Kirjoittanut
Rana on yksi Keski-Aasian kuuroista evankelistoista. Usko Jeesukseen on auttanut Ranaa kestämään sukulaisten vihan, avioliiton muslimimiehen kanssa sekä yhteisönsä kristittyihin kohdistaman vainon.
Rana syntyi kuurona. Toisin kuin monet muut keskiaasialaiset, Ranan perhe ei ajatellut kuurouden olevan jumalan kosto ja tuovan häpeää perheelle.
”Vanhempani olivat muslimeja, mutta he rakastivat minua hellästi. Vaikka islam hyljeksi meitä, vanhempani silti rakastivat minua. He halusivat pitää minut turvassa”, Rana kertoo.
”Minua pilkattiin, koska olin kuuro. Joka kerta se tuntui pahalta, mutta vanhempani lohduttivat.”
Rana oli ollut koko ikänsä muslimi, ja silti muslimit hyljeksivät häntä, mutta kristityt tuntuivat erilaisilta.
Kaikki muuttui, kun Rana päätti seurata Jeesusta saatettuaan muutaman viikon ajan kristittyä ystäväänsä kirkolle. Hän oli ollut koko ikänsä muslimi ja silti muslimit hyljeksivät häntä, mutta kristityt tuntuivat erilaisilta.
Rana ei ajatellut, että usko muuttaisi kotona mitään.
Eräänä sunnuntaina Ranan isälle selvisi, että tämä kävi kirkossa. Isä oli hyvin vihainen ja kielsi Ranaa menemästä enää kirkkoon.
Perheenjäsenet ja sukulaiset olivat vihaisia Ranalle islaminuskon pettämisestä. Kaikki rakkaus ja huolenpito, jota hän oli kokenut, katosi vähitellen. Vanhemmista tuli todella vihaisia ja etäisiä.
Avioliitto olikin pettymys
Niihin aikoihin Rana rakastui ystävälliseen mieheen. Vaikka mies ei ollut uskova, hän ei torjunut Ranan uskoa. Niinpä he päättivät mennä naimisiin.
“Häiden jälkeen huomasin, että hän olikin muslimi. Mentyämme naimisiin hän kielsi minua menemästä kirkkoon.”
Rana tunsi itsensä petetyksi. Hän ei tiennyt mitä tehdä mutta löysi toivoa Jumalan Sanan kautta.
“Tunsin itseni hyvin masentuneeksi. Kaikki sanoivat, että minun pitäisi erota hänestä. Mutta kun luin Raamattua, huomasin, että minun pitää jäädä. Minun tulee rakastaa häntä ja rukoilla hänen puolestaan”, Rana sanoo.
Vuosien ajan, myös synnytettyään perheeseen lapsia, Rana harjoitti uskoaan salassa.
“Mieheni kielsi minua menemästä kirkkoon lasten kanssa. Niinpä joka sunnuntai lähdin kotoa salaa. Minulla oli tapana kertoa joku selitys ja mennä sitten lasten kanssa kirkkoon.”
Ranan aviomies kärsi juomisongelmasta. Se teki asiat kotona vaikeammiksi. Mutta Rana kieltäytyi luovuttamasta ja jatkoi vuosien ajan rukoilemista.
“Viiden rukousten ja kyynelten täyteisen vuoden jälkeen mieheni alkoi muuttua. Hän lopetti juomisen ja pahan tekemisen. Hän on yhä muslimi, mutta kohtelee minua nyt hyvin. Hän antaa minun mennä jumalanpalvelukseen.”
Sukulaiset vainoavat Ranaa yhä. Hän kuitenkin kokee, että usko on kaiken vaivan arvoista.
“Minulle on usein sanottu, että ongelmani johtuvat uskostani. Joskus itsellenikin tuli sellaisia ajatuksia. Sanoin niille heti: ‘Ei, minä seison loppuun asti, uskon Jeesukseen ja pelastun’. Sinä hetkenä minut täytettiin rauhalla”, Rana todistaa.
Evankeliumi leviää kuurojen keskuudessa
Rana on oppinut, että rukoileminen auttaa häntä kestämään ja pitää hänet juurtuneena uskoon: “Minulle rukous on tapa puhua Jumalan kanssa. Vaikka olen kuuro, koen että keskustelen Hänen kanssaan ja olen lähellä Häntä.”
Rana on Jumalalle kiitollinen seurakuntaperheestään.
“He lohduttivat ja tukivat minua. He kertoivat minulle, että minun pitäisi olla valona aviomiehelleni”, Rana sanoo.
Open Doorsin Keski-Aasian kumppanit auttavat Ranan kaltaisia kuulovammaisia uskovia. Naiset saavat koulutusta, jotta he voivat ansaita rahaa perheilleen ja palvella muita kuulovammaisia.
“Ainoastaan silloin, kun kokoonnumme yhdessä kuurojen kesken Jumalan Sanan äärelle, täytyn rauhalla.”
Rana
Kumppanimme tarjoavat myös turvallisia tiloja kokoontumisia varten, ilman että tarvitsee pelätä ihmisten raportoivan heistä poliisille. Niiden ansiosta kuulovammaiset vahvistuvat ja evankeliumi leviää heidän keskuudessaan.
“Ainoastaan silloin, kun kokoonnumme yhdessä kuurojen kesken Jumalan Sanan äärelle, täytyn rauhalla. En koe samaa missään muualla, koska en pystyisi kommunikoimaan kenenkään kanssa. Vain kun minulla on veljeni ja sisareni ympärilläni, tämä on mahdollista”, Rana kertoo.
Kokoontumiset innostavat Ranaa ja muita uskovia kertomaan ilosanomaa eteenpäin.
“Tapaan uskosta osattomia kuulovammaisia sisaria ja yritän kertoa heille Kristuksesta. Ensin käytökseni ja luonteeni kautta näyttääkseni, että tämä on hyvä tie. Sitten alan kertoa heille Sanaa. Vähän kerrassaan heitä vedetään Kristuksen luo.”
Riskin arvoinen sanoma
Monet keskiaasialaiset kuulovammaiset uskovat olevansa täysin arvottomia. He ovat kokeneet torjuntaa ja tahtovat tietää lisää Jumalasta, joka välittää heistä ja näkee heidät arvokkaina.
”Olen mennyt heidän luokseen ja kertonut Kristuksesta. He sanoivat: ’Kuka hän on? Meistä ei ole hyötyä kenellekään, olemme kuuroja.’ Kerroin heille, että Jeesus rakastaa meitä ja hyväksyy meidät”, Rana muistelee. ”Kun he kuulivat tämän, he ottivat Kristuksen vastaan.”
Keski-Aasiassa evankeliumin julistaminen avoimesti on varma keino vetää vainoa puoleensa.
”Jos joku saa tämän selville, he raportoivat saman tien poliisille, ja nämä voivat pidättää meidät”, Rana kertoo.
Kerran hän lähes paljastui, mutta Jumalan armosta hänen onnistui paeta.
”Kokoonnuimme erään sisaren talossa. Juttelimme ja jaoimme Sanaa, kun yksi veljistä sanoi, että ulkopuolella seisoi epäilyttävän oloinen mies. Tämä oli seurannut meitä ja juossut pois kertomaan jollekulle.”
Kristityt lähtivät nopeasti pois. Myöhemmin selvisi, että mies oli raportoinut poliisille, ja poliisi tuli ottamaan kokoontujia kiinni. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, koska uskovat eivät enää olleet paikalla.
Katso video
