Kirjoittanut
Neuvotteluissa pitää keskustella kaikkien kanssa. Ryhmien jättäminen ulkopuolelle on ”nopeimpia teitä terrorismiin”, arvioi Pekka Haavisto Radio Deissä.
Ulkoministeriön rauhanvälityksen erityisasiantuntija ja kansanedustaja Pekka Haavistoa (vihr) kuultiin torstaina Radio Deissä Sillanrakentajat kirkossa -ohjelmassa. Anssi Almgren ja Mikko Kurenlahti keskustelivat Haaviston kanssa vihan ja rauhan teemoista sekä kansainvälisestä rauhantyöstä.
Pekka Haavisto on kansainvälisen uransa aikana johtanut YK:n ympäristöohjelma UNEP:n tutkimuksia konfliktien ympäristövaikutuksista ja osallistunut Euroopan unionin Sudanin erityisedustajana neuvotteluihin Darfurin rauhansopimuksen solmimisesta. Hän on toiminut myös Afganistanissa, Palestiinassa, Irakissa ja Liberiassa.
Haavisto on toiminut kansanedustajana vuosina 1987-1995 ja vuodesta 2007 alkaen sekä ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä ja kehitysministerinä. Haavisto oli presidenttiehdokkaana vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Ulkoministeriö nimitti vuonna 2015 Haaviston rauhanvälityksen erityisasiantuntijaksi. Hän jatkaa samanaikaisesti kansanedustajan työssä.
”Ihmiset rakastuvat konflikteihinsa – niistä tulee osa identiteettiä”
Kansanedustaja Pekka Haavisto näkee, että yksi rauhanvälityksen perusongelmista on se, että ihmiset ja ryhmittymät eivät halua päästää irti konflikteistaan, koska heillä on muodostunut niihin riippuvuussuhde.
– Ihmiset rakastuvat konflikteihinsa. Niistä tulee osa heidän identiteettiään. Jos otat heiltä konfliktin pois, niin tuntuu, että kaikki on mennyt, koko heidän identiteettinsä häipyy.
Toinen ongelmallinen ajattelutapa Haaviston mielestä on se, että rauhanneuvotteluja halutaan käydä samanmielisten ryhmien kanssa, vaikka tärkeintä olisi ottaa eniten eri tavalla ajattelevat ryhmät mukaan keskusteluihin. Haavisto korostaa, että kaikkien kanssa pitää pystyä keskustelemaan jollain tasolla, vaikka kaikesta ei voitaisikaan puhua.
– Usein kansainvälinen yhteisö valitsee suosikkinsa, tahot, jotka ovat meidän kanssa eniten samaa mieltä ja alkaa näiden kanssa rakentaa rauhaa. Yleensä se ei ole kauhean kestävä tapa. Kannattaisi puhua niiden kanssa, jotka ovat eniten eri mieltä ja etsiä heihin suhdetta. Erimielisten tavoittaminen on kaikista suurin haaste tänä päivänä, puhutaan sitten Somalian rauhanprosessista, Irakista, Syyriasta tai Libyasta, Haavisto linjasi Radio Deissä.
Pitkän linjan rauhanvälitystyön asiantuntija toi esiin, että jos joitakin ryhmiä tai ryhmittymiä jätetään rauhanneuvottelujen ulkopuolelle, jätetään itämään ”vastarinnan taskuja” ja samalla ruokitaan terrorismia. Haaviston näkemys on, että tällainen menettely on ”yksi nopeimpia teitä terrorismiin”.
Haaviston mukaan keskustelut hankalimpien ryhmien kanssa tuovat tärkeää tietoa siitä, minkälaista niiden toiminta tällä hetkellä on ja mitkä ovat niitten päämäärät.
”Vaikeimmin ratkaistavissa ovat konfliktit, joissa yhdistyvät materiaaliset ja ideologiset tekijät”
Pekka Haavisto totesi Radio Deissä, että maailman konfliktien taustalla ajatellaan usein olevan materiaalisia tekijöitä, kuten kamppailu öljystä tai ilmastonmuutoksen aiheuttamat ilmiöt.
– Olen koittanut muistuttaa, että ihan oikeasti myös uskonnot, ideologiat ja maailmankatsomukset voivat olla konfliktissa, Haavisto lausui.
Haavisto toi esiin, että ideologiset ja maailmankatsomukselliset tekijät ovat olleet keskeisessä roolissa myös ISISin nousun taustalla. Hän muistutti, että erityisesti USA pyrki vuoden 2001 World Trade Centerin iskujen jälkeen nopeisiin vallanvaihdoksiin Afganistanissa ja Irakissa, myöhemmin myös Libyassa ja Syyriassa.
– [Erityisesti USA:ssa] ajateltiin, että nopeilla vallanvaihdoksilla tullaan tilanteeseen, jossa voidaan rakentaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Suureksi pettymykseksi joillekin on huomattu, ettei se ihan näin helppoa ole.
Rauhanvälitystyön konkari kertoi, että hänen kokemuksensa mukaan uskonnollisilla johtajilla on suuri merkitys rauhanneuvotteluissa. Hän on todennut tämän esimerkiksi toimiessaan Sudanissa ja Somaliassa.
Ulkoministeriön erityisedustaja kertoi, että myös islamilaiset liikkeet ovat ”kiinnostuneita ja tietoisia demokratian kunnioittamisesta”. Haavisto kuvasi, että neuvotteluissa liikkeiden edustajat saattavat ”heittää vastapalloja” länsivaltojen edustajille ja siten kyseenalaistaa sen, miten länsimaissa kunnioitetaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Länsimaisen demokratian ”häpeäpilkkuina” islamilaiset liikkeet näkevät erityisesti Guantanamon vankileirin ja Israelin toiminnan palestiinalaisten Gazan itsehallintoalueella.
– On tärkeää, että näihin vastapalloihin myös vastataan ja mietitään, minkälaista maailmaa ollaan rakentamassa, Haavisto linjasi.
Suomen historiasta mallia konfliktinratkaisuun
Pekka Haavisto kertoi Radio Deissä, että islamissa ovat vasta viime vuosina vallanneet tilaa äärisuuntaukset, kuten wahhabismi. Wikipedian mukaan wahhabismi on sunni-islamin fundamentalistinen suuntaus ja Saudi-Arabian valtionuskonto. Wahhabiitit pyrkivät palauttamaan islamin juurilleen ja haluavat perustaa islamilaiseen lakiin perustuvan islamilaisen valtion.
Haavisto toi esiin, että Saudi-Arabian tukemat koraanikoulut ovat osaltaan saattaneet muuttaa uskonnollista järjestelmää radikaalimmaksi. Hän painotti, että nykyisessä tilanteessa joudutaan etsimään vahvuuksia historiasta ja islamilaisten yhteisöjen perinteisestä elämisen tavasta.
– Joskus on hyvä palata Suomenkin historiaan, vaikka vuosien 1917 ja 1918 tapahtumiin, ja muistaa, miten jakautunut tämäkin kansa on ollut punaisten ja valkoisten välillä. Kun kerromme omasta kokemuksestamme, että on saatu silta rakennettua ja kansa yhdistettyä, niin nämä kokemukset ovat noilla alueilla erittäin arvoikkaita, Haavisto muistutti.
Pienillä teoillakin voi auttaa
Kansanedustaja Pekka Haavisto pohdiskeli Sillanrakentajat kirkossa -ohjelmassa, että vihapuhe on ”yksinpuhelua tai samanmielisten puhelua keskenään”. Se ei ole dialogia, vaan sen vastakohta. Ihmisten kohtaamiset voivat kuitenkin saada aitoa muutosta aikaan.
Haavisto kertoi esimerkin siitä, että joskus pienilläkin teoilla voi saada paljon hyvää aikaiseksi. Hän oli kerran suomalaisessa lukiossa puhumassa [Sudanin] Darfurin alueen lapsista, kun nuoret kertoivat, että he ovat jo puoli vuotta myyneet kahviossa kahvia ja itse leipomaansa pullaa ja päättäneet lahjoittaa tuotot, 1000 euroa, Darfurin pakolaistytöille.
Nuoret kysyivät, mikä olisi paras tapa saada rahat perille, jolloin Haavisto sanoi voivansa toimittaa lähetyksen, koska oli menossa Darfurin alueelle seuraavalla viikolla. Tietenkin opiskelijat ihmettelivät järjestelyä, joten tehtiin kuitti ja saatekirje. Haavisto lupasi myös tulla kertomaan matkan jälkeen, mihin raha käytettiin.
Ulkoministeriön erityisedustaja toimitti rahalähetyksen perille tyttöjen pakolaisleirille. Kun Haavisto luki kirjettä ääneen, 200 pientä tyttöä istui hiirenhiljaa hiekalla kuuntelemassa.
Lopuksi tytöt pyysivät häntä lukemaan suomalaisten nimet uudestaan. Sitten he halusivat tietää, missä Suomi sijaitsee ja onko siellä jääkarhuja. Haavisto piirsi Suomen hiekalle. Sen jälkeen lapset ihmettelivät, mistä suomalaiset tiesivät, että he ovat olemassa. Haavisto kertoi, että suomalaisissa tiedotusvälineissä tiedetään ehkä enemmän Darfurin ongelmista kuin heidän omissa tiedotusvälineissään. Lapset halusivat kirjoittaa kirjeen suomalaisille koululaisille.
Suomeen palattuaan Haavisto meni takaisin samaan lukioon, jossa oli vieraillut aiemmin. Nyt siellä puolestaan luettiin lasten kirjoittama kirje ja katsottiin valokuvia.
– Kyllä ihmiset olivat hiljaisia, yhtä hiljaisia kuin Darfurin hiekalla. Siinä oli 1000 eurolla saatu suhde syntymään. Varmasti Darfurin lapset muistavat koko ikänsä sen tunteen, että joku välittää ja tietysti myös suomalaiset sen, että pienelläkin asialla voi auttaa, Haavisto muistutti.
Pekka Haaviston haastattelun voi kuunnella uusintana tulevana sunnuntaina kello 16 alkaen tai www.radiodei.fi/sillanrakentajatkirkossa.
