Kirjoittanut
Yökerhon voi saada vuokrattua sunnuntaisin kohtuuhintaan.
Helsingin Vineyard-seurakunta on viime talvesta alkaen kokoontunut sunnuntaisin Annankadulla sijaitsevassa Club Holvissa.
Moni pohtii, voiko seurakunta kokoontua uskottavasti yökerhossa.
– Tavoitteenamme on tavoittaa lähialueen ihmisiä. Seurakunta tulee näkyville sellaisenaan, emme ole piilossa, pastori Ari Puonti sanoo.
Kadulle näkyy klubin ikkunoista sunnuntaisin neljän aikaan seurakunta, joka kahvittelee, kuuntelee sananjulistusta ja ylistää.
– Emme etsineet varsinaisesti yökerhoa, vaan kahvilamaista tilaa, joka kommunikoi kirkkorakennusta paremmin sitä, mitä seurakuntana haluamme olla, Puonti perustelee seurakunnan uutta kokoontumispaikkaa.
Sopiva tila haussa
Seurakuntia on ennemminkin avattu liikekiinteistöihin. Elokuvateattereiden ”valtaaminen” Herran huoneiksi on ollut jopa perinteinen ratkaisu takavuosikymmeninä.
Uutta on ollut nyt se, että seurakunta kokoontuu toimivassa ravintolassa, joka muuna aikana on normaalissa liikekäytössä.
Kysymys on toistaiseksi pääkaupunkiseudun ilmiöstä. Esimerkiksi Albertinkadulla sijaitseva Fila Helsinki on pitänyt joitain jumalanpalveluksiaan lähiseudun ravintolassa.
Ravintoloihin ovat suunnanneet lähinnä uudemmat vapaakristilliset seurakunnat. Periaatteessa vastaavaa voisivat tehdä perinteisemmätkin kirkot.
Vantaalla kokoontuva SUHE Tikkurila löysi paikkansa lopulta ravintola Tulisuudelmasta aseman kupeesta, katsastettuaan ensin yli kymmenen alueen muuta tilaa.
– Tulisuudelma ei ollut meillä ensimmäisenä mielessä. Meihin teki vaikutuksen se, että seurakunta haluttiin tänne, pastori Marko Martiskainen kiittelee omistajatahoa yhteistyöhalusta.
Sokos Hotel Vantaan ravintola Tulisuudelma on Suomen suurin yökerho. Se muistuttaa jonkin verran ruotsinlaivojen ravintoloita.
Mitä tehdä pulloille?
Sekä Vineyard että SUHE kiittelevät ravintolamaista tilaa hyväksi musiikin kannalta. Pehmeät pinnat eliminoivat kaikuja.
Nykyisten tupakkalakien aikana ravintolasalit pysyvät suhteellisen tuoksuneutraaleina. Ravintolakirkossa käynyt ei haise kotona baarilta.
Tulisuudelmassa käytössä on ammattilaistason esiintymistekniikka. Seurakuntalaiset järjestävät tuolit permannolle.
Ravintolasalissa on symbolitasolla läsnä se, mitä paikka muuna aikana edustaa. Vineyardilaiset ovat miettineet, pitäisikö baaritiskin takana oleva pullohyllykkö peittää.
– Päihdeongelmaiselle jo viinapullon näkeminen voi aiheuttaa kiusauksia, Ari Puonti myöntää.
Toistaiseksi sali on käytössä sellaisenaan: pullot ja oluthanat ovat osa tilaa, tosin eivät tietenkään käytössä.
Tärkeä kysymys vineyardilaisille oli myös se, että tila olisi perheiden kannalta tarkoituksenmukainen. Toimivat pyhäkoulutilat löytyivät Club Holvin alakerrasta.
Klubi on tuttu paikka Ari Puontille aiemmasta elämästä.
– Kävin täällä joskus nuorena bailaamassa, vähän eri merkeissä siis kuin nykyisin.
Tilavuokrat keskustoissa ovat yleensä korkeita. Club Holvin vuokraaminen sunnuntai-iltapäivisin on ollut Vineyardille taloudellisesti mielekäs ratkaisu.
Kynnys madaltuu – vai madaltuuko?
Vaikka suurta ryntäystä tilaisuuksiin ei seurakunnan ulkopuolelta ole vielä nähty, kynnys satunnaiselle tulijalle on pastorien mukaan selvästi madaltunut.
– En keksi missä muualla voisi käydä niin, että päätään baariviikonlopun jälkeen hotellille selvittelemään jääneet löytäisivät itsensä seurakunnasta, Marko Martiskainen kuvailee.
– Moni on ollut menossa pubiin ja tullut vahingossa kirkkoon, ja jäänyt seuraamaan meininkejä. Myös monet hotellivieraat ovat uteliaina jääneet katsomaan, mitä ravintolassa sunnuntai-iltapäivällä tapahtuu.
Ari Puontin mukaan seurakuntalaisissa on uuden tilan myötä tapahtunut henkistä vapautumista. Myös ihmeitä ja johdatusta on koettu: kadulla on tullut joitain ihmisiä uskoon, parantumisiakin on nähty. Seurakuntaan on myös löytänyt tiensä uskoon tulleiden afgaanien ryhmä, joka etsi kotiyhteisöä.
Monenlaisia seurakuntia tarvitaan
Marko Martiskainen ei halua antaa kuvaa, että ravintoloihin asettumalla tehtäisiin vielä vallankumouksia.
– Oli seurakuntatila yökerho tai mikä tahansa, se ei ratkaise mitään, Martiskainen pohtii.
Ari Puontikaan ei katso, että varsinaisista kirkoista pitäisi luopua.
– Tarvitaan monenlaisia seurakuntia. On olemassa ihmisiä, jotka vain kirkoissa pystyvät rauhoittumaan ja kokemaan Jumalan suuruutta. Myös ei-uskovien joukossa on niitä, jotka ajattelevat, että jumppasali tai ravintola on outo paikka jumalanpalvelukselle.
Puonti kannattaa ajatusta, jossa seurakunta tuo Jumalan läsnäolon ihmisten keskelle syntiin, rikkinäisyyteen ja pimeyteen, ja näin muuttaa kaupungin ilmapiiriä.
– Tilaisuus ravintolassa on askel siihen suuntaan, että menemme sinne, missä ihmiset ovat.
