Gospel-lattareita voi harrastaa kymmenillä paikkakunnilla. Säännöllisten tanssituntien lisäksi pidetään myös Gospel-lattarileirejä ja ohjaajakoulutusta.
Gospel-lattareita Tampereella ohjaavan Asta Lehtimäen mukaan treenimuodon suosion yksi salaisuus on helppous tulla mukaan.
– Tämä on rempseää, matalan kynnyksen liikuntaa. Melkein kuka vaan yli 15-vuotias voi tulla tunnillemme. Kalliista tekstiiliurheilusta olemme kaukana, Asta Lehtimäki sanoo.
Kristillinen liikuntamuoto herätti alussa myös vastustusta.
– Jotkut näkivät uuden liikuntamuodon vaarallisena esimerkkinä. Haettiin jopa synnin piirteitä.
– Kristityn vaelluksen pitäisi kai sitten olla niin masentavaa. Kai se torjunta iskee ankarille ihmisille päälle, kun näkevät hersyvän salillisen erikokoisia naisia, Asta nauraa.
Gospel-lattarit vetävät puoleensa hyvin erilaisia naisia. Montaakaan miestä ei ole joukkoon vielä uskaltautunut.
Joukossa on paljon elämässään jollakin tavalla siipeensä saaneita. Kritiikki on voinut sattua erityisen kipeästi ulkonäköön.
Asta saa tanssituntien yhteydessä toistuvasti kuulla kysymyksiä: ”Saanko tulla, vaikken ole hyvä ja vaikka olen näin vanhakin?”
– Koetaan, että Jumala hyväksyy kaikki muut, paitsi minut. Kyseessä taitaa olla meille naisille tyypillinen taakka.
Lehtimäki on iloinen, että Gospel-lattareissa moni on löytänyt armollisuutta oman kroppansa suhteen. Turvallisessa ympäristössä ja positiivisten kokemusten kautta ihminen voi alkaa uudelleen luottaa kehoonsa.
– Kaikenlainen vertailu on tunneilla kielletty. Me ohjaajat olemme muiden kanssa samalla viivalla. Emme ole mitään kaukaisia esikuvia.
Asta Lehtimäki on kohdannut sellaisiakin naisia, jotka ovat huokaisseet Gospel-lattarien suorastaan pelastaneen heidän elämänsä.
– Kotielämä saattaa olla tosi raskasta, vaikka eletäänkin uskovassa perheessä. Tanssitreenit ovat se hetki viikossa, kun ei tarvitse esittää yhtään mitään.
– Joku huomautti, että Gospel-lattarit ovat hänelle se viikon messuhetki.
