Kirjoittanut
Ihmismassat, mediahuomio ja ihmeet eivät muuttaneet Suomea, toteaa Riku Rinne, ja kohtaa mieluummin yhden ihmisen kerrallaan. Yli miljoona kilometriä ympäri Suomea ovat näyttäneet Jumalan toimivan silloinkin, kun meillä ei ole voimaa.
”Onneksi olkoon maailmanmestarille!”, Riku Rinne sanoo kouluvierailulla kohtaamalleen lapselle tai nuorelle. Hän kohtaa hämmästyneet kasvot. ”Niin, olet paras sinä mitä ikinä voi olla. Jumala on tehnyt sinusta ainutlaatuisen ja ihmeellisen. Sinunlaistasi ei ole toista”, Rinne jatkaa. Tätä viestiä lapset ja nuoret janoavat.
Ensi vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta tapahtumista, jotka johtivat Riku Rinteen irtisanoutumaan insinöörin työstään ja ryhtymään koulu- ja nuorisotyöhön kitaransa ja Raamattunsa kanssa, tukirenkaan avulla. Taustajärjestönä toimii Patmos Lähetyssäätiö. Moni ihailee ja ihmettelee Rinteen vahvaa kutsumusta ja uskollisuutta työssään, mutta työ ei suinkaan rakennu niiden varaan. Vuosiin mahtuu yli miljoona ajokilometriä, uskomattomia kohtaamisia, valtavaa intoa ja toisaalta myös monia kipeitä hetkiä ja pettymyksiä.
– Mutta Jumala on ollut uskollinen kaikessa. Sen varaan työni on rakentunut. Eihän tämä muuten olisi edes mahdollista. Jumala on myös kovalla kädellä puhdistanut ja kouluttanut, ja pitänyt minut siinä suunnitelmassa missä on pitänytkin mennä. Päällimmäisenä mielessäni on nyt kiitollisuus.
Jokainen sekunti on ennalta valmistettu
Rinne ei laske työaikaansa, eikä oikeastaan edes voi tai halua erottaa sitä vapaa-ajasta, koska elää nyt unelmaansa, ja uskoo että koko elämä on Jumalan suunnitelmassa kulkemista. Matkan varrelle Jumala lähettää niitä ihmisiä, joita haluaa hänen kauttaan kohdata. Kohtaamiset eivät rajoitu vain kouluvierailuihin tai iltatilaisuuksiin, vaan mitä erikoisimpiin paikkoihin ja tilanteisiin, joita ei voi itse suunnitella.
– Mieleeni saattaa nousta kehotus alkaa jutella ja lahjoittaa kirjoittamani kirja vaikkapa huoltoaseman kassalla. En ole koskaan halunnut kirjailijapalkkiotani rahana vaan kirjoina, joita voin sitten antaa ihmisille. Moni on kertonut kirjan lukemisen kääntäneen kokonaan heidän elämänsä suunnan.
Kolmen kuukauden kuluttua Rinne tapasi tytön, joka itkien kertoi, että kirja oli auttanut pojan irti huumeporukasta.
Johdatus näyttäytyy toisinaan sekuntien tarkkuudella, kuten silloin kun Rinne kohtasi nuoria huoltoaseman edessä, ja juuri kun hän ojensi kirjaa yhdelle heistä, lähellä olevasta autosta kurkkasi vankilasta päässyt mies ja tunnisti kirjan sekä miehen.
– Hän tarttui minuun ja veti puoliksi sisään avoimesta ikkunasta. Näin hänen silmissään apua pyytävän pikkupojan. Mies oli hädissään, itki ja pyysi rukousta. Annoin myös kirjan. Seuraavaksi takapenkillä oleva nainen pyysi minua soittamaan siskolleen ja rukoilemaan hänenkin puolestaan. Kun lähdin tilanteesta, en voinut kuin katsoa ylöspäin ja sanoa, että kaikkea sinä keksitkin.
Kerran Rinne palasi Jumalan kehotuksesta ottamaan kyytiinsä liftarin, jonka ohi oli hiljentämättä ajanut useita kilometrejä aiemmin. Itse hän ei olisi halunnut palata, ja oli vihainen Jumalalle. Kyydistä jäädessään poika sai mukaansa kirjan. Kolmen kuukauden kuluttua Rinne tapasi tytön, joka itkien kertoi, että kirja oli auttanut pojan irti huumeporukasta. Poika oli hänen veljensä.
Kun Jeesus on koulussa kielletty
Vielä 1990-luvulla kouluissa oli vapaus puhua hengellisistä asioista todella suoraan. 2000-luvun taitteessa tilanne alkoi muuttua. Rinne päätti, että jos jossain ei saisi puhua Jeesuksesta, hän ei sinne menisi. Eteen tuli kuitenkin yllättäen tilanne, jossa hän joutui valitsemaan kohtaisiko kaikki koulun oppilaat, joista monilla oli paljon haasteita, jolloin tunnin pitäisi olla täysin uskonnoton vai kohtaisiko hän vain osan oppilaista, jolloin hengellisyys olisi saanut näkyä.
Ymmärsin, että hän voi toimia kauttani sielläkin, missä en saisi puhua sanaakaan Jeesuksesta.
– Silloin Jumala muutti asenteitani. Ymmärsin, että hän voi toimia kauttani sielläkin, missä en saisi puhua sanaakaan Jeesuksesta. Koska Jumala itse on rakkaus, hän sitoutuu tahtonsa mukaiseen rakkauden työhön, ja tulee siinä todeksi sanoittakin.
Monet koulut, joissa ei muuten oteta vastaan seurakunnan edustajia, uskaltavat yhä kutsua Rikun vierailulle. Jos on sovittu, ettei uskonasioista puhuta, hän ei puhu niistä edes rivien välissä. Näissä paikoissa Riku kertoo ja laulaa esimerkiksi siitä, että jokaisen elämä on arvokas. Usein käy kuitenkin niin, että oppilaat menevät vierailun jälkeen nettiin ja etsivät ja kuuntelevat sieltä Rinteen hengellistä musiikkia ja musiikkivideoita. Silloin leviää myös sanoin se rakkaus ja välittäminen, jonka nuoret ja lapset ovat voineet jo koululla Rinteen olemuksesta ja katseesta aistia.
Nuoret haluavat tulla ihailluiksi
Riku Rinne iloitsee ihanasta vaimostaan ja lapsistaan. Hengellinen työ on koko perheen yhteinen juttu, mutta aikataulujen sovittaminen on vaatinut paljon.
Kaikki mitä puhun kouluissa lapsille ja nuorille, olen kotona sanonut myös omilleni.
– Inhoan ajatusta siitä että palaisin loppuun, joten haluan pitää hyvää huolta itsestäni ja perheestäni. Jos olen reissussa, ajan aina yöksi kotiin, jos se vain on mahdollista. Perhe on tärkeä. Haluaisin olla omille lapsilleni hyvä iskä, josta he voisivat olla ylpeitä. Kaikki mitä puhun kouluissa lapsille ja nuorille, olen kotona sanonut myös omilleni. Koko ajan on katsottava peiliin. Se tekee kipeää, mutta se on pakko tehdä. Muuten en voi pysyä rehellisenä ja aitona, enkä kasvaa ihmisenä.
Paljon nuoria kohdanneena hän kertoo näkevänsä nuorissa yhä sitä samaa sydämen herkkyyttä ja avoimuutta kuin vuosikymmeniä sitten. Vaikka tässä ajassa huolestuttavaa onkin, miten lapsia ja nuoria revitään eri suuntiin, älylaitteet vähentävät yhdessä olemista ja mahdollistavat pääsyn netin haitallisiin sisältöihin, vanhempia hämmentävällä nettimaailmalla on myös hyviä vaikutuksia.
– Yhä suurempi joukko nuoria osaa ja haluaa tehdä todella fiksuja päätöksiä. He ovat syntyneet nettiaikana ja osaavat toimia siellä. Moni ei edes halua mennä netin törkysivuille. Nuoret tavoittelevat itselleen hyvää elämää, ja ovat kasvaneet siihen, että sun täytyy tehdä hyviä valintoja tai sä olet ongelmissa. Osa haluaa päteä ja tulla netissä tunnetuiksi esimerkiksi tubettajina. Mutta he haluavat tehdä hienoja juttuja, ja että heitä ihaillaan ja heidät muistetaan hyvistä asioista eikä tyhmistä jutuista.
Aikuisten läsnäolo on kuitenkin edelleen tärkeää. Osa nuorista voi erittäin huonosti. On monenlaisia ongelmia, uusia vaarallisia muuntohuumeita, kiusaamista ja hätää siitä, ettei tunne olevansa hyväksytty.
Lapsia vaatimusten viidakossa
Vanhempia Rinne rohkaisee perusasioiden äärelle palaamiseen. Lapsen puolesta kannattaa tietysti rukoilla, mutta toinen tärkeä asia on keskusteluyhteyden luominen ja säilyttäminen, niin että lapsi uskaltaa puhua asioistaan, tulipa vastaan mitä tahansa. Millaisen ilmapiirin vanhemmat ovat lapselle luoneet? Onko se lakihenkinen ja nuhteleva? Jos lapsi hukkuu vaatimusten viidakkoon, hän ei enää puhu vaikeista asioista vihaisten ja tuomitsevien reaktioiden pelossa. Vai onko ilmapiiri sillä tavalla armollinen, että nyt tuli tehtyä väärin, mutta tehdään ensi kerralla paremmin?
– Tämä vaatii paljon vanhemmilta. Mutta kannattaa tehdä kaikkensa jotta lapsi kokisi olevansa hyväksytty ja rakastettu silloinkin, kun asiat ovat ihan pielessä.
Vaikka oltaisiin ajauduttu kuinka kauas, aikuisen tehtävä on lähestyä lasta.
– Puhun nyt unelmasta, siitä miten asioiden pitäisi mennä. Eri asia on sitten, mitä vaikeuksia siihen tulee. Vanhemmilla voi olla omat haasteensa, se on luonnollista. Oma epätäydellisyys on silmien edessä aina, ja niin pitää ollakin. Mutta aina sanon, että vaikka oltaisiin ajauduttu kuinka kauas, aikuisen tehtävä on lähestyä lasta. Vaikka oma nuori ei antaisi sinulle mitään positiivista palautetta, niin kyllä hän tietää kun lähestyt rakkaudella, että äiti ja isä välittävät, vaikka olisin ihan kamala. Koskaan ei ole sellainen tilanne, etteikö yhteyttä voisi yrittää saavuttaa. Ja eivät ne narkkarit ja vankilakundit joita olen tavannut, harmittele sitä että vanhemmat ovat asettaneet liikaa rajoja. Päinvastoin he surevat, ettei ole ollut ketään joka olisi pitänyt huolta, ohjannut oikeaan ja ollut tiukempi.
Jos näkisikin Jumalan silmin
Rinne toivoo voivansa olla esimerkkinä tavallisesta miehestä, joka kulkee Jumalan teitä ja Jumala sitoutuu siihen.
Tärkeää ei ole se mitä sinulla on, vaan se mitä teet sillä mitä sinulla on.
– Tärkeää ei ole se mitä sinulla on, vaan se mitä teet sillä mitä sinulla on. Aina on riski epäonnistua, mutta ei pidä jättää yrittämättä. Jos haluat tehdä jotain, tee. Vaikka et olisikaan siinä huippulahjakas tai muut eivät tykkäisi, niin ainakin olet tehnyt sen mitä koit tärkeäksi tehdä.
Liian usein itse mitätöimme itseämme ja ajattelemme, ettei ole merkitystä jos sanomme muutaman sanan tai annamme kirjan. Mutta emme voi koskaan tietää, miten paljon Jumala sen kautta tekee. Hänen mittakaavansa ja arvoasteikkonsa on niin toisenlainen, Rinne rohkaisee. Se mikä näyttää inhimillisesti pieneltä voi kääntyä niin, että Jumala juuri sen kautta puhuukin voimakkaasti.
– Saatamme etsiä omista kyvyistämme tai ponnisteluistamme pohjaa hengelliseen työhön, mutta ei pitäisi tuijottaa niin paljon itseensä. Minä voin olla vain heikko saviastia jonka Jumala täyttää.
