Kirjoittanut
Jaana Kekkonen sai kokea Malesian vankiloissa ja slummeissa, kuinka Jumala auttaa kärsimyksen keskellä.
– En tiedä, miksi päädyin huumetyöhön, mutta huomasin nopeasti, että se on kutsumukseni, Helsingin seurakuntayhtymän erityisdiakonian työntekijä Jaana Kekkonen, 47, sanoo.
Hän työskentelee nyt tukiasunnoissa haasteellisista taustoista tulevien asukkaiden kanssa.
– Huumeet ovat Suomessa iso ongelma. Samoin kuin masennus ja muut mielenterveysongelmat. Henkiseen pahoinvointiin ja syrjäytymiseen on vaikea löytää ratkaisuja.
Vuonna 2014 Kekkonen suoritti Diakonia-ammattikorkeakoulun työharjoittelun Malesiassa kristillisessä Malaysian Care –järjestössä. Järjestö on yhteiskristillinen, mutta työssä korostui luterilainen ristin teologia.
– Jumala on siellä, missä on kärsimystä. Vankiloissa, huumevieroituslaitoksissa, HIV-potilaiden parissa ja kuolinvuoteilla sain kokea hänen läsnäoloaan.
– Minulle oli järisyttävä kokemus rukoilla Malesiassa erään vankiporukan kanssa. Vangit olivat eri uskontotaustoista, mutta he pyysivät minua rukoilemaan heidän puolestaan Jeesuksen nimessä. Lopuksi he pyysivät vielä, että siunaisin heidät yksitellen. Se oli Jumalan rakkautta ja Pyhän hengen yhteyttä, Kekkonen kuvailee.
Yhteisöllisyys eri luokkaa kuin Suomessa
Malesiassa Kekkosen varsinainen työpiste oli paikka, jota kutsuttiin Puolimatkan taloksi. Se oli kristillinen keskus, jonne esimerkiksi vapautuvat vangit saivat tulla. Monet talon työntekijöistäkin olivat entisiä vankeja.
– Aloitimme päivän aina rukouksella ja lauloimme hengellisiä lauluja. Luimme säännöllisesti Raamattua. Ennen slummeihin ja vankiloihin lähtöä pyysimme johdatusta. Yhteisöllisyys oli vahva.
– HIV on Malesiassa valtaisa ongelma ja vierailimme potilaiden luona. Tarvittaessa vaadimme heille oikeanlaista hoitoa. Rukoilimme heidän kanssaan. Niissä olosuhteissa saimme nähdä, että Jumala on läsnä ja lohduttaa. Hän ei tarvitse tehosteita, vaan hänen voimansa tulee esiin heikkoudessa, Kekkonen toteaa.
– Järjestimme myös esimerkiksi leirejä HIV-positiivisille lapsille.
Kekkonen kertoo, että moni tuli Malaysian Care –järjestön työn myötä uskoon. Kekkonen kuvailee, että järjestön toiminnassa kristillisyys ei ole vain ”humanitaarista apua” vaan yhteyttä Jeesukseen.
– Vaikka uskonnollisuus on Malesiassa hyvin kirjavaa, monet kokivat, että vain kristillinen usko antaa avun ja vapauden.
”Jumala varustaa joka päivä”
Kolme kuukautta Malesiassa oli Kekkosen mielestä rikasta mutta myös raskasta.
– Oman lisänsä toivat jatkuva kuumuus ja kommunikaatiovaikeudet. Aasialaista englantia ei ole helppo ymmärtää. Ihan iloisena palasin Suomeen.
Suomessa Kekkosta turhauttaa kuitenkin se, että toimivaa seurakuntayhteyttä on kuntoutustyössä vaikea löytää.
– Meidän asiakkaidemme joukossa ei paljon ateisteja ole, ja niiden joilla on kova hengellinen nälkä, on vaikea saada ravitsevaa yhteyttä.
Kekkosen mielestä kirkko on liiaksi keskittynyt sosiaaliseen auttamiseen hengellisen näkökulman kustannuksella.
– Malesiassa seurakuntayhteys oli vahva. Samaa toivoisin tänne. Toisinaan tulee voimaton olo.
– Tätä työtä kuitenkin jaksaa, kun on usko Jumalaan. Hän on minut kutsunut, ja hän myös varustaa sanansa mukaan.
– Minä voin tyhjänä ja voimattomana rukoilla. Kun olen neuvoton, Jumala kantaa. Haluan pitää esillä ristin teologiaa, koska olen nähnyt, että se on totta, Kekkonen sanoo.
Juttu on julkaistu Elämä-lehdessä 6-7/2016.
