– Lapsuudessani oli monia varjoja: henkistä kipua ja mykkyyttä, ihmisten langettamia tuomioita ja kovuutta. Jumala oli minulle aina armollinen ja myönteinen vastavoima elämän julmuudelle, tuleva piispa Irja Askola pohtii teologisen ajattelunsa taustaa.
Irja Askola luonnehtii teinivuosiensa seurakuntaelämää luovaksi ja mukavaksi ajaksi. Reippaat nuoret saivat runsaasti tilaa toiminnalleen. He pitivät hiekkalaatikkopyhäkoulua, toimittivat lehteä ja tekivät näytelmiä. He vierailivat vankilassa ja vanhainkodeissa.
– Kirjoitimme kirkkovaltuustolle ponnekkaan kirjeen, jossa vastustettiin yömajan lopettamista. Sisäistimme käsityksen, että kirkko on koko kaupunkia varten. Vastuuntunnon kehittymistä ruokki se, että aikuiset luottivat meihin.
Irja koki, että koska hän on saanut seurakunnaltaan niin paljon, hän haluaa maksaa sen takaisin sitoutumalla kirkkonsa palvelemiseen.
Pappisvihkimystä odottaessaan ja naisasiaa ajaessaan Irja Askola tuskastui toisinaan kirkon perinteen patriarkaalisiin rakenteisiin. Feministiteologiaan tutustuminen pelasti hänet takaisin intohimoiseen Raamatun lukemiseen. Se avasi Raamatun voimakkaat ja vereslihalla eläneet naishahmot.
– Ymmärsin, ettei minun tarvitse kompastua miesvaltaisessa kulttuurissa syntyneiden tekstien historiallisiin kerroksiin. En jää kristittynä Vanhaan testamenttiin vaan kuljen rohkeasti kohti evankeliumien ydintä: Jeesusta.
– Minulle on ollut radikaalia, inspiroivaa ja mukaansatempaavaa tajuta, miten selkeästi Jeesus asettuu aina syrjittyjen, heikkojen ja halveksittujen puolelle. Hänellä näyttää riittävän myös kärsivällisyyttä, sillä niin silloisissa kuin meissä nykyisissäkin opetuslapsissa on kyllä kestämistä. Silti hän ei pestannut seuraajikseen meitä fiksumpaa porukkaa, Irja Askola nauraa.
Kirkossa on niitä, jotka eivät tule koskaan hyväksymään naispiispaa. Rajun kahtiajaon välttämisen kannalta Helsingin hiippakunnassa on epäilemättä hyväksi, että Askolan lähimpänä työparina on juuri piispanvaalissa kakkoseksi jäänyt tuomiorovasti Matti Poutiainen. Konservatiivipuolen suosikki tunnetaan rehtinä ja luotettavana työtoverina, joka ei lyö puukkoa selkään.
– Toivon, että me kirkon eri laitojen edustajat löydämme vähintäänkin toinen toisiamme etäältä kunnioittavan suhteen. Ehkä voimme sitten vähän kerrallaan tutustua toisiimme.
– Eiköhän vuosituhantinen kirkko ole kuitenkin painavampi asia vaakakupissa kuin yhden 57-vuotiaan naisen piispuus! Kirkon historia on ollut täynnä kiistelyä. Me kristityt olemme olleet riitaista porukkaa, mutta silti olemme saaneet kulkea eteenpäin Jumalan siunauksen alla, sovittelee Irja Askola.
Lue lisää Irja Askolan elämästä ja ajatuksista 17.6. ilmestyvästä Sanasta.
