Kirjoittanut
Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko vastaa Perusta-lehdessä lähetystyötä koskeviin kysymyksiin.
Jukko toteaa muun muassa, että seurakunnat ovat itsenäisiä tekemään tukia leikkaavia päätöksiä, mutta ne ottavat samalla itselleen erittäin suuren vastuun.
– Monet niistä kumppanuuskirkoistamme, joiden kanssa tukien leikkauksiin joutuneet järjestöt ovat tekemisissä, ovat pieniä ja hauraita. Niille taloudellisen avun väheneminen tai loppuminen voi tulla lähelle elämän ja kuoleman kysymystä, Jukko arvioi.
Kirkon lähetysjärjestöilleen jakamia lähetysmäärärahoja on viime vuosina leikattu muun muassa Lähetysyhdistys Kylväjältä, Kansanlähetykseltä ja Suomen luterilaiselta evankeliumiyhdistykseltä. Leikkauksia on tehty varsinkin suurten seurakuntayhtymien alueilla. Ne ovat perustuneet esimerkiksi naispappeuteen tai homoseksuaalisuuteen liittyviin kantoihin.
– Eivät tukien leikkauksista viime kädessä kärsi jotkut suomalaiset lähetysjärjestöt, vaan kaukainen lähimmäinen, jonka pitkäaikaiseen auttamiseen järjestöt ovat kirkkojen kautta sitoutuneet. Tukien euromäärän pitäminen entisellään, mikä sinänsä on hyvä asia, ei poista tätä ongelmaa, Jukko sanoo.
Hän kannattaa asiassa ”dialogin tietä”.
– Ensin pitäisi keskustellen selvittää leikkauksien mahdolliset seuraukset järjestöjen kanssa, jotka ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita, ja sitten miettiä yhdessä niiden kanssa, miten parhaiten vältettäisiin äkilliset tai suuret tukien leikkausten tuomat seuraukset työalueilla.
Selvitystyön jälkeen leikkauksia voitaisiin Jukon mukaan tehdä, jos niin hyväksi nähdään.
– Itse toivon, että seurakunnat ja seurakuntayhtymät tukisivat talousarviomäärärahoin – omien mahdollisuuksiensa ja paikallisten olosuhteiden ja jakoperusteiden mukaan – kaikkia kirkon seitsemää lähetysjärjestöä ja Kirkon Ulkomaanapua.
Lue koko haastattelu uusimmasta Perusta-lehdestä
