Kirjoittanut
Moni asiantuntija määrittelee, että Myanmarissa on käynnissä 1,1-miljoonaisen kansan murha.
Etenkin Pohjois-Rakhinen osavaltiossa sukupolvien ajan asunut rohingya-kansa on omassa maassaan muun muassa pommitusten tähden niin ahtaalla, että kymmeniätuhansia heistä on paennut naapurimaahan, rutiköyhään Bangladeshiin erityisesti elo- ja lokakuun aikana.
Julkisuudessa on etenkin ollut esillä se, että rohingya-kansa on muslimeita buddhalaisenemmistöissä Myanmarissa: heidät on leimattu ei-toivotuksi, fundamentalistiseksi äärimuslimikansaksi. Virallinen, rauhannobelisti Aung San Suu Kyin Myanmar ei tahdo heitä valtioonsa, eikä Bangladeshkaan tunnusta heitä omakseen, vaikka heidän kielensä on sukua sikäläisille kielille.
Todellisuudessa kansaan kuuluu myös kristittyjä. Osa heistä on muslimeista kristityiksi kääntyneitä ihmisiä, jotka ovat sekä maan buddhalaisen enemmistön että kansan muslimienemmistön vainoamia. Arvioiden mukaan muslimi-rohingyojen kohdalla kyseessä on monilla mittapuilla yksi maailman vähiten halutuista ja eniten vainotuista kansoista. Ulkopuolisilta tarkkailijoilta pitkälti suljettujen alueiden tilanteesta ei tällä hetkellä tiedä kovin tarkasti edes vainottuja kristittyjä auttava Open Doors -järjestö, jolta tosin on tieto siitä, että rohingya-muslimeiden taholta kohdistuu vainoa kristittyyn vähemmistön vähemmistöön.
Kirkko ja kaupungin Pauli Juusela kirjoittaa 12.9.: ”Viimeisimmät levottomuudet alkoivat koordinoiduista hyökkäyksistä, jotka alueella toimiva sissiliike Arakan Rohingya Salvation Army teki armeijan yksiköitä ja poliisiasemia vastaan 25. elokuuta. Hallitus vastasi iskuun kostotoimilla, joita se perustelee terrorismin vastaisella taistelulla.
Kostotoimissa on tapettu ainakin 1 000, kenties jopa 3 000 ihmistä, ja poltettu maan tasalle kokonaisia kyliä. Ihmisiä on hukkunut jokeen Bangladeshin ja Myanmarin rajalla. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Myanmar on kylvänyt raja-alueelleen myös maamiinoja, jotka ovat surmanneet verilöylyä pakenevia.”
Erilaisissa raporteissa rohingyojen on sanottu kohdanneen raiskauksia ja muita kunnianloukkauksia.
Bangladeshin pakolaisasutuksiin tulleet länsimaiset, muiden muassa suomalaiset, avustustyöntekijät raportoivat aliravituista äideistä ja alipainoisista imeväisistä. Lohjalainen, Suomen Punaisen Ristin kätilö Jaana Laine kertoo: ”Myanmarin ja Bangladeshin rajalla ihmisillä on aliravitsemusta ja ripuli on jokapäiväinen ongelma. Koleraepidemia on todellinen riski tulevaisuudessa. Pakolaisilla on vain jonkinlaista, väliaikaista suojaa – kolme neljäsosaa pakolaisista on naisia ja lapsia.”
Moni suomalainenkin kansalaisjärjestö on käynnistänyt avustusten saamiseksi keräyksiä.
