Kirjoittanut
Moni seurakunta on ottanut romanit lämpimästi vastaan. Eikä sen hyvä vaikutus viime vuosikymmeninä ole jäänyt huomaamatta.
Lahden helluntaiseurakunnan diakoniapastori Tino Varjola oli yksi puhujista Romaniasiain neuvottelukuntien valtakunnallisessa tapahtumassa avajaispäivänä tiistaina 24.9.2024.
Kaksipäiväisen kokoontumisen teemana on Enemmän yhdessä kuin yksin.
Neuvottelupäivien järjestelyistä vastaavat Itä-Suomen aluehallintovirasto ja Itä-Suomen alueellinen romaniasiain neuvottelukunta yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön ja valtakunnallisen romaniasiain neuvottelukunnan sekä Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen, Siunsoten, kanssa.
Puheenvuoronsa aluksi Varjola muisteli omia elämän valintojaan.
– Kun tulin nuorena uskoon, tahdoin ammatin, jossa voisin palvella lähimmäisiäni. Lähdin kouluttautumaan diakoniksi, vaikka se polku maksoi 30 000 markkaa. Mutta se kannatti!
Tino Varjolan mukaan kristinusko on vaikuttanut merkittävästi monen nykyisen romanivaikuttajan elämään.
– Seurakunnat ovat Suomessa olleet niitä paikkoja, joissa romanit ovat ensiksi saaneet kokea hyväksyntää ja joissa he ovat saaneet vaikuttaa. Se on kantanut elämässä eteen päin.
Nyt romanien aseman parantamiseksi tarvittaisiin laajamittaista yhteistyötä, eri toimijoiden tulemista yhteisen pöydän ääreen.
Varjola kaipaa ja kutsuu talkoisiin mukaan kouluttautuneita romaneita, kuten tohtoreita, maistereita ja ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita; romanit eivät enää ole vain toimenpiteiden kohteita vaan romanipolitiikassa asian omistajia ja toimijoita.
– Pääsemme kouluttautumaan, saamme terveydenhuoltoa ja asuntoja. Kerran kohtasin EU-virkamiehen, joka kysyi minulta, miten ja miksi suomalaiset romanit ovat parhaiten koko Euroopan tasolla onnistuneet integroitumaan yhteiskuntaan.
– Siihen totesin, että meillä romaniasioita hoidetaan valtionhallinnon tasolla mm. omissa neuvottelukunnissa. Lisäksi romanien oikeudet on sisällytetty perustuslakiin.
Silti moni romani kaipaa itselleen ja yhteisölleen nykyistä korkeampaa arvostusta.
– Arvostaisivatko ihmiset enemmän, jos romani olisi vaikkapa kunnanjohtaja tai kaupungin toimintakeskuksen johtaja? Todennäköisesti kyllä. Minusta tämä on haaste romaneille kouluttautua.
Varjola toteaa romaniyhteisön kohtaavan valtaväestöllekin tuttuja vitsauksia.
– Joskus ajateltiin ruusuisesti, että romanikulttuuri suojelisi omia nuoria esimerkiksi päihteidenkäytöltä. Niin ei ole käynyt. Eivätkä turvassa sen paremmin ole pastoreidenkaan perheet!
Koronapandemian jälkeen on Varjolan mukaan entistä enemmän korostunut romaniyhteisössä se, miten tärkeää on tulla yhteen.
Myös puheen laatu on oleellista:
– Ihmistä nostetaan hyvillä sanoilla. Tarvitaan kannustusta ja rohkaisua.
