Elämäntaito: Kun Pekka Simojoki väsyi ja aikoi lopettaa, salaperäinen puhelinsoitto sai jatkamaan – ”hän sanoi, että Jumala käski soittaa Simojoelle” Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin

Romanien koulutustason nousu näkyy jo – ”Kun ihmistä katsoo kokonaisuutena, kulttuuritaustan merkitys laimentuu”

 

Mertsi Ärling opettaa ammattikorkeakoulussa muun muassa kulttuurien kohtaamisen taitoa. Luokkahuoneessa seurana on anatomian opiskelun välineitä. (Anssi Tiittanen) 

Ihmisen ikään tai muuhun statukseen liittyvästä kunnioittamisesta löytyy paljon samankaltaisuuksia, Mertsi Ärling toteaa.

Mertsi Ärling on keskusteluissa romanien ja pääväestön välisistä suhteista halunnut korostaa ihmisten samankaltaisuutta kulttuuritaustaan katsomatta.  

Äkkiseltään voisi luulla, että romanit ja pääväestö elävät aivan eri maailmoissa, mutta ei se niin mene, Ärling sanoo. 

Karas-Sana neliöb. 18.-24.11.

– Samat asiat tulevat kaikkialla vastaan, kulttuurista riippumatta. 

Ärlingin mukaan esimerkiksi ihmisen ikään tai muuhun statukseen liittyvästä kunnioittamisesta löytyy paljon samankaltaisuuksia, vaikka usein ajatellaan, että romanikulttuurissa oltaisiin poikkeuksellisen häveliäitä ja pidättyväisiä. 

– Myös käsitykset puhtaudesta – konkreettisesta tai symbolisesta – on löydettävissä kaikista kulttuureista. Samoin kasvojen säilyttäminen tai menettäminen on kaikkialla jollakin tasolla läsnä, ei vain romaneilla. 

 

Romanien yhteisöllisyys on heikentynyt jonkin verran. 

 

Sen Ärling toteaa, että konservatiivisissa kulttuureissa, joihin romanikulttuurikin kuuluu, erilaiset kynnykset tulevat näkyvämmiksi helpommin. Kulttuurin sisällä omaksutaan kuitenkin luontevasti yhteisiä pelisääntöjä, eivätkä ne aiheuta arjessa suuria haasteita. 

– Romanikulttuurissa on jonkin verran samaa kuin hengellisten yhteisöjen kulttuurissa. Haluamme säilyttää hengelliset kasvomme. Olemme pyhiä, kun tapaamme, mutta kotielämämme voi kertoa jotain aivan muuta, Ärling kärjistää hymyillen. 

Ärlingin mukaan romani- ja seurakuntakulttuureista löytyy molemmista tietynlainen Älä kysy, älä kerro -käytäntö. Hän pitää pohjimmiltaan myönteisenä sitä, että ihmisen rajoja kunnioitetaan ja yksityisyyden piiriin luettavat asiat jätetään hänen omalle elämänlistalleen. 

– Tällainen käytäntö parhaimmillaan suojelee ihmistä. Äärimmäinen avoimuus ei ole aina tavoiteltavaa. Täytyy olla viisautta siinä, mitä kerrotaan ja kenelle kerrotaan. 

 

Mikael Mertsi Ärling, 49, kasvoi adoptiolapsena romaniperheessä Pohjanmaalla. 

Vilkas poika raaputteli rajoja tämän tästä. ”Mertsin lempitunti koulussa taitaa olla ruokatunti”, opettaja arvioi joskus, eikä arvaus mennyt pahasti vikaan. 

Ärlingin mukaan häntä kannustettiin kotona koulunkäyntiin, mutta hän pitää itseään vielä sen sukupolven edustajana, jonka elämässä näkyy koulutustason periytyminen – ja nimenomaan niin päin, että Ärlingin nuoruudessa oli harvinaista, että romanivanhemmat olisivat käyneet kouluja. 

Näin ollen ei ollut lainkaan itsestään selvää, että Ärling itse kirjoitti aikanaan ylioppilaaksi ja on hankkinut eri tutkintoja sosiaali- ja terveysalalta. 

– Omista aikuisista lapsistani kohta kolmaskin on ylioppilas. Heissäkin siis näkyy vanhempien koulutustason periytyminen. 

Ärling tuli tunnetuksi Turussa Operaatio Ruokakassista idean isänä ja pitkäaikaisena toiminnanjohtajana. Varissuon alueella toimivassa Uusipesula-seurakunnassa on vuosien saatossa jaettu ruokaa ja sosiaalista apua tuhansille alueen asukkaille. 

Seitsemän viime vuotta Mertsi Ärling on toiminut asiantuntijana Diakonia-ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Työsarkaan kuuluu muun muassa eri kulttuurien kohtaamisen opettaminen tuleville sote-ammattilaisille sekä projektipäälliköiden ja -henkilöstön perehdyttäminen ja valmentaminen. 

 

Opiskelijoiden joukossa on nykypäivänä yhä enemmän eri kulttuuritaustoista tulevia nuoria. 

– Uskon, että monilla maahanmuuttajanuorilla on sellainen kokemus, että Mertsi taitaa ymmärtää minua, Ärling kuvailee. 

Useimmat ei-suomalaiset kulttuurit ovat meikäläistä pääuomaa huomattavasti konservatiivisempia. Romanikulttuuria edustava lehtori saattaa maahanmuuttajataustaisesta opiskelijasta tuntua kuin turvasatamalta. 

Pohjimmiltaan Ärling kuitenkin toivoisi, että jokainen voisi kulttuuriin katsomatta kokea olevansa minä, ihminen. 

– Kun kulttuurit ja tittelit ja tattelit riisutaan, mitä jää jäljelle? Ihminen, omine tarpeineen, Ärling kuvailee ja innostuu. 

– Jokainen toivoo, että saisi olla jollekin henkilökohtaisesti totta ja tulisi kohdatuksi ihmisenä. Toivotaan, että kohtaa minun sieluni, kohtaa se, kuka minä olen. 

 

”Haluamme säilyttää hengelliset kasvomme.”

 

Onko Mertsi Ärlingillä itsellään elämässään niitä ihmisiä, joille voi olla totta pohjia myöten? 

– Kyllä heitä on. Tietysti täytyy mainita heti vaimoni Heidi, Ärling sanoo. 

Hän mainitsee myös turkulaisen saarnaajan Niilo Mäenpään, joka ”katsoo aina yhtä lempeästi, oli sitten mitä tahansa asiaa”, sekä viime viikolla 83-vuotiaana pois nukkuneen pastori Väinö Lindbergin, joka oli paitsi romaniyhteisön hengellinen isähahmo myös koulutuksen ja osallisuuden vahva puolestapuhuja. 

– Väinö oli loppuun asti äärettömän terävä mies. Hän katsoi kauas ja näki kokonaisuuksia. 

 

Mertsi Ärling iloitsee siitä, että romanien koulutustason nousu on alkanut näkyä yhteisön keskellä. Siihen on tarvittu apua ja hieman erityiskohteluakin. 

Diakille järjestettiin vuosina 2018–20 erityishaku romaneille. Korkeakouluopiskelijoita pelkästään Diakissa on ollut nyt reilusti yli 30. 

– Sisäänpääsykriteerit olivat sinänsä samat kuin muilla, Ärling tähdentää. 

Yhdenvertaisuuden huomiointi kannatti, koska romanitaustaisia hakijoita lähti liikkeelle. 

– Tällaisella on iso kerrannaisvaikutus. Lapsiin, nuorempiin sisaruksiin ja niin edelleen. 

– Uusi sukupolvi ajattelee koulutuksesta taas uudella tavalla. Koulutuksesta on tullut lopullisesti osa romanien arkielämää, Ärling sanoo. 

 

Elintason nousu ja koulutus rokottavat luonnollisesti jotakin vanhan kulttuurivähemmistön ominaispiirteistä. 

– Kyllä romanien yhteisöllisyys on heikentynyt jonkin verran viime vuosina. Verrattuna pääväestöön olemme kuitenkin yhä hyvin yhteisöllisiä. 

Ja juuri tämä on romanikulttuurissa Mertsi Ärlingin mielestä hienointa. 

– En ole koskaan täysin yksin yhteisön keskellä. Tuli vastaan sitten iloisia tai surullisia asioita, tulemme aina yhteen ja osoitamme iloa ja myötätuntoa. 

Ärlingin mielestä romanien yhteyttä voi ymmärtää ajattelemalla suomalaisia ulkomailla. 

– Suomalaiset tuntevat poikkeuksellista yhteenkuuluvuutta tavatessaan jossakin muualla kuin Suomessa, Ärling naurahtaa. 

– Ventovieraankin asiat ja seura kiinnostavat. 

– Myös uskovien yhteydessä on jotakin samaa kuin romanien yhteydessä. Vaikka ei olisi yhteistä kieltä tai kulttuuria, usko yhdistää aina. 

 

Mertsi Ärling puhuu romanikulttuurista 2020-luvun seurakunnassa RV Podcastissa, joka on kuunneltavissa YouTubessa ja Spotifyssa. 

 

Aiheet