Kirjoittanut
Rose asuu Plateaun osavaltiossa Nigerian keskivaiheilla. Alue on yksi maailman vaarallisimmista paikoista elää kristittynä. Nigeria on World Watch -listalla sijalla 12, mutta se on listan kärjessä, kun lasketaan uskonsa vuoksi murhatut.
Rosen aviomies Matthew surmattiin fulanimilitanttien iskussa 7. huhtikuuta 2020.
Päivä, jolloin Rose menetti miehensä
”Heräsin hyväntuulisena ja odotin innokkaasti neuvolan vastaanottoa”, Rose muistelee. Hän odotti silloin heidän kolmatta lastaan. ”Tein päivittäiset kotityöni ja valmistin aterian miehelleni ja tyttärilleni.”
Rose hyvästeli miehensä ja lähti matkalle, joka veisi muutaman päivän. Samana iltana Matthew, pastori, lähti kirkon sihteerin kanssa vartioon. Kirkon jäsenet vuorottelivat vartioidakseen kyläänsä ja havaitakseen mahdollisia merkkejä heitä uhkaavien fulanimilitanttien hyökkäyksestä.
”Vartiokierroksen jälkeen mieheni oli tulossa takaisin kotiin lasten luo, kun hänet ammuttiin”, Rose kertoo. ”Kun palasin kotiin, kyläläiset veivät minut paikalle, jossa se tapahtui. Näin mieheni makaavan kuolleena valmiiksi kaivetun haudan vierellä. Odottaessamme ruumisarkun tuomista keräsin rohkeuteni ja halasin häntä. Kuiskasin hänelle rukouksen, ja sitten meidän täytyi poistua paikalta.”
Nigeriassa lesken elämä voi olla hyvin kovaa. Kulttuuriin yleensä kuuluu, että edesmenneen aviomiehen suvun oletetaan pitävän huolta miehen leskestä ja lapsista. Käytännössä näin ei useinkaan tapahdu. Rosen appivanhemmat eivät ainoastaan laiminlyöneet velvollisuuttaan vaan tekivät vielä pahemmin: he veivät Roselta karjaeläimet, ruokatarpeet ja kaiken muun rahanarvoisen. Hänet jätettiin suremaan yksin ja tyhjin käsin.
”Elämä ei ole ollut samaa ilman miestäni”, Rose sanoo. ”Elämä avioparina on palkitsevaa, mutta ollessani nyt yksin lasteni kanssa elämästä on tullut hyvin vaikeaa.”
Koronavirus vei loputkin tulot
Toinen kriisi tuli samaan aikaan edellisen kanssa. Nigerian hallitus ilmoitti liikkumisrajoituksista hillitäkseen koronaviruksen leviämistä. Elämä muuttui entistä vaikeammaksi. Monien muiden ihmisten tavoin Rose menetti mahdollisuutensa ansaita rahat ruoan ostamiseen.
”Meillä ei ollut ruokaa”, Rose sanoo suoraan. ”Ei ollut rahaa ostaa minkäänlaista ruokaa. Emme voineet vaihtaa mitään rahaksi, koska kaupat olivat kiinni. Toisinaan menimme nukkumaan ilman, että oli mitään ruokaa.”
Rosen usko Jumalaan antaa hänelle kuitenkin kestävyyttä ja toivoa: ”Tänään olemme elävien kirjoissa. Se on ihme!” Kuinka monella olisi Rosen kaltainen luottamus tulevaan näissä olosuhteissa? Hän mietiskelee Psalmin 119:11 sanoin: ”Minä talletan kaikki ohjeesi sydämeeni, etten rikkoisi sinua vastaan.” Hän sanoo: ”Tämä psalmi rohkaisee minua aina kun luen sitä.”
Pohjoisessa ja keskisessä Nigeriassa kirkko on jo tottunut tarpeeseen pitää huolta naisista, jotka ovat jääneet leskiksi ääriryhmien hyökkäysten vuoksi. Liikkumisrajoitukset ovat kuitenkin merkittävästi vähentäneet kirkkojen tuloja ja siten niiden mahdollisuuksia auttaa yhteisönsä haavoittuvia jäseniä. Rose sai jonkin verran ruokaa itselleen ja lapsilleen, mutta apu oli aivan riittämätöntä.
Nigerian kristityt ovat jonossa viimeisinä
Kuten on nähty muissa maissa, kristityt ovat usein jonon viimeisinä, kun hallituksen myöntämää ruoka- tai muuta apua jaetaan – ja paikalliset viranomaiset jättävät usein tietoisesti puuttumatta siihen.
”Olimme onnellisia, kun hallitus ilmoitti köyhille suunnatusta ruoka-avusta. Mutta meidät jätettiin avun ulkopuolelle. Emme saaneet tuosta ruoka-avusta mitään,” Rose kertoo. ”Kaikki toivomme avun saamiseksi valui sillä kertaa tyhjiin. Päätin säännöstellä ruokavarojamme, kunnes saisimme apua. Uskoimme yhä, että tulemme vielä saamaan apua jostain.”
Kuka huolehtii leskistä?
Open Doors on löytänyt Nigeriassa jo yli 9 000 perhettä, jotka eivät tiedä, mistä saavat seuraavan ateriansa.
Samaa tarinaa kuulee monilta Afrikan ja Aasian alueilta. Tilanne on erityisen vaikea niiden uskovien kohdalla, jotka ovat kääntyneet kristityiksi muista uskonnoista ja jotka eivät saa tukea perheiltään. Lisäksi ääriryhmien hyökkäykset jatkuvat tänä muutenkin hyvin vaikeana aikana. Jos me emme auta näitä kristittyjä, heitä ei todennäköisesti auta kukaan. Veljemme ja sisaremme tarvitsevat tukea pystyäkseen pitämään yllä toivon ääntä yhteisöissään ja näin osoittamaan Jeesuksen rakkautta lähimmäisilleen.
Open Doorsin yhteistyökumppanit kykenivät toimittamaan hätäapupakkauksen Roselle pian hänen kolmannen lapsensa syntymän jälkeen. Hän oli iloinen! ”En ollut koskaan kuvitellut saavani sellaisia lahjoja. Nyt uskoni Kristukseen on edelleen vahvistunut. Tämä tuki mahdollistaa sen, että voin huolehtia perheestäni”, Rose sanoo – lisäten oman versionsa Psalmista 121:4: ”Totisesti – hän, joka huolehtii leskistä, ei nuku eikä torku.”
Katso video
