Kirjoittanut
Kristillisen avioliittotyön konkarit puhuvat tunneämpäristä, johon itse kullakin kertyy kuonaa vuosien varrella. Sen tyhjentäminen on elämän mittainen prosessi.
Miksi läheisen ihmisen sanat sattuivat niin kovasti? Miten pieni asia aiheuttikin niin suuren reaktion?
– Kyse on yleensä mielensä pahoittaneen ihmisen omasta historiasta. On tapahtunut asioita, jotka ovat häneltä jääneet tunnistamatta ja käsittelemättä. Kun jostakin loukkaantuu, on hyvä hetkisen aikaa miettiä, miksi oikeasti niin kävi, sanoo terapeutti Seija Leppänen.
Vihastumista tai vihan tunnetta ei tarvitse pelätä tai hillitä, kristitynkään.
– Raamatusta voimme lukea, miten Jeesus kehotti ihmisiä vihastumaan, mutta kielsi heti perään synnin tekemisen. Olennaista siis on, millaista käytöstä vihan tunteemme saa aikaan.
Viha kannattaa kanavoida ulos niin, ettei se jää tunneämpäriin muhimaan.
Konsteja on monia, ja niissäkin vain luovuus rajana. Joku purkaa vihaiset ajatuksensa paperille, toinen hakkaa nyrkkeilysäkkiä tai karjuu metsässä.
– Eräs aikuinen tytär purki vihaa äitiään kohtaan pyöräilemällä – tekemällä polkaisut raivokkaasti. Ja kyllä matkat sitten nopsasti taittuivatkin!
Kun tunteen intensiteetti on laantunut, voi asian ottaa rauhallisesti ja rakentavasti keskusteluun.
Seija Leppäsellä patoutuneet vihan tunteet alkoivat pirskahdella kolmatta lasta odottaessa:
– Olin uupunut raivatessani lapsuudenkotini tavaroita ja siinä samassa tulin syvällisemmin miettineeksi omaa vointiani. Tajusin liiallisen, vääränlaisen kiltteyteni, joka oli johtanut siihen, että tein kaikkea aivan liikaa. Arki oli mennyt pahasti suorittamisen puolelle.
Hänen oli opeteltava ei-sanan käyttö.
– Muutos oli niin huomattava aikaisempaan verrattuna, että se sai minut ajattelemaan, etten kyllä tuollaisen naisen kanssa naimisiin mennyt, Sakari Leppänen muistelee.
Lapsuudenkodin henkisestä perinnöstä kannattaa olla tietoinen.
– Itse vartuin hyvin tunneköyhässä ilmapiirissä. Isäni tunnusti päreittensä palaneen sodassa, ja niin sain lapsena kärsiä hänen lyhyestä pinnastaan. Jos en olisi aikuisena kunnolla miettinyt ja käsitellyt hänen reagointitapojaan, olisin tullut käyttäneeksi samoja lasteni kanssa, rovasti toteaa.
– Tunteet ottavat isännän roolin eli valta-aseman, ellei niitä tunnista, tiivistää Seija Leppänen.
Hyvään parisuhteeseen kuuluvat rehellisyys ja totuudellisuus.
– Jotta vaikeista, syvistä asioista kykenee puhumaan, tarvitaan turvallinen, rauhallinen tilanne. Minulla kesti lähes 15 vuotta ennen kuin pystyin Seijalle avaamaan mustimpia elämäni juttuja, Sakari Leppänen paljastaa.
Puhuminen onkin heillä aina ollut parisuhteessa avain eteen päin pääsyyn:
– Mutta ei kommunikointikaan helppoa ole. On elämänmittainen matka oppia puhumaan niin, että toinen haluaa kuunnella ja päinvastoin! Seija Leppänen toteaa.
– Kokemukseni on, että naisen kannattaa antaa miehelle vähintään 90 sekunnin hiljaisuus miettiä, mitä hän kokee, tuntee ja ajattelee eikä ainakaan hoputtaa, että ”sano jo”.
Yksinkertainen neuvo parisuhteen parantamiseen on tehdä muutos, vaikka vain pienikin:
– Jos ette ole tyytyväisiä tänään, tehkää jotain toisin, Leppäset kannustavat.
Aiheeseen liittyvää
