Kirjoittanut
Daniella Gilboan ja Roy Dadonin tarina on kuin suoraan elokuvasta – sillä erotuksella, että se on totta.
Daniella Gilboan ja Roy Dadonin rakkaustarina alkoi ystävyytenä jo koulussa. Vähitellen ystävyys syveni rakkaudeksi. Royn äiti, Inbar, muistelee, kuinka erottamattomia nämä nuoret olivat – täynnä iloa, naurua ja yhteisiä unelmia.
Kaikki kuitenkin muuttui yhdessä hetkessä. 7. lokakuuta 2023 Daniella oli yksi niistä, joka joutui Hamasin kaappaamaksi Nova-musiikkifestivaaleilla.
Daniellan sieppauksen jälkeen Royn maailma romahti. Hän ei pystynyt enää elämään tavallista elämäänsä. Hän hädin tuskin söi tai puhui. Hänen sydämensä särkyi, mutta rakkaus Daniellaan ei hiipunut. Hän piti kiinni toivosta ja lupauksesta, jonka oli itselleen tehnyt: hän ei luovuttaisi.
Noin kymmenen kuukautta sitten Roy seisoi Gazan rajalla Toora-käärö käsissään. Hän kosi Daniellaa suorassa televisiolähetyksessä pitäen esillä kylttiä, jossa luki hepreaksi: ”Menetkö kanssani naimisiin?” Häntä ympäröivät tukijat, jotka pitelivät Daniellan kuvia symbolina rakkaudesta, joka ei murtunut edes sodan varjossa. Tapahtuma levisi laajasti israelilaisessa mediassa, ja siitä tuli someilmiö, joka antoi pankkivankikriisille inhimilliset kasvot. ”Olen onnellinen vasta sitten, kun voin taas pitää häntä sylissäni,” Roy sanoi lähetyksessä.
Lopulta ihme tapahtui. Vietettyään 477 päivää vankeudessa Daniella vapautettiin tammikuussa 2025. Hetki, jolloin Daniella ja Roy kohtasivat uudelleen, oli täynnä kyyneleitä, helpotusta ja sanoinkuvaamatonta onnea. Ihmiset seurasivat tätä kaikkea liikuttuneena – todistaen, kuinka rakkaus, toivo ja usko voivat kestää kaiken.
Usko kantoi pimeimpinä hetkinä
Daniella on kertonut hetkistä ennen sieppaustaan. Hän muistaa Hamasin hyökkäyksen Nahal Ozin tukikohtaan ja sen, kuinka hänen viimeinen toiveensa oli, ettei ihmiset menettäisi uskoa hänen pelastumiseensa. Vaikka Daniella joutui näkemään ja kokemaan hirvittäviä asioita vankeutensa aikana, niin hän ei suostunut vaipumaan epätoivoon. Hän rukoili kaiken aikaa koko sydämestään. ”Tiesin, että ainoa asia, joka voisi pelastaa meidät, oli usko,” Daniella kirjoittaa Instagramissaan.
Kun hän ja muut vapautetut panttivangit pääsivät vihdoin kotiin, he lausuivat Birkat Hagomelin – perinteisen juutalaisen kiitosrukouksen Jumalalle hengissä selviämisestä. Se oli hetki, jota Daniella oli odottanut jokaisena pitkänä vankeuspäivänään.
Vapautumisensa jälkeen Daniella kiitti perhettään ja kaikkia, jotka olivat taistelleet ja rukoilleet hänen puolestaan. Hänen huolensa oli ollut perheen hyvinvointi enemmän kuin oma selviytymisensä. Erityisesti hänen sydämensä sykki kuitenkin yhdelle ihmiselle: Roylle. ”Rakkaani, joka antoi minulle niin paljon voimaa kaukaa. Sinä tulit luokseni unissani, ajatuksissani, kaikkina vuorokauden aikoina. Yli vuoden ajan olimme yhdessä sydämessä ja hengessä. Rakastan sinua.”
Daniellan ja Royn tarina ei ole vain rakkaustarina. Se on kertomus uskosta, toivosta ja siitä, kuinka rakkaus voi selvitä pimeimpien aikojen läpi.
