Kirjoittanut
Mediasta tuttu persoonallisuus Ruben Stiller on ja pysyy juutalaisena, vaikkakin maallistuneena. Uutuuskirjan teossa hän joutui käymään läpi juutalaista identiteettiään ja suhdetta vanhempiinsa jopa niin, että kirjailija oli jo huolissaan.
Tietokirjailija ja psykoterapeutti Katriina Järvinen on kirjoittanut kirjan radiopersoona Ruben Stilleristä. Kirjapajan kustantaman kirjan nimi on Ruben Stiller, siltä väliltä, joka on Stillerin mielestä erittäin osuva, sillä sivullisuutta hän on elämänsä eri vaiheissa kokenut.
Radio Dein Herätys!-aamulähetyksessä Stiller ja Järvinen keskustelivat kirjan tärkeistä teemoista Mikael Juntusen vieraina. Aiheita ovat tietysti juutalaisuus, lapsuudenkoti, Jumala ja jako erilaisiin yhteiskuntaluokkiin. Ennen kaikkea selvitettävänä on Stillerin kulttuurillisesti moniulotteinen tausta: juutalainen isä ruotsinkielisestä suvusta, kirkkouskovaisen perheen äiti ja porvariskoti maaseudulla Nummella.
– Tulos siitä on ollut se, että minulla on tietty sivullisuuden tunne. Olen minä missä tahansa, olen aina pikkuisen sivullinen, Stiller huokaa.
Kirjailija Katriina Järvinen on itse puhunut paljon hengellisestä väkivallasta ja niistä kokemuksista, jotka helluntaiyhteisö hänelle itselleen aikoinaan toi. Se elämä on ollut vähemmistössä olemista. Ruben Stiller taas on ollut tuplavähemmistössä taustaltaan suomenruotsalaisena ja juutalaisena. Onko hän saanut kärsiä siitä?
– Olen selvinnyt kauhean helpolla, mitä tulee antisemitismiin. Totta kai töihin tulee vakiomäärä kirjeitä silloin tällöin, mutta kaikki toimittajathan saavat kirjeitä. En koe, että Suomi olisi koskaan ollut vaarallinen paikka minulle juutalaisena. Suomalaiset suhtautuvat hyvin positiivisesti juutalaisiin, Stiller kiittää.
”Olen minä missä tahansa, olen aina pikkuisen sivullinen.”
Hän käyttää itsestään termiä maallistunut juutalainen. Miten sillä tulee toimeen juutalaisyhteisössä?
– En joudu väittelyihin, vaikka tiettyjä yhteentörmäyksiä saattaa tulla yhteisön sisällä. Se taas johtuu siitä, että jotkut uskonnolliset piirit haluavat tulkita tiettyjä uskonnon pykäliä niin tiukasti, että välttämättä kaikki me maallistuneemmat emme sitä hyväksy.
– Tämä on aika vaikea asia, että kuka on uskonnollinen meidän seurakunnassa. On niin sanotut traditionalistit. Traditionalisti ei välttämättä ole edes erityisen uskonnollinen. Hän vain noudattaa tiettyjä juutalaisia traditioita, joista suurin osa tietysti on uskonnollisia. Jos kysyt juutalaiselta, että uskotko tähän, niin se kysymys tulkitaan aivan toisella tavalla kuin luterilaisuudessa tai protestanttisuudessa. Juutalaisuus on niin sanottua ortopraksiaa, eli tehdään asioita, on traditioita ja rituaaleja. Kysymys siitä, että uskooko vai ei, on paljon toissijaisempi kuin protestanttisuudessa.
Uskonnot Stiller kyllä tuntee. Hän on käynyt kristillisen uskonnonopetuksen maaseutukoulussa ja suorittanut juutalaisena bar mitsvanin. Hän vertailee kristittyjen ja juutalaisten tunnelmaa kirkossa ja synagogassa.
– Jos menee Nummen kirkkoon, siellä on hirveän harras tunnelma ja ollaan vakavia. Eihän synagogassa ole koskaan sellaista. Hyvin harvoin näet siellä ketään vakavina ja siellähän saa kuulla jalkapallotuloksetkin.
Stiller on pysynyt juutalaisena
Ruben Stillerin äiti oli niin sanotusta kirkkouskovaisesta perheestä. Isän puolella oltiin juutalaisia, ja isoisä oli uskonnollinen, joka noudatti juutalaista traditiota. Kotona ei kuitenkaan ollut oikeastaan kumpaakaan uskontoa ja uskonnollisista taustoista tulevat asiat olivat Stillerin mukaan lähinnä kuin vihjeitä, jolloin mitään ei oikein selitetty kunnolla. Hän sanoo, että se oli ongelmallista lähinnä identiteetin kannalta.
– Kirja aiheutti minulle, että on ollut pakko hyväksyä omassa päässäni vihdoinkin ihan loppuun asti se ajatus, että taustani on kulttuurillisesti sellainen sekametelisoppa. Ei kannata tehdä siitä liian yksinkertaista identiteettikertomusta. Kannattaa myös hyväksyä, että identiteettini ei ole välttämättä niin kauhean stabiili. Ei se tullut mistään kuvakirjasta, jossa on kuvia siitä, kuinka juutalainen perhe pittoreskisti viettää jotain rituaalia, Ruben Stiller kuvailee.
– Isäni ei puhunut meille paljon juutalaisuudesta. Ja muutenkin veljeni kanssa on ollut tapana sanoa, että hän vaikeni menneisyydestä kahdella kielellä, myös ruotsiksi. Kuitenkin oli tärkeää, että meistä tulee seurakunnan jäseniä. Ja vaikka olen tietyllä tavalla sivullinen, niin on selvää, että juutalainen identiteetti on minulle hyvin tärkeä – ja ennen kaikkea identiteettiin liittyvät kysymykset. Ihmisen elämä saakin olla identiteetin suhteen vähän vaikea, että joutuu esittämään kysymyksiä.
Stillerin mukaan identiteetti muuttuu ja on koko elämänkaaren ajan jatkuva prosessi. Masentavinta olisi se, jos identiteetti pysyisi koko ajan stabiilina, muuttumattomana.
”Jos menee Nummen kirkkoon, siellä on hirveän harras tunnelma ja ollaan vakavia. Eihän synagogassa ole koskaan sellaista.”
Hänen tiensä verrattuna isäänsä on symbolisesti mielenkiintoinen. Isä meni kaksi kertaa ei-juutalaisen naisen kanssa naimisiin. Mitä hänen kaksi poikaansa sitten tekivät?
– Kaksi poikaa tulivat takaisin ja molemmat, myös minun pikkuveljeni, menivät juutalaisen kanssa naimisiin. Me ilmiselvästi tulimme myös hakemaan isän linjaa.
– Jos tarkoitetaan, että olenko saavuttanut jonkin harmonian suhteessa tähän juutalaisuuteen, niin en ole. Olen yhä omapäisempi. Ja tämä kirja! Katriinan kanssa käydyt keskustelut ovat olleet erittäin tärkeitä. Olen joutunut miettimään asioita uusiksi, Stiller tunnustaa.
Menneisyydestämme löytyy yhteisiä tekijöitä
Katriina Järviselle Ruben Stillerin elämän vaiheet eivät niinkään olleet yllätys, mutta töitä kirjaprosessi vaati, molemmilta.
– Olen psykoterapeutti ja sitä ennen aika värikkään elämän elänyt. En oikeastaan Rubenin elämässä yllättynyt mistään. Mutta tiedän Rubenin käyneen koko aikuiselämänsä läpi menneisyyttään, ja yllätyin siitä, kuinka rankkaan prosessiin hän taas joutui eli käymään taas elämänsä läpi, Järvinen kertoo.
– Senhän terapeuttina tiedän, että joka vuosikymmenellä ihminen kirjoittaa historiaa uusiksi. Ei ole mitään edellytyksiä vaikka kolmekymppisenä ymmärtää sillä tavalla omia vanhempiaan kuin kuusikymppisenä.
Katriina Järvinen tietää aiheuttaneensa Ruben Stillerille unettomia öitä.
– Välillä rukoilin, että hän säilyy edes hengissä tämän prosessin loppuun asti, että en joudu tulemaan yksin näihin ohjelmiin.
Ruben Stiller on loistava asioiden sanoittaja ja kokenut ammattitoimittaja. Olisiko hän voinut kirjoittaa kirjan itse?
– En olisi pystynyt siihen. Enkä olisi suostunut tähänkään, ellei mukana olisi ollut Katriina. Hänellä on jo pelkästään uskomaton koulutus tähän: kulttuuriantropologiaa, sosiaalipsykologiaa, draaman opiskelua ja sitten hän on psykoterapeutti.
– Toinen juttu on se, että meidän menneisyydestämme löytyy yhteisiä tekijöitä. Jos olisin selittänyt näitä asioita jollekin, joka ei ole joutunut taistelemaan identiteetistään, ei sellainen ihminen olisi ymmärtänyt, mistä on kysymys. Olen joutunut rakentamaan itse identiteettiäni varsin aktiivisesti ja Katriinalla oli samanlaisia kokemuksia. Ei se ole kiinni siitä, onko juutalainen, kristitty, buddhalainen vai islamilainen, Stiller muistuttaa.
– Olin lukenut aikaisemmin Katriinan ja Laura Kolben kirjan Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Minulle tässä elämäntarinassani eri yhteiskuntaluokkien välinen jännite ja luokkakoodit käyttäytymisessä ovat tärkeitä. Ja vanhemmat tulivat eri yhteiskuntaluokista. Katriinahan tajusi heti, mistä puhun.
Kuuntele Ruben Stillerin ja Katriina Järvisen haastattelu Dei Plussasta [Herätys! 10.10.2022]
