– Minua ärsyttävät suunnattomasti Richard Dawkinsin ja Sam Harrisin kaltaiset uusateistit, joiden mielestä kaikki uskonto on pahasta. En siedä ihmisten uskonnollisten tunteiden halveksimista, toimittaja Ruben Stiller sanoo tämän viikon Sanassa.
– Dawkinsin asteikolla minut määriteltäisiin agnostikoksi, joka on jo kallellaan uskontoon. Uusateistien mukaan tämä on pelkuruuden pahin muoto: en uskalla ottaa sitä riemukasta askelta ateismiin. Mutta missä se heidän riemunsa muka näkyy? Hah!
Ymmärtääkseen länsimaista kulttuuria täytyy hahmottaa sen juutalais-kristilliset juuret, Stiller korostaa. Hän on varma, että uskonnolliset kysymykset tulevat eri muodoissaan entistä merkittävämmiksi. Ihmisillä on hengellisyyden kaipuu. Jostain täytyy löytyä myös etiikan ja lohdun lähteitä.
– Tiede ja poliittiset ideologiat eivät pystyy antamaan viime kädessä vastauksia merkityskatoon eikä sellaisiin eksistentiaalisiin ongelmiin, joita markkinatalouden suhdannevaihtelut aiheuttavat.
– Nyt on helppoa elää vapauden illuusiossa ja ilman uskontoa, mutta tosiasiassa meillä ei ole aavistustakaan, mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu. Jossain vaiheessa joudutaan taas kysymään, mikä tässä elämässä oikein on tarkoitus.
Agnostikkona Stiller ei tiedä, onko Jumalaa olemassa. Varsinkin silloin kun elämässä on huonompia kausia ja kaiken merkitys on kateissa, epäilijä on kateellinen kunnon uskovaisille.
– Vaikka rukouksiin ei aina vastattaisikaan paluupostissa, rituaalit tuottaisivat mielenrauhaa.
Saarnaajan kirjan hän lukee vuosittain ja aina jouduttuaan masennuksen valtaan. Jobin kirja elähdyttää vähintään joka toinen vuosi – Jobin hurskaat neuvonantajat kun elävät edelleen keskuudessamme.
– Saarnaajassa viehättää sen surullisen ja traagisen tosiasian tunnustaminen, että haudat ruohottuvat pian. On turha luulla itsestään liian suuria. Meitä kaikkia odottaa kuolema.
Lue lisää Ruben Stillerin ajatuksia uskosta tämän viikon Sanasta.
