Kirjoittanut
Yhdeksänvuotias Rumana on kokenut kovia kristillisen uskonsa takia. Hän haluaa silti seurata Jeesusta, antaa anteeksi kiusaajilleen ja välittää toivoa muille. Pyhäkoulu ja joulujuhla tuovat iloa hänen yksinäiseen elämäänsä.
Aamuisin Rumana on kuin kuka tahansa koululainen. Hän laittaa kynät ja kirjat reppuun ja lähtee koulua kohti. Rumana kulkee kouluun kuitenkin yksin. Hän on yksin myös koulussa, vaikka hänen ympärillään on muita ihmisiä.
Rumanan kristitty perhe elää pääosin muslimien asuttamassa kylässä Bangladeshin luoteisosassa. Ihmiset eivät ole mielellään tekemisissä perheen kanssa. He pelkäävät saavansa itse kokea yhteisön hylkäämisen. Rumanaa, hänen vanhempiaan ja kahta veljeään vainotaan, koska he ovat kääntyneet islaminuskosta kristityiksi.
”Ette saa olla tekemisissä kristityn kanssa.”
Rumanan opettajat oppilailleen
”Minulla ei ole yhtään ystävää koulussa”, Rumana kuvaa. ”Jos istun toisten kanssa, heidän vanhempansa nuhtelevat heitä. Opettajanikin toruvat. He sanovat: ‘Ette saa olla tekemisissä kristityn kanssa.’ Sen takia leikin yksin.”
Muut lapset pilkkaavat Rumanaa, mutta hän ei vastaa julmiin sanoihin. ”Koetan vain hymyillä. Silloin he eivät tiedä, että se satuttaa. Mutta itken, kun olen yksin eivätkä he näe.”
Opettajana inspiroimaan toisia
”Kerron Jumalalle kaiken niin, että tunnen oloni paremmaksi. Annan toisille anteeksi. En ole vihainen kenellekään. Jos olen, minulle tulee paha mieli”, Rumana selittää.
Rumana rukoilee toisten lasten puolesta joka päivä. Hän haluaa pysyä koulussaan. Se antaa paremman mahdollisuuden toteuttaa hänen unelmansa tulla opettajaksi. Hän haluaa inspiroida nuoria ihmisiä ja antaa heille toivoa.
”Ihmiset vainoavat minua. En anna toisille käydä samoin. Sanon opettajana, että olin samassa tilanteessa ja kärsin myös paljon. Jos he haluavat, heistä voi tulla samanlaisia kuin minusta.”
Rumana haluaa opettaa myös aikuisia, koska monilla on vääriä käsityksiä kristinuskosta. ”Jos en opeta heitä, he uskovat edelleen olevansa oikeassa ja minun olevan väärässä. Opetan heitä, jotta maastani tulisi parempi.”
Kodittomana tulipalon takia
Rumana ja hänen perheensä ovat joutuneet monta kertaa kokemaan vainoa uskonsa takia. Kerran Rumanan ollessa yksin kotona ulkona olevat naapurit haukkuivat häntä lutkaksi ja uhkasivat tappaa hänet. Taloa kohti on usein myös heitetty tiiliskiviä.
Traumaattisin tapahtuma oli kuitenkin kodin palaminen. Kukaan kylän asukas ei tullut apuun. Kaikki vain katsoivat. Kun Rumanan pastori-isä ehti paikalle, kodista ei ollut mitään jäljellä. Isä tuupertui itkien maahan. Naapurit eivät kuitenkaan auttaneet, koska pelkäsivät muiden ihmisten kostoa.
Naapurit haukkuivat Rumanaa lutkaksi.
Perheellä ei ollut mitään jäljellä eikä paikkaa, minne mennä. He rakensivat vajan pihalleen ja alkoivat elää siellä. ”Kukaan ei antanut meidän majoittua luokseen. Meillä ei ollut vaatteita eikä varmuutta ruoasta. Emme tienneet, mitä tehdä ja itkimme”, Rumana kuvaa.
Pyhäkoulussa ystävien kanssa
Eräs ilonaihe Rumanan elämässä on pyhäkoulu. Siellä hän voi laulaa, oppia Jumalasta ja olla ystäviensä kanssa. ”Pyhäkoulussa ei ole riitelyä ja voimme kaikki leikkiä yhdessä”, Rumana kuvaa.
Pyhäkouluun meneminen oli kuitenkin aikaisemmin pelottavaa. Kerran kylän lapset pysäyttivät hänet matkalla. He pilkkasivat hänen uskoaan, löivät ja heittivät häntä kivillä ennen kuin juoksivat pois. Nyt Rumana kulkee pyhäkouluun turvallisesti tuk-tukilla ystävänsä ja tämän isän kanssa.
Rumanan pyhäkoulu on Open Doorsin kumppanien järjestämä. Se pyrkii osaltaan vahvistamaan kristillistä kirkkoa Bangladeshissa. Pyhäkoulussa on hyvä tarjota koulutusta ja toivoa Bangladeshin kristillisen kirkon tulevaisuuden varmistamiseksi.
Kuvakirjatkin kertovat joulusta
Joulu on Rumanalle iloinen juhlapäivä. Hän laittaa päälleen uuden mekon. Perhe menee kirkkoon. Se on on vaatimaton rakennus, jossa on maalattia ja aaltopeltiset seinät ja katto. Kirkko on koristeltu kukkasin.
”Kristityt kokoontuvat yhteen laulamaan ja lukemaan Raamattua”, Rumana kuvaa. Rumana tuntee jouluevankeliumin myös Open Doorsin lapsille lahjoittamista kuvakirjoista. Joulua juhlistetaan kirkon jälkeen yhteisellä aterialla ja kakulla. Lapsilla on tilaisuus leikkiä yhdessä.
Joulu on Rumanalle iloinen juhlapäivä.
Rumana on joutunut kärsimään paljon lyhyen elämänsä aikana. Joulujuhlan tapaiset hetket antavat hänelle silti voimaa jatkaa eteenpäin. On olemassa häntä rakastavia ihmisiä, jotka muistuttavat, että myös Jeesus rakastaa häntä. Vaikka Rumana jää yksin koulussa, jouluna hän tuntee olevansa osa Kristuksen ruumista. Sen takia hän voi jatkaa Jeesuksen seuraajana, vaikka matka on vaarallinen.
