Kirjoittanut
Kun vuorotteluvapaa vei luokanopettajan joutilaisuuteen, ryöpsähti luovuus. Elina Salminen julkaisee tuoreimman runokirjansa marraskuussa ja puhuu kutsumuksestaan lauantaisessa Puhkea kukkaan -konferenssissa Helsingissä.
Vuonna 2013 helsinkiläisen Salmisen perheen piti muuttaa lukuvuodeksi Yhdysvaltoihin, mutta suunnitelmat torppaantuivat yllättäviin byrokratian kiemuroihin.
– Se oli valtava pettymys. Olin ottanut vuorotteluvapaan, enkä sitten tiennyt, mitä tekisin. Olin nainen parhaassa työiässä! muistelee luokanopettaja Elina Salminen turhautumistaan.
Niinpä hän otti entistä tiiviimmän otteen kotiäitiyteen: vatkasi vimmatusti vispipuuroja, kauli karjalanpiirakoita sekä kyseli tyttäriensä kuulumisia tavanomaista syvällisemmin.
– Säpsähdettyäni kerran päiväunilta hereille tajusin, että jokin on vialla, kun en anna itselleni lupaa levätä. Aloin kyseenalaistaa omia ajatuksiani. Miksi en saisi vain olla? Ketä varten yritän näyttää kiireiseltä tai tärkeältä? Miksi yritän ansaita ilmaiseksi saamaani elämää?
Pikku hiljaa hän harjoitteli ja oppi suoritusvapaata arkea.
– Uin rauhaisassa hallissa arkiaamupäivänä mummojen kanssa. Kun aurinko valaisi altaan pohjan, tajusin, miten etuoikeutettu olenkaan saadessa viipyillä siellä ilman kiireen ja ruuhkan tuntua.
Oli myös aikaa purkaa tuntoja runoiksi taivaan tuuliin haihtuneesta Amerikan-vuodesta. Runoja syntyi enemmän kuin koskaan.
– Tunsin kykeneväni entistä täsmällisemmin sanoittamaan sieluni tiloja, mikä tuntui hyvältä ja vapauttavalta. Niin monina elämäni vuosina olin kärsinyt pakahduttavasta tunteesta – siitä, etten kykene niitä ilmaisemaan.
Lopulta juuri nuo kuukaudet saivat aikaan suuren muutoksen elämässä.
Vuorottelu- ja virkavapaat käytettyään Elina irtisanoutui vakituisesta luokanopettajan virasta, joka oli edustanut hänelle turvallisuusvyöhykettä.
– Se oli hyvin vaikea, henkinen päätös. Irti päästäminen. Jälkikäteen olen huomannut, että juuri niihin aikoihin Facebook-blogini kävijämäärä alkoi kasvaa.
Kun päästi vanhasta, tilalle tuli uutta.
Trilogia huipentuu
Elina on julkaissut kaksi runokirjaa: Jos minä jostain alkaisin (2015) ja Koska tuuli kuiskii (2016).
Tämän vuoden marraskuussa ilmestyy kolmas runokirja, Kuin lempeä laulu, joka päättää Kesken-trilogian.
– Sen runot puhuvat lempeästi väsymisestä, alakulosta ja surusta sekä rohkaisevat suhtautumaan omaan elämään armollisemmin ja kaikella kiitollisuudella.
Lauantaina Elina nähdään Puhkea kukkaan -konferenssissa Kallion kirkossa.
– Pidän Kohti kutsumusta -seminaarin yhdessä kasvatustieteen tohtori Elina Raution kanssa. Kerron oman tarinani – sen, kuinka vuosia kipuilin tavallisuuteni kanssa ja miten nimenomaan sen liepeiltä löysin kutsumukseni.
Nykyisin Elina toimii yrittäjänä ja puoliaikaisesti iltapäiväkerhojen koordinaattorina.
Yrittäjyyteen kuuluvat runojen kirjoittaminen, omien kirjallisten tuotteiden myynti ja luennointi, jossa yksi mieluisimmista teemoista on ihmisen keskeneräisyyden ymmärtäminen ja hyväksyminen.
Keskeneräisyys on sitä,
että löytää kohtansa
alun ja lopun välissä,
hyväksyy tämän hetken
haasteineen ja on
suostuvainen muutokseen.
