Kirjoittanut
Yli kolmekymmentä vuotta Etiopian kehitystä seuranneet Pirkko ja Raimo Tuppurainen eivät yhdy ulkoasiainneuvos Matti Kääriäisen näkemykseen kehitysavun kirouksesta. Kansalaisjärjestöjen projekteista heillä tosin on myönteisempi kuva kuin suorasta valtioiden välisestä budjettituesta.
Eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen julkaisi viime viikolla kirjan ”Kehitysavun kirous” (Into 2015). Kääriäisen mukaan kehitysavun antaminen köyhille maille ei ole johtanut niihin tavoitteisiin, jotka sille alun perin asetettiin. Ylen haastattelussa (Yle.fi 20.1.) hän luettelee suuria epäonnistuneita kehitysyhteistyöhankkeita, ”valkoisia elefantteja”. ”Mutta oleellisempaa kuin esimerkit, on se, että itse konsepti ei toimi”, Kääriäinen toteaa. Erityisesti ongelmat koskettavat Kääriäisen mukaan Saharan eteläpuolista Afrikkaa.
– En voi mitenkään yhtyä ajatukseen, ettei kehitysapu toimisi, toteaa yli kolmekymmentä vuotta Etiopian kehitystä seurannut Kansanlähetyksen työntekijä Pirkko Tuppurainen.
Hän saapui miehensä Raimo ”Aki” Tuppuraisen kanssa Etiopiaan vuonna 1981. He ovat olleet mukana toteuttamassa useita Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyöprojekteja sekä muita kehityshankkeita.
– Ainakin Etiopiassa ruohonjuuritasolla tehty työ on ollut merkityksellistä, Aki Tuppurainen toteaa.
Hän luettelee pitkäaikaisia onnistuneita projekteja. Airan kaupunkiin rakennettiin 90 vuotta sitten sairaala kansalaisjärjestöjen varoilla. Se on palvellut vuosikymmenten aikana ainoana leikkaavana sairaalana lähes puolen Suomen suuruiselle väestölle. Sairaala on tuonut kaupunkiin monenlaista muutakin kehitystä. Sinne on rakennettu ala- ja yläkoulu, lukio ja sairaanhoitajakoulu. Sairaalan ansioista kaupunkiin tuli myös vesijohtojärjestelmä.
Tuoreempana esimerkkinä Tuppurainen kertoo vuosina 2004-2009 toteutetuista Ammayan ja Terchan alueen vesiprojekteista.
– Ammayassa ei ollut vesijohtojärjestelmää ennen vuotta 2004. Silloin se rakennettiin Suomen valtion kehitysyhteistyöhankkeena. Järjestelmä on edelleen käytössä. Nyt puhdas vesi tulee moneen kotiin ja lukuisiin vedenjakopisteisiin. Tämä on helpottanut usean naisen ja tytön työtaakkaa. Vesiperäiset sairaudet ovat vähentyneet merkittävästi ja elämän laatu parantunut.
Kansanlähetyksen hankkeissa ei ”elefantteja”
Kehitysavusta puhuttaessa on hyödyllistä erottaa kansalaisjärjestöjen projektit suorasta valtioiden välisestä budjettituesta. Tuppuraisten mukaan näiden onnistumisessa on eroja.
– Valtioiden välisellä niin sanotulla bilateraalisella avulla voi olla jopa kielteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi täällä Etiopiassa Suomi antaa suoraan opetushallituksen budjettiin suuren summan vuosittain. Se tulee kuin ”Manulle illallinen”. Avun perillemenon seuraamisessa on puutteita, Aki Tuppurainen toteaa.
Tuppuraisten mukaan Kansanlähetyksen projekteissa ei ole ollut ”elefantteja”, ellei sellaiseksi katsota Jimmassa olevaa 1970-luvulla rakennettua oppilasasuntolaa, jonka kommunistihallinto sulki ja otti kirkolta.
– Jotkut projektit ovat ottaneet enemmän aikaa kuin alun perin suunniteltiin, mutta kaikki on saatu valmiiksi. Toiset projektit ovat toisaalta valmistuneet etuajassa, Aki Tuppurainen sanoo.
Pirkko Tuppuraisen mukaan projektin on onnistuakseen lähdettävä liikkeelle paikallisen yhteisön tarpeesta, ei esimerkiksi rahoittajan tarpeesta. Yhteisö ja ihmiset tulee sitouttaa projektin omistajuuteen.
– Onnistunut projekti vaatii hyvän, asiansa osaavan etiopialaisen henkilökunnan, joka onnistuu myös yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa.
Lue myös:
Kehitysyhteistyöllä on merkitystä
