Leipäjonoista on tullut sosiaaliturvan epävirallisia paikkaajia ja vastuu hyvinvoinnin viimesijaisesta turvaamisesta on siirtynyt kolmannelle sektorille. Valtaosa avunjakajista on kristillisiä järjestöjä.
Alun perin tilapäiseksi avuksi 1990-luvulla ajateltu ilmaisruoan jakelutoiminta on vakiintunut normaaliksi osaksi yhteiskunta.
– Ruuanjakelun vakiintuminen herättää huolen siitä, että yhteiskunnassa ei ehkä enää nähdäkään tarvetta uudistaa ja kehittää sosiaaliturvaa, vaikka se olisi välttämätöntä, sanoo ruoka-avun saajien tilannetta eri puolella Suomea parhaillaan selvittävä tutkija Maria Ohisalo Itä-Suomen yliopistosta.
Useat avustustoimijat kertovat, että leipäjonoissa ja ruoanjakeluissa näkyy nykyään elämän koko kirjo. Ruoka-avun piiriin voi oikeastaan joutua kuka tahansa meistä.
– Tyypillisimmin ruoka-avun saaja on työtön tai eläkeläinen. Noin puolet kyselyymme vastanneista oli yksinasuvia. Olemme havainneet, että myös korkeakoulutettuja alkaa olla melko paljon apua tarvitsevien joukossa muun muassa Tampereella ja pääkaupunkiseudulla, Ohisalo kertoo.
Järjestöjen ruuanjakelupisteillä on myös suuri merkitys paikkoina, joissa aiemmista autetuista voi tulla auttajia ja ihmiset pääsevät kuntouttavan työtoiminnan kautta kiinni työelämään. Monet kokevat tärkeäksi muiden ihmisten tapaamisen jonossa. Yksinäisyydestä kärsiville ruoka-avun haku voi jopa olla päivän ainoa sosiaalinen tilanne.
Hieman yllättäen toimintaa pyörittävistä järjestöistä on tullut myös elintarvikejärjestelmän ongelmien paikkaajia. Nykyään syötäväksi kelpaavaa ruokaa heitetään pois enemmän kuin koskaan aiemmin ja ruokaa jakavat tahot välittävät puutteenalaisille elintarvikkeita, jotka muuten päätyisivät kaatopaikalle. Esimerkiksi Espoon keskuksessa ruokaa jakava Manna-Apu saa kauppaketjuilta, tukuilta ja yksittäisiltä kauppiailta lahjoituksina elintarvikkeita, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähestymässä.
– Käytössämme on uusi kylmäauto, joka on todellinen rukousvastaus ja unelmien täyttymys. Jaamme ruokaa Espoon keskustassa ja viemme sitä myös muille järjestöille, kuten Espoon mielenterveysyhdistykselle, kertoo toiminnanjohtaja Liisa Aalto Manna-Avusta.
– Mekin olemme havainneet apua tarvitsevien määrän kasvun. Vuoden sisällä ruoka-apua hakevien määrä on lisääntynyt 20 prosenttia.
