Kirjoittanut
Oulun seurakuntayhtymä tarjoaa lämpimän ruoan vähintään kerran päivässä. Karjasillan seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Nina Niemelä toivoo, ettei kauppojen ja koulujen tarvitsisi heittää ruokaa roskiin, vaan se saataisiin jakoon sitä tarvitseville.
Oulun seurakuntayhtymä järjestää useita ilmaisia tai halpoja ruokailuja viikossa. Maksuton aamiainen tarjoillaan viikon jokaisena päivänä ainakin yhdessä seurakuntayhtymän seitsemästä seurakunnasta. Tarjolla on yleensä puuroa ja leipää. Lisäksi lämmin lounas katetaan muutaman kerran viikossa. Sen hinta on enimmillään pari-kolme euroa.
– Ruokailijoita on viidestätoista viiteenkymmeneen paikasta riippuen. Joissakin on huomattavasti enemmän tarvetta ja joihinkin on myös helpompi päästä, kertoo Karjasillan seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Nina Niemelä.
Suurin osa ruokatarvikkeista ostetaan seurakunnan varoilla, ja muutamissa paikoissa saadaan lisäksi lahjoituksia kaupoista. Jos lahjoituksia on saatu paljon, riittää leipäpusseja jaettavaksi myös mukaan. Niemelä iloitsee myös lakimuutoksesta, joka mahdollistaa koulujen ylijäämäruoan hyödyntämisen.
Kaikkeen tarpeeseen ei kyetä vastaamaan
Ruoka-avustuksen tarpeen kasvuun havahduttiin pari vuotta sitten, ja tarpeeseen on pyritty vastaamaan. Osalle ruokailijoista kyseessä on päivän ainoa lämmin ateria.
– Elämäntilanteet ovat mutkistuneet ja syrjäytymistä tapahtuu esimerkiksi työttömyyden vuoksi. Tarve ruoka-avulle ja yhteisöllisyydelle on kasvanut.
Etenkin lounastarjoilulle olisi kysyntää enemmänkin. Oulussa Tuiran seurakunta on aloittanut perustyön oheen noin kerran kuukaudessa järjestettävän soppatykkipäivän, jolloin ilmaisen keittolounaan käy syömässä reilusti yli satakin nälkäistä.
– Tavanomaisessa ruoka-aputyössä ihmiset tulevat meidän luo, kun taas soppatykkitoiminnassa me menemme ihmisten luo.
Kaikkeen tarpeeseen ei kuitenkaan kyetä vastaamaan. Taloudellisten syiden ohella tähän vaikuttaa myös ajan rajallisuus, sillä ruokailujen järjestämiseen uppoaa paljon aikaa esivalmisteluineen, ruoanlaittoineen ja siivoamisineen.
– Vaikka vapaaehtoisia on paljon mukana, ei tämä seurakunnalle kuitenkaan ilmaista toimintaa ole.
Hyväntekeminen nousee harvoin otsikoihin
Niemelä harmittelee, että diakoniatyön maanlaajuisesta merkittävyydestä huolimatta se harvemmin saa kovin suurta palstatilaa keskusteluissa.
– Negatiiviset uutiset myyvät ja hyväntekeminen pääsee harvoin otsikoihin. Toisaalta jos me vielä kovasti markkinoisimmekin ruoka-aputoimintaa, voisi pian tulla tarjonnan ja ennen kaikkea työntekijäresurssien rajat vastaan. Emme halua luvata enempää kuin, mitä pystymme tarjoamaan.
Vaikka diakoniatyö sitoo kirkkoa ja kristittyä, Niemelä muistuttaa, että vähävaraisten auttaminen on ennen kaikkea yhteiskunnallinen tehtävä.
– Vapaaehtoisia kaivataan lisää, ja myös avuntarvitsijat olisi hienoa saada sitoutettua toimintaan mukaan. Tästä tulisi tulla yhteinen asia.
Kehitysehdotuksena nykytilanteelle Niemelä toivoisi panostusta hukkaruoan hyödyntämiseen.
– Ettei toisessa päässä heitetä sitä ruokaa roskiin, jota toisessa päässä jaetaan nälkäisille.
