Kirjoittanut
Messua rukataan jälleen. Kirkkohallituksen parivuotisessa hankkeessa on mukana on 42 seurakuntaa, joiden kokemuksista kuullaan vuoden lopulla. Ruotsin esimerkit innoittavat.
– Uskon, että tulossa on kiinnostavaa luettavaa. Pyrkimys on tuoda jumalanpalveluksiin lisää yhteisöllisyyttä, inhimillistä lämpöä ja hengellistä syvyyttä, kertoo Teija Tuukkanen, Kirkkohallituksen jumalanpalveluselämää kehittävän hankkeen vs. koordinaattori sanoo.
Muuramen seurakunnassa jumalanpalvelus on hengellisen elämän keskiössä. Henkilöstö on ahkeroinut useamman vuoden tämän tavoitteen eteen ja työalat ylittävään yhteistyöhön. Kaikki työntekijät kantavat kortensa kekoon jumalanpalveluksessa jossakin vaiheessa vuoden kiertoa.
– Olemme osallisuuden puolestapuhujia toinen toisillemme. Näin nujerramme vastarintaa, joka on luontaisin reaktio muutokseen. Kyse on lopulta yksinkertaisista asioista, sanoo kirkkoherra Simo Lampela.
Vapaaehtoiset ottavat vastuulleen vaihtuvia tehtäviä messussa. Vammaiset tulevat nimikkomessuihinsa kättelemään ja lukemaan tekstejä.
– Näin messun yhteisölliset rakenteet vahvistuvat, Lampela sanoo.
Osallisuuden henki on sytyttänyt kirkkoherran niin, että hän sanoo nauttivansa parhaista työvuosistaan eläkeiän kynnyksellä.
Potkua haettiin muun muassa Tukholman Sankta Klaran seurakunnasta, jossa piipahdettiin opintomatkalla.
Sankta Klaran uudistumisen avaimet ovat yksinkertaisia: Pidetään kirkko auki, etsitään Jumalaa rukoillen, hoidetaan hädänalaisia ja muistetaan, että kirkon keskus on Kristus.
Ruotsin Lundin Helgeandin seurakunnan kirkkoherra Fredrik Modeús tulee ensi helmikuussa valtakunnallisille jumalapalveluspäiville, jotka järjestetään Seinäjoella.
Modeús pitää osallisuutta jumalanpalveluksen keskeisenä elementtinä.
– Unohdetaan se, että tekeminen kuuluu vain harvoille. Mahdollisimman monen kuuluu saada tehdä jotakin yhteisen kokoontumisen eteen.
– Osallisuus toimii, kun jumalanpalvelus värittyy jälleennäkemisen ilosta, Modeús lupaa.
