Kirjoittanut
Hämeenkyröläinen Lauri Korpijaakko on Suomen Ruususeuran puheenjohtaja – kristitty mies, joka avaa puutarhansa lauantaina 2.7. kaiken kansan ihailtavaksi.
Eniten Lauri Korpijaakko pitää yksinkertaisista, perinteisistä suomalaisista ruusuista.
– Ne ovat vaatimattomuudessaan puhuttelevia ja kasvattajalleen kiitollisia, kestäviä. Lisäksi niiden tuoksu on vertaansa vailla. Yksi suosikeistani on karjalanruusu, joka kukkii ensimmäisenä, yleensä jo viikon verran ennen muita.
Hänestä ruusutarhan ylläpito ei ole vaikeaa eikä työlästä.
– Jos istutan juurakon, avaan sille maasta vaon ja laitan vähän multaa. Taimivaiheessa ruusua on hyvä suojata rusakoilta ja huolehtia, etteivät rikkaruohot saa ylivaltaa. Pakkastalvien jäljiltä karsin kuolleet oksat pois – ja siinä se.
Huippuolosuhteita ei vaadita:
– Kotimme sijaitsee aukealla pellolla, joten tuuli pääsee tuivertamaan ja pakkanen puremaan. Maaperäkin on kovaa ja savipitoista. Tämän johdosta ruusu kasvaa hitaasti, mutta varmasti, ja talvehtii siksi hyvin.
Kukkiin mies hurahti vähän salakavalasti.
Hän oli etsinyt Hanna-puolisonsa kanssa jo pitemmän aikaa maatilaa, jonne perhe voisi asettua ja josta pariskunta voisi saada elantonsa. Sopiva kohde löytyi vuonna 1983 Hämeenkyröstä Haukijärven kylästä.
– Maitotilan käynnistäminen ja neljä pientä lasta työllistivät aluksi niin, ettei pihanhoitoon jäänyt aikaa. 1990-luvulla päädyin Tampereelle puutarhamessuille ja Suomen Ruususeuran osastolle. Tämä avasi aivan uuden maailman. Tilasin ruusuja vähän liiankin suurella innolla – niin, että juurakoita pursusi ovista ja ikkunoista, agronomi naurahtaa.
Ruusuharrastukselle on ollut vaikea pistää rajoja, sillä maatilalla on kokoa sentään 25 hehtaaria.
Vuonna 2006 hän tuli nimitetyksi puheenjohtajaksi Suomen Ruususeuraan.
Isäntä suhtautuu itseensä armollisesti ruusutarhan hoitajana. Hän ei ota stressiä rikkaruohojen kitkemisestä. Vain isoimmat koiranputket ja nokkospuskat saavat kyytiä.
Iloa heruu ruusujen lisäksi monista muista kukista sekä yli sadasta hedelmäpuusta.
– Välillä puutarha näyttää viidakolta, mutta olennaista onkin se, mihin katseensa kiinnittää! hän hymyilee leppoisasti.
Sama lainalaisuus pätee kristittynä elämiseen.
– Olen ollut koko ikäni uskossa. Taivaan Isää pidän ennen kaikkea armollisena. On niin hyvä pyytää, antaa ja saada anteeksi.
Avoin puutarha lauantaina 2.7. kello 12-16
Hämeenkyrössä, Koivutie 7:ssä,
ei sisäänpääsymaksua
