Kirjoittanut
Uudet kristityt tarvitsevat yhteyttä ja rinnalla kulkijoita.
Työssä on tuntunut edelleen olevan imua, Mikkelin helluntaiseurakunnan maahanmuuttajatyön koordinaattori Juha Tikkanen kertoo.
Mikkelissä, kuten monilla muillakin paikkakunnilla aloitettiin turvapaikanhakijoita tavoittava työ vuosina 2015-2016. Suomeen saapui lyhyessä ajassa ennätysmäärä pakolaisia pahoista kriisimaista, kuten Irakista ja Afganistanista.
Uudessa tilanteessa elettiin monin paikoin kädestä suuhun. Koko ajan opittiin lisää, eikä mitään ollut valmiina. Järjesteltiin kuljetuksia vastaanottokeskuksesta seurakuntaan, opeteltiin lähestymään ja kommunikoimaan ilman yhteistä kieltä.
– Ei tämä työ ole ollut kuitenkaan kielestä kiinni. Yhdessä oleminen ja välittäminen on tärkeintä silloin, kun halutaan saada kontakti ihmiseen, Tikkanen sanoo.
Huumaava alku
Aivan alkuvaiheen saavuttava työ oli monelle kantasuomalaiselle vallankumouksellinen kokemus.
– Oli aivan mahtavaa kokea evankeliumin intoa, ja nähdä se nälkä ja sitä, miten Jumalan sana muutti ihmistä, koordinaattori Tarja Jääskeläinen Hervannan Katukappeli -seurakunnasta Tampereelta kuvailee.
– Monilla oli ensimmäistä kertaa elämässään mahdollisuus olla julkisesti kiinnostuneita Raamatusta ja kristinuskosta.
Työkenttä on sittemmin muuttunut, mutta työ ei ole loppunut. Nyt eletään uskoon tulleiden kasvun vaihetta.
– Kyllä ihan uusiakin ihmisiä yhä tulee seurakuntaan. He tulevat yleensä jo uskossa olevien mukana.
Jääskeläisen perheessä vieraili jouluna muslimitaustainen pariskunta, joka oli seuraillut uskoon tulleiden ystäviensä elämää pidemmän aikaa.
– He olivat nähneet, kuinka ystävät olivat saaneet rukousvastauksia.
Juuri rukousvastausten saaminen on suuri todistus muslimille, joka tarkkailee kristittyjä. Illan päätteeksi perheen isä halusi antaa elämänsä Jeesukselle.
Seurakuntien todistuksia ei uskota
Suurin maahanmuuttoaalto on toistaiseksi ohi. Monet viime vuosien hakijat ovat poistuneet Suomesta vapaaehtoisesti tai palautettuina.
Arkinen työ Suomessa yhä olevien turvapaikanhakijoiden kanssa on rinnalla kulkemista ja rohkaisemista. Lupaprosessi on useimmiten uuvuttava, ja monet hakijat masentuvat matkalla.
– Heille on tärkeää, että on joku, joka kysyy, mitä kuuluu. Joku jolle voi puhua ja jolle voi olla olemassa, Tarja Jääskeläinen kertoo.
Tehtäväkuvaan kuuluu myös turvapaikkaprosessissa auttamista, minkä Juha Tikkanen kertoo nykyisin olevan haastavaa.
– Migri tai hallinto-oikeus ei usko todistuksia uskoontulosta. Vaikka hakija kertoisi hyvin henkilökohtaisesti uskostaan ja muutoksestaan, se kuitataan sanomalla, että kertomus on yleisluontoinen ja ulkokohtainen, eikä hakija ole kristitty.
– Migrin tekemissä päätöksissä on myös löytynyt paljon ristiriitaisuuksia. Pöydällä saattaa olla kaksi kielteistä päätöstä, joista toisessa sanotaan uskovalle seurakuntamme jäsenelle, että Bagdad ei ole turvallinen kaupunki kristityille, mutta voit palata sinne, koska olet muslimi. Toisessa sanotaan, että Bagdad on turvallinen kaupunki kristitylle.
Tikkanen katsoo, ettei seurakunnan antamilla lausunnoilla ja todistuksilla ole niin suurta merkitystä kuin niillä tulisi olla.
Seurakunnan perustehtävä
Sitäkin tapahtuu, että turvapaikanhakijat kohdistavat katkeruutta ja ärtymystä niihin suomalaisiin, jotka tunnetaan ja jotka edes kuuntelevat.
– Joudumme tekemään selväksi, että emme pysty auttamaan prosessissa esimerkiksi suhteiden avulla, mikä saattaa olla tavallinen tapa lähtömaan kulttuurissa, Tarja Jääskeläinen kertoo.
Ylipäätään sitä, mikä seurakunnan rooli on, on jouduttu kertaamaan.
– Perustehtävämme on kertoa Jeesuksesta. Seurakunnan tehtävä ei ole hakea kenellekään oleskelulupaa, mutta ihmisen arvoa tulee puolustaa. Seurakunnilla on tässä vaikuttamisen mahdollisuus.
Luonteva lähimmäisyys avaa sydämet ja ehkäisee syrjäytymistä. Kristityt on kutsuttu myös rakentamaan rauhaa ja tuomaan toivoa.
– Yritämme rohkaista kaikkia luottamaan Jumalaan, tuli myönteinen päätös tai ei.
Elämä vie eteenpäin
Työ Suomeen jäävien uusien uskovien kanssa on samantyyppistä kuin kenen tahansa kohdalla. Eteen tulee koko ajan uusia kysymyksiä, ja vanhasta elämästä opetellaan pois.
– Jo uskoontulo on muslimeilla useimmiten pitkä prosessi. He irrottautuvat omasta suvustaan ja perhetaustastaan, Juha Tikkanen kuvailee.
Elämä myös kuljettaa ihmisiä eteenpäin ja isot kaupungit vetävät työ- ja opiskelumahdollisuuksia etsiviä uussuomalaisia. Mikkelistä lähdetään muun muassa Jyväskylään, Tampereelle ja pääkaupunkiseudulle.
– Tähän työhön liittyy olennaisesti vaihtuvuus. Pysyviä asioita on vain vähän.
Opettelemista on kantasuomalaisillakin. Niin Mikkelissä kuin Hervannassakin on seurakunnan keskellä nyt monia kansallisuuksia.
– Opettelemme yhdessä olemaan monikulttuurinen seurakunta, Tarja Jääskeläinen sanoo.
