Porissa syntyi poru, kun evoluutiokriitikot Matti Leisola ja Pekka Reinikainen päästettiin puhumaan seurakunnan tilaisuuteen. Kysyimme piispan mielipidettä.
– Luominen kuuluu ihan keskeisesti kirkon oppiin. Luomisen mekanismiin kirkko ei käsittääkseni ole ottanut kantaa, sanoi tekniikan tohtori Matti Leisola Porissa. Tämä oli samalla vastaus hämmennystä herättäneeseen lehtijuttuun.
”Miksi seurakunta avaa ovensa kirkon oppien vastustajille”, kyseli Satakunnan Kansa ärhäkkäässä uutiskirjoituksessaan 5.2.2016. Toimittaja tivasi Keski-Porin kirkkoherralta ja tilaisuuden järjestäneeltä diakonissalta, miksi seurakuntakeskukseen on sovittu tilaisuus, jossa professori Matti Leisola ja lääkäri Pekka Reinikainen luennoivat aiheesta ”Raamatun luomiskertomus – tarua vai totta”. Miehet tunnetaan luomisopin kannattajina ja evoluutioteorian kritisoijina.
Tilaisuus keräsi paikalle 250 kuulijaa, vaikka tilaisuus oli keskellä arkipäivää, tiistaina 9.2.2016 Porin seurakuntakeskuksessa. Kuuntelivatko nämä 250 ihmistä kirkon vastaista opetusta?
– Ensimmäistä kertaa elämässäni minua syytetään kirkon vastaisesta opista. Muutama kirkkoherra kyllä on kieltänyt omassa seurakunnassaan luentomme, mutta useammat toivottaneet tervetulleiksi. Syytös kirkon opin vastaisuudesta tuntuu oudolta, koska perustanamme Reinikaisen kanssa ovat uskonpuhdistuksen keskeiset elementit: ”sola scriptura, sola gratia, sola fide, solo Christo” (yksin Raamattu, yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden), Leisola sanoi.
– Satakunnan Kansan kirjoitus tuntui hämmentävältä siksikin, että esimerkiksi Helsingin kirkoissa ovat saaneet puhua muun muassa Jari Sarasvuo, Tarja Halonen ja Timo Soini. Näistä ainakin Soini edustaa jotain muuta kuin luterilaisen kirkon oppia, Matti Leisola totesi.
Kirkolliskokousedustajana 16 vuotta toiminut Pekka Reinikainen kertoi olevansa aina tarkka siitä, että pitäytyy raamatullisessa luterilaisessa opetuksessa.
– Haluamme sitoutua Raamattuun ja tunnustuskirjoihin, hän vakuutti.
Piispa: tutkikoon tiede rauhassa luonnon ja ihmisen kehittymistä
Kirkkoherra Kari Erkkola totesi Satakunnan Kansan haastattelussa, että ”kirkolla on hyvin selvä kanta siihen, ettei luomisusko ole ristiriidassa evoluutioteorian kanssa”. Hän piti aihetta koskevia luentoja osana kirkollista sananvapautta.
Samoilla linjoilla on myös kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo.
– Luomisuskoa ja evoluutiota ei nähdä toisiaan poissulkevina. Seurakunnan puhujapäätöksistä puolestaan vastaa kirkkoherra yhdessä seurakuntaneuvoston kanssa, Keskitalo huomautti.
Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala puolestaan pitää viisaana, että tämän kaltaisiin luentoihin liittyisi myös sellaisia puheenvuoroja, jotka edustaisivat kirkossa yleisesti hyväksyttyä käsitystä evoluutiosta.
– Kreationisti varmaankin pitää näkemystään uskonnollisesti olennaisena. Kristillisen luomisuskon kärki on kuitenkin aivan toisaalla. Tämä näkyy vaikkapa Katekismuksessa, jossa todetaan: ”Tiede tutkii maailman synnyn arvoitusta sekä luonnon ja ihmisen kehittymistä. Usko luottaa siihen, että kaiken takana on Jumalan luova tahto ja rakkaus luomakuntaa kohtaan.” Kreationismia ei ole syytä arvioida uskonnollisena oppina, vaan luonnontieteellisenä teoriana. Eikä sellaisiin tietenkään oteta mitään opillista kantaa. Usko on kiinnostunut Jumalan tahdosta ja rakkaudesta – tutkikoon tiede kaikessa rauhassa luonnon ja ihmisen kehittymistä, piispa Kalliala linjasi.
”Evoluutioteoria on ideologista väärinkäyttöä”
Luennossaan Matti Leisola totesi, että evoluutioteoria on uskomus, joka hallitsee länsimaita. Evoluutioteorian mukaan kaikki todisteet viittaavat evoluutioon.
– Tämä ei ole tiedettä, vaan tieteen ideologista väärinkäyttöä. Naturalistinen mytologia hallitsee kulttuuriamme. Kaikkiin tietomme aukkoihin asetetaan usko materialismiin ja darwinismiin, Leisola selitti.
Pekka Reinikainen muistutti, että evoluutioteoriaa ei voi kokeellisesti laboratoriossa osoittaa oikeaksi ja siksi se on epätieteellinen.
– Se on vain filosofointia siitä, miten kaikki olisi voinut syntyä ilman Jumalaa, hän huomautti.
– Katsellessamme ympärillemme huomaamme, että kaikessa on suunnittelun jälki. Sattumalta ei synny tällaista maapalloa ja elämää, Reinikainen sanoi.
