Kirjoittanut
Ylen Aamu-tv pohti psykologian professori Lea Pulkkisen kanssa ovatko jotkut sadut liian pelottavia.
Professori sanoo, että lapsi osaa tarvittaessa sivuuttaa klassikkosatujen pelottavuuden.
Pulkkinen toteaa myös, että saduilla on lasten kehityksessä tärkeä rooli.
– Älyllinen kehitys etenee kaksivaljakolla ajatus ja kuvittelu. Nykypäivänä on niin paljon ajatukseen liittyvää materiaalia ja oppimista, että kuvittelun osuus saattaa jäädä puutteelliseksi. Se on puute myös älyllisessä kehityksessä, Pulkkinen sanoo.
Pulkkisen mukaan ajattelu kehittyy, kun lapsi kuvittaa kuulemansa sadut omassa mielikuvituksessaan.
Paikoin rajujenkin klassikkosatujen sopivuudesta pienille lapsille käydään aika ajoin keskustelua. Osa vanhemmista ei lue klassikoita alle 5-vuotiaille lainkaan välttääkseen kiusalliset kysymykset.
Lea Pulkkinen huomauttaa, etteivät lapset välttämättä kysele saduista. Pelottavuuden he osaavat tarvittaessa sivuuttaa.
– Lapsi ei kuvittele pahaa niin pahaksi. Hän voi seurata vaikka oikeudenmukaisuutta, tai sitä sadun värikästä linjaa. Eriasia on, jos satu kuvitetaan. Silloin lapsi ei voi paeta sitä pahaa. Mutta lapsen mielikuvitus ei sitä luo.
Pulkkinen kuitenkin muistuttaa, että kaikki lapsille osoitettava kirjallisuus ei käy sadusta. Kirja ei voi korvata vaikkapa kiusaamisen tai avioeron selittämistä.
– Pitää ymmärtää, mikä kuuluu vanhempien tehtäviin kertoa lapselle, ja mikä on sitä, joka tukee mielikuvituksen kehittymistä. Kaikki mitä painetaan ei ole satua, hän sanoo.
