Kirjoittanut
Uzbekistan on Keski-Aasian maista kristityille kaikkein vaarallisin. Aziz* ja hänen veljenpoikansa ovat kokeneet tämän henkilökohtaisesti.
Uzbekistanin kristityt ovat hengellisesti ahtaalla. Maassa ei sallita mitään uskonnollista toimintaa valtion virallisten instituutioiden ulkopuolella. Rekisteröimättömiin kirkkoihin kuuluvia kristittyjä pidetään uhkana maan hallinnolle. Ratsia saattaa keskeyttää jumalanpalveluksen, ja uskovia saatetaan sakottaa tai pidättää. Tämän lisäksi muslimitaustaiset kristityt kohtaavat vainoa naapureittensa ja jopa omien perheittensä keskuudessa.
”Isäni, sisareni ja muut perheenjäsenet ottivat meidät aina vastaan vierailulle, mutta veljeni ajoi minut aina vihaisesti pois 20 vuoden ajan.”
Azizin tarina
Open Doorsin työntekijä Ingrid* tapasi vainoa kohdanneen Azizin*. Tämä alkoi kertoa tarinaansa lahjoittaessaan Ingridille perinteisen uzbekkihatun, jota voisi käyttää vaikkapa hauskaa selfietä otettaessa. ”Tiedätkö, itse asiassa sain tämän hatun henkilöltä, joka on ankarasti vainonnut minua”, Aziz sanoi yllättäen Ingridin. Mistä ihmeestä saattoi olla kyse? ”Vanhin veljeni antoi sen minulle”, Aziz jatkoi.
”Kun käännyin kristityksi, veljeni oli raivoissaan. Kerran keskellä yötä, kun minä, vaimoni ja lapset nukuimme, hän puski pienen rekan kanssa suoraan taloamme päin.”
”Isäni, sisareni ja muut perheenjäsenet ottivat meidät aina vastaan vierailulle, mutta veljeni ei halunnut enää olla missään tekemisissä kanssamme. Hän ajoi minut aina vihaisesti pois 20 vuoden ajan.”
Monen vuoden ajan Aziz rohkaisi veljenpoikaansa käymään isänsä luona vaarasta huolimatta.
Veljenpojan tarina
Azizin tarina jatkui: ”Nelisen vuotta sitten alkoi tapahtua. Vanhimman veljeni poika tuli uskoon. Hän pelkäsi kovasti isänsä reaktiota ja muutti perheineen meidän luoksemme.”
”Pian tämän jälkeen veljeni soitti minulle ja uhkaili puhelimessa: ’Jos poikani on sinun kotonasi, sytytän tuleen talosi ja kaiken, mitä siellä on!'” Uhkaus oli niin vakava, että veljenpoika perheineen pakeni muualle.
Eräänä päivänä hänen isänsä sai hänet kuitenkin kiinni ja yritti tappaa hänet. Poika ei kuollut, mutta isä pahoinpiteli hänet niin vakavasti, että sairaalassa hänen kasvonsa oli leikattava. Myös nenä oli murtunut.
Aziz suorastaan itki rakkaan veljenpoikansa kohtaloa: miten isä voi haluta tappaa oman poikansa siksi, että tämä on kääntynyt kristityksi! Monen vuoden ajan Aziz rohkaisi veljenpoikaansa käymään isänsä luona vaarasta huolimatta.
Veljen mielenmuutos alkaa
”Vuosiin veli ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani”, Aziz kertoi. ”Silti noin vuosi sitten veljeni asenne pehmeni hieman. Hän pyysi toimittamaan minulle laukun, jossa oli neljä pyöreää leipää, rusinoita ja tämä hattu. Uzbekistanissa leivän antaminen vaikkapa vieraisilla käydessä merkitsee yhteyttä.”
”Pian tämän jälkeen veljeni sairastui niin pahasti, että pystyi vain makaamaan sängyssä. Vierailin hänen luonaan ja kysyin, saanko rukoilla hänen puolestaan. Ja ensimmäistä kertaa ikinä sain kertoa hänelle evankeliumin sanomaa. Aikaisemmin näissä tilanteissa hän oli heti lähtenyt ulos talosta.”
Toivoa on myös Azizin veljen kohdalla. Hänen sydämensä pehmenee pehmenemistään. Hän myös pitää yhteyttä sekä poikaansa että Aziziin.
”Hän pyysi toimittamaan minulle laukun, jossa oli neljä pyöreää leipää, rusinoita ja tämä hattu.”
*Nimet muutettu turvallisuussyistä
Lue lisää vainottujen kristittyjen tilanteesta.
