Kirjoittanut
Neljättä syöpäänsä sairastava Rovasti Erkki Lehtonen kertoo tänään ilmestyneessä Elämä-lehdessä, että sairastuminen on uudistanut hänen elämänsä täysin.
Vuonna 1991 Erkki Lehtonen sairastui leukemiaan. Lääkärit antoivat tuolloin ehdottoman ja pikaisen kuolemantuomion, jota lievennettiin pian siten, että Erkillä olisi vielä elinaikaa mutta korkeintaan kaksi vuotta.
– Se meni vähän pitkäksi.
– Neljäkymmentä kiloa laihduin silloin, mutta palasin lopulta töihin takaisin, niin kuin lupasin lääkärille, joka ei paluuseeni uskonut, Erkki kertoo.
Erkki oli seitsemän kuukautta sairaalassa, jonka jälkeen hän käytännössä parani. Sen jälkeen on tullut kuitenkin lisää mutkia matkaan. Ennen eläkkeelle jäämistään, Erkki sairastui ruokatorven syöpään, joka ei lääkärien mukaan liittynyt millään tavalla leukemiaan.
– Minulta poistettiin ruokatorvi, ja siksi syömisen kanssa on hankalaa. Vatsasta puuttuu nyt sulkijalihas, joten aterioiden jälkeen ei voi paljon kumarrella. Operaatio vaikutti viisi vuotta sitten myös äänihuulien halvauksen. Puhuminen on työlästä. Puhun vain silloin, kun ajattelen sillä olevan merkitystä, Erkki luettelee.
Ruokatorvensyövän jälkeen Erkki sairastui eturauhassyöpään – jälleen kyseessä oli aiempiin sairauksiin liittymätön uusi syöpä. Nyt sairaus on levinnyt myös luustoon, mutta lääkärit eivät tiedä sen paremmin kuin Erkkikään, mikä tällä hetkellä on ennuste tai syövän levinneisyys.
– Lokakuussa tehdään tutkimuksia, joista selviää lisää. Olen saanut sellaisen lahjan, että en ole kovin ahdistunut. Elän niin kauan kuin saan elää.
– Tällä hetkellä elän melko normaalia elämää. Teen ruumiillista työtä ja käyn salilla. Painoja olen joutunut hieman vähentämään, Erkki kertoo.
– Papin tehtäviä hoidan myös toisinaan ja ehtoollisavustajana toimin säännöllisesti.
Erkki kuvailee, että kesti neljä-viisi kuukautta ”ennen kuin sairaus alkoi vaikuttaa jumalasuhteeseen”.
– En etsinyt mitään, eikä minulle tullut katumuskamppailuja. Jumala vain nosti minut uuteen elämään.
– Yksi suuri löytö oli se, että Jumalan rakkaus ja hänen suunnitelmansa on niin äärettömän suuri, että siihen mahtuu kaikki mitä elämässäni on. Tekemiseni, tekemättä jättämiseni, lankeemukseni, työni ja kuolemanikin.
– Toinen löytöni oli, että koin olevani täysin tuhlaajapoika sekä fyysiesti että hengellisesti. Ymmärsin että elämäni ja uskoni on Jumalan lahjaa. Itselläni ei ole minkäänlaista ansiota siinä. Kilvoitteluni ei ole mitään. Sen avulla en pelastu. Kaikki on Jumalan armoa. Nämä ajatukset tulivat minulle, kun olin sairaalassa.
Lue Hollolan eläkkeellä olevan kirkkoherran Erkki Lehtosen haastattelu kokonaan Elämä-lehdestä 9/2015
