Kirjoittanut
Yli 1500 huippu-urheilijaa leikanneen Sakari Oravan asiakkaina on ollut potilaita öljysheikeistä David Beckhamiin. Nyt Orava yrittää jäädä kirurgin töistä eläkkeelle, mutta Jumalan valtakunnan suhteen ponnistelut jatkuvat.
Sakari Orava väläyttää huomaamattaan kirurgintaitojaan lounasravintola Momsissa Kauniaisissa. En itse selviydy kahdella kädellä aterimista, juomalasista, lautasesta ja ruuanhausta vaan joudun tekemään kaksi keikkaa noutopöytään. Orava sen sijaan on kääntänyt, luultavasti salamannopeasti, haarukan ja veitsen kädessään taaksepäin siten, että samalla kädellä voi kauhoa myös ruokaa lautaselle.
Orava on kehittänyt tuntumaa instrumentteihin jo 50 vuotta. Ensimmäinen leikkaus oli umpisuolenpoisto Kuopion keskussairaalassa vuonna 1986. Orava oli silloin kolmannen vuoden opiskelija.
– Kirurgia on niistä päivistä muuttunut valtavasti. Ortopediassa on otettu käyttöön tähystystekniikka. Se tuli Suomeen vuonna 1975. Itse hankin kolmantena Suomessa tähystyslaitteiston Kokkolan keskussairaalaan vuonna 77. Aluksi tähystyksiä tehtiin lähinnä polvileikkauksissa. Nyt tähystys on ortopediassa laajentunut lähes kaikkiin niveliin. Mutta avoimia leikkauksia tehdään edelleen enemmän.
Nuorena Orava oli kova urheilija. Ensin hän harrasti jalkapalloa ja sitten nyrkkeilyä. Nyrkkeilyura eteni maaotteluihin asti.
– Nuorten sarjoissa voitin kaikenlaisia SM-mitaleita paitsi pronssisia. Kansainvälisiä otteluita minulla oli yhteensä kahdeksan. Treeneissä tehtiin sata punnerrusta minuutissa. Olin lupaavassa putkessa, mutta armeijan myötä nyrkkeily jäi.
– Urheilutausta sai minut kiinnostumaan urheilulääketieteestä. Se alkoi sillä, että opiskeluaikana urheilevat kaverini tulivat kyselemään minulta vaivoistaan. Ajattelin, että tätä voisi tehdä työksi, Orava kertoo.
”Supertähtien luottokirurgi”
Sakari Orava on alallaan Suomen kuuluisin. Iltapäivälehdet ovat kutsuneet häntä muun muassa ”supertähtien luottokirurgiksi”. Vuonna 2010 Orava sai erityisen paljon medianäkyvyyttä, kun jalkapalloilija David Beckham lennätettiin Suomeen Oravan operoitavaksi. Orava kertoo, että hänellä on kotonaan valtava kasa jalkapalloammattilaisten pelipaitoja. Hän on toiminut vuosia sekä italialaisen A.C. Milanin että espanjalaisen Barcelonan konsulttina. A.C. Milan on jopa lahjoittanut hänelle pelipaidan, jonka selkämyksessä lukee kirurgin oma nimi. Myös jalkapallon ykkössarjan Champions leaguen kultamitali löytyy Oravan työhuoneesta. Sellaista ei aivan kuka tahansa saa itselleen. Sen voi saada lahjaksi vain kyseisen liigan voittaneen joukkueen erityinen yhteistyökumppani.
– Olen ollut 30 vuotta töissä Italiassa ja Espanjassakin 20 vuotta. Minulla on ollut klinikat niissä maissa. Yli 1500 ulkomaalaista huippu-urheilijaa lasken leikanneeni. Jalkapalloilijoita heistä on ehkä 400, Orava listaa.
– Omien laskujeni mukaan olen leikannut enemmän urheilijoita kuin kaikki muut suomalaiset lääkärit yhteensä. Juttu on siinä, että monet tekevät urheilukirurgiaa ikään kuin ekstrana varsinaiselle työlleen. Minä olen vuosikaudet toiminut nimenomaan urheilutraumatologina ja hankkinut siihen koulutuksen sekä Suomessa että ulkomailla.
Prinssejä ja pohattoja
Jalkapalloilijoiden lisäksi Orava on operoinut myös kuninkaallisia ja öljymaiden rahamiehiä. Hän kertoo huvittavan anekdootin luksuselämään tottuneen sheikin matkasta turkulaiselle lääkäriasemalle.
– Sheikki tuli Dubaista yksityisjumbojetillä. Kone ei voinut kuitenkaan laskeutua Turkuun, koska kiitorata oli siellä liian lyhyt. Helsinkiin laskeuduttuaan Sheikki lähetti avustajansa vuokraamaan limusiiniä Turkuun siirtymisen vuoksi, mutta 9-metristä Cadillacia tai vastaavaa ei löytynyt Helsingistä. He joutuivat tulemaan Turkuun vaatimattomasti mustien mersujen saattueena, Orava naureskelee.
– Bahrainin prinssi taas oli asunut Amerikassa, veltostunut ja tullut ylipainoiseksi makean elämän parissa. Kuningas sanoi, ettei kruunu periydy, jos prinssi ei lähde opiskelemaan ja hanki upseerin ammattia. Prinssi pantiin treenaamaan täyspakkaus selässä erämaan hiekkadyyneillä. Jalkapohjiin tuli hankala vaiva. Edesmennyt formulalääkäri, ystäväni Aki Hintsa soitti minulle Genevestä tästä prinssistä ja hänen vaivastaan ja sanoi, että pitäisi leikata.
– Leikkasin hänen molemmat jalkansa. Hän lähti Englantiin sotilasakatemiaan opiskelemaan ja varmaan siellä valmistuikin.
Öljypohatat ovat Oravan mukaan olleet vastaanotolla ”ihan mukavia kavereita”.
– Ihan ovat kuunnelleet ohjeet ja ottaneet ne ystävällisesti vastaan.
Futispelaajia käy Oravan vastaanotolla edelleen kymmenittäin vuodessa. Jotkut heistä tulevat kaukaa, kuten esimerkiksi Chilestä tai Vladivostokista.
– Leikkasin kerran yhden venäläisen ammattijalkapalloilijan, joka asui Vladivostokissa aivan Venäjän itälaidassa. Hän halusi tulla leikkauksen jälkeen kontrolliin Turkuun. Totesin matkan olevan vähän pitkä. Ehdotin, että pitäisikö jonkun lähempänä asuvan suorittaa kontrolli. Hän halusi kuitenkin lentää 6000 kilometriä Turkuun vastaanotolleni. Siinä hän istui ja totesin, että kaikki on hyvin. Kaveri oli vitsikäs ja sanoi, että minäpä lähden tästä Vladivostokiin, jatka sinä töitä.
Toinen kutsumus
Pikkuhiljaa 75-vuotias Orava aikoo jäädä eläkkeelle. Ehkä. Hän on jo aiemmin vähentänyt työtahtiaan.
– Olen saanut olla kutsumustyössä kaikki nämä vuodet. Kutsumukseni on ollut se, että saan kirurgina korjata jotakin, joka on rikki ja sitä kautta auttaa ihmisiä.
– Olen akateeminen käsityöläinen. Olen aina kunnioittanut niitä, jotka osaavat tehdä käsillään – kirvesmiehiä ja taiteilijoita. Olen itsekin harrastanut nuorempana maamaalista ja piirtämistä. Ehkä siihen ehtii eläkkeellä taas paneutua. Olen piirtänyt paljon lääketieteellisiä kuvia ja kuvittanut niillä lukemattomia julkaisuja. Se alkoi lääketieteen opiskelijoiden yhdistyksen lehteen piirtämistäni pilakuvista, Orava kertoo.
Eläkkeen myötä vahvistuu entisestään Oravan toinen missio – hengellinen kutsumus. Huippukirurgi on jo vuosia kiertänyt seurakunnissa ja hengellisten järjestöjen tapahtumissa puhumassa. Muun muassa Raamattuopiston Urheilulinjalla hän on vieraillut säännöllisesti.
– Lääketieteen kongresseja olen karsinut jo paljon, mutta hengellisiä tilaisuuksia on tullut kuvioon yhä enemmän. Ne ovat todistuspuheenvuoroja tai raamattutunteja. Puhujan työ on kovaa hommaa! Minulla oli kerran eräässä Kansanlähetyksen tapahtumassa viisi puhetta yhtenä viikonloppuna.
– Usein olen puhunut siitä, miten elämä on kokonaan taivaan Isän johdatusta. Meidän pitää kuunnella, mitä hän toivoo ja antaa. Minutkin on elämässä johdatettu urheilukirurgin uralle. En minä ollut ollenkaan varma, että pystyn sellaista elämäntyökseni tekemään, Orava tunnustaa.
– Hengellisestä työstä ei jäädä eläkkeelle. Täytyy olla edelleen käytettävissä, jos joku pyytää puhumaan. Matkustamista koetan kuitenkin vähentää, kun sitä on ollut niin paljon. Katsotaan, mitä Herra on varannut tulevaisuuteen. Otan sen mielenkiinnolla vastaan ja kiitän kaikesta.
*
Teksti on julkaistu aikaisemmin Joulusanoma-lehdessä 2019 ja Seurakuntalainen.fi-sivustolla helmikuussa 2020.
