Kirjoittanut
Pastori Gottfried Martensin mukaan turvapaikkapäätöksiä tekevien viranomaisten uskontolukutaito on heikkoa.
Kristityiksi kääntyneitä iranilaisia ja afganistanilaisia turvapaikanhakijoita on alettu viime kuukausina käännyttää Saksasta, vaikka on selvää, että he ovat hengenvaarassa kotimaissaan, kertoo pastori ja teologian tohtori Gottfried Martensin joulukirjeessään. Martens on Berliini-Steglitzissä sijaitsevan luterilaisen Kolminaisuuden kirkon pappi. Martensin johtama seurakunta, kuten monet muut Saksan itsenäisen evankelis-luterilaisen kirkon (SELK) jäsenseurakunnat ovat viime vuosien aikana ottaneet vastaan satoja turvapaikanhakijoita. Enimmäkseen tulijat ovat olleet iranilaisia ja afgaaneja.
Ex-muslimit hengenvaarassa
Saksassa pakolaistyössä oleva Kansanlähetyksen työntekijä kertoo Uudelle Tielle, että nyt käännytyspäätöksiä saavat nekin, jotka ovat todistetusti olleet kristittyjä kotimaassaan.
– Saksan hallitus väittää, että Afganistanissakin on alueita, joilla voi olla kristitty ex-muslimi. Tosiasia on, että maassa on sharia-laki voimassa. Sen mukaan kaikki islamin jättäneet tulee surmata, työntekijä kertoo.
Martens raportoi, että Saksan hallitus on ryhtynyt määrätietoisesti sivuuttamaan valituksia, joita kristityiksi kääntyneet turvapaikanhakijat laativat saadessaan kielteisen turvapaikka-päätöksen. Saksan liittovaltion maahanmuutto- ja pakolaisasioista vastaavat viranomaiset eivät ole perillä nimenomaan kristittyjen turvapaikanhakijoiden haavoittuvaisesta asemasta sekä Saksassa että lähtömaissaan. Martens alleviivaa, että kristitty turvapaikanhakija ei ole turvassa edes Saksassa. Hän kertoo yksityiskohtaisesti tilanteista, joissa jopa poliisi on todennut, ettei voi suojella turvapaikanhakijoita vihamielisiltä maanmiehiltään.
”Tappouhkauksia saaneilla kristityillä ei ole turvaa ja suojaa edes vastaanottokeskuksissa. Silti moni uhkaaja on saanut oleskeluluvan Saksassa kun taas moni kristitty on karkotettu maastamme”, Martens pahoittelee.
Turvapaikanhakijat tentissä
Pastori Gottfried Martens on pöyristynyt, miten epäammattimaisesti viranomaisten järjestämä turvapaikkojen hakuprosessi on järjestetty.
”Sen sijaan, että todella otettaisiin selvää, onko kääntymys aito, kristityiltä turvapaikanhakijoilta on kyselty esimerkiksi mihin Martti Luther kuoli tai mitä tapahtui, kun Tanskan kuningatar Margarethe vieraili Wittenbergissä”, Martens kirjoittaa.
Martensin mukaan saksalaiset viranomaiset ovat järkyttävän tietämättömiä siitä, millaiset olosuhteet esimerkiksi Iranissa ja Afganistanissa vallitsevat. Samoin heidän ymmärryksensä ja tietotasonsa kristinuskosta on uskomattoman vähäistä.
Monet turvapaikanhakijat ovat kuulustelutilanteissa tulleet kiusatuiksi, kun he kertovat viranomaisille siitä, miten tärkeää heille on ollut ymmärtää, että Kristus kuoli heidän syntiensä tähden. Martens korostaa, että hallinnon taitamattomuus ja virheet ovat sitä luokkaa, että käsittelyt pitäisi viedä korkeampiin oikeusistuimiin.
Kastekoulu vetää väkeä
Martens kertoo, että Steglitzissä turvapaikanhakijoita osallistuu aktiivisesti seurakunnan jumalanpalveluselämään ja kastekouluun. Hänen mukaansa kastettujen määrä on kuukausittain 30–40 henkeä. Kasteiden määrä oli viime vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana jopa yli 50 kastetta kuukaudessa. Kastekoulun loppuvaiheessa jokainen kasteoppilas kuulustellaan erikseen.
”Aniharvoin olen tullut siihen lopputulokseen, etten voi kastaa kastekoulun käynyttä”, Martens toteaa.
YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan jokaisella kotimaassaan vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja saada kansainvälistä suojelua toisessa maassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei turvapaikkaa hakevaa ihmistä voida poistaa maasta ennen kuin hänen oikeutensa saada suojelua on tutkittu. Julistus ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sen poliittinen ja moraalinen vaikutusvalta on huomattavan suuri.
Geneven pakolaissopimus on YK:n vuonna 1951 laatima ja vuonna 1967 laajennettu sopimus pakolaisten oikeudellisesta asemasta. Sen mukaan pakolaista ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa vaino rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi.
