Kirjoittanut
Koulu- ja nuorisotyöntekijät Riku Rinne ja Ari Paloheimo ovat huolissaan lasten ja nuorten käyttäytymisestä virtuaalimaailmassa. Netissä seikkailut ja erilaiset pelit eivät ole pelkkää ajanvietettä, vaan voivat vaikuttaa jopa mielenterveyteen. Riku Rinne ja Ari Paloheimo kiertävät ympäri maata pitämässä oppitunteja ja vanhempainiltoja kouluissa.
– Jälkikasvu pystyy pyörittämään vanhempiaan nettimaailmassa aivan oman tahtonsa mukaan. Jos he tahtovat salailla asioita, se onnistuu yleensä helposti, Rinne kertoo.
Rinne kehottaa perheitä neuvottelemaan netin käytöstä, pelaamisesta ja niihin liittyvästä ajankäytöstä.
– Kiihkoilu on turhaa, mutta tilannetaju on hyväksi. Olennaista on kasvattaa lapsen omaa vastuuntuntoa, ei katkeroittaa häntä jyrkillä kielloilla.
Vanhempien itsetunto
Rinne muistuttaa, että myös aikuisilla on peiliin katsomisen paikka. Vanhemmilla on usein tarve ratkaista jokin ongelma äkkiä pureutumatta ongelman taustoihin.
– Meillä aikuisilla on samat itsetunto-ongelmat kuin nuorillakin. Oman vajavuuden myöntäminen vaatii itsetuntoa. Aikuisen ei tarvitse olla enempää, kuin mitä hän on. Aikuisenkin tulee osata pyytää anteeksi, kun on tarvis. Kun aikuinen uskaltaa kasvaa pieneksi, se tuo turvallisuuden tunnetta myös lapselle, Rinne sanoo.
Rinteen ja Paloheimon mukaan vanhemmat tietävät valitettavan vähän esimerkiksi pelien ikärajoista.
– K-18 tarkoittaa todella, että peli on kielletty alle 18-vuotiailta. Joskus vanhemmat näyttävät hyvittävän omia laiminlyöntejään hankkimalla lapsilleen K-18 -pelejä. Kun lapselle ostetaan viikonlopuksi jokin hurja peli ja energiajuomat päälle, ei ole ihme, että maanantaina lapsi käy ylikierroksilla, Paloheimo sanoo.
Vastapainoa ruudun tuijottamiselle
– Nuoret ja lapset haluavat kuulla olevansa arvokkaita. Heille pitäisi välittyä tunne, että he ovat arvostettuja ja heistä ollaan kiinnostuneita kotona, kokeneet koulutyöntekijät sanovat.
Aikuisen kannattaa osoittaa kiinnostusta lapsensa pelaamiseen. Kun tämä huomaa, että vanhempi on kiinnostunut, hän arvostaa sitä, vaikka vanhemman pelitaidot- ja tiedot olisivatkin olemattomat.
Paloheimo suosittelee lapsille ja nuorille joukkuepelejä, jotka ovat vastapainoa passiiviselle ruudun tuijottamiselle.
– Joukkuepeleissä oppii puhaltamaan samaan hiileen, eikä joukkueessa kukaan voi tuijottaa vain omaa napaansa. Seurakuntatoimintakin voi olla joukkuepeliä mitä suurimmassa määrin.
