Kirjoittanut
Pohjois-Korean salaisten uskovien kokema hellittämätön paine jatkuu. Haluamme kertoa salaisen uskovan Baen tarinan ja tuoda esiin, miten maailmanlaajuisen seurakunnan rukoukset auttavat pohjoiskorealaisia uskovia.
”Aina kun aamuisin avaan silmäni, voin tuntea Isämme läsnäolon”, kertoo pohjoiskorealainen Bae*. Hänen aamunsa alkaa maalaiskylässä huterassa mökissä, jossakin Pohjois-Korean vuoristoalueella. Hänen puolisonsa on tokkurainen unenpuutteen vuoksi, ja Bae voi kuulla, miten muut talon asukkaat heräilevät ja valmistautuvat jälleen uuteen päivään pelloilla.
Nälässä koko päivän
Bae toivoo voivansa saavuttaa hänelle asetetun päivittäisen työkiintiön. Hän ei halua ottaa sitä riskiä, että saisi lisärangaistuksen. Valtio tarjoaa ruoan hänen kaltaisilleen, mutta ravintoa on tarjolla vain sen verran, että sillä pysyy hengissä tehdäkseen työtä. Hän tietää, ettei aamiainen tule poistamaan vatsassa kurnivaa nälkää. Kuten moni muukin hänen kylässään, Bae näkee nälkää. Se ei ole hänelle kuolemaksi – ainakaan vielä – mutta näläntunne on läsnä aina ja jäytää häntä sisältäpäin.
Kun Baen on mahdollista pitää pieni tauko, hän suuntaa metsikköön. Sienet ja kasvit, joita hän kerää metsästä, auttavat tukahduttamaan vatsan murinan, mutta lisäruoan saatavuus on aina epävarmaa.
”Muiden ihmisten näkökulmasta kärsimyksemme voi näyttää siltä kuin olisimme kirottuja. Kärsimyksemme on kuitenkin meille siunaukseksi, sillä Isämme on sen sallinut. Se on oikotie Hänen luokseen.”
Lopulta illansuussa Baen työpäivä päättyy. Hän saa päivän toisen aterian: hieman vetistä keittoa ja – jos hän on oikein onnekas – pienen annoksen riisiä. Aterian jälkeen hän palaa kotiinsa. Baen on aika aloittaa oikea työnsä.
Yöllinen tehtävä
Hän odottaa, että kuu peittyy pilvien taa, ja vetää sitten äänettömästi takin ylleen. Hän livahtaa ulos ja sulkee oven hiljaa perässään varoen, etteivät hänen naapurinsa kuule. Bae kulkee kylän halki varjoissa pysytellen ja hiipii kohti metsää.
Tällä kertaa hän ei etsi ruokaa vaan jotakin vielä arvokkaampaa. Hän etsii pahkurajuurisen puun ja kaapii pois ohuen kerroksen maata. Bae vetää esiin Raamatun, piilottaa sen takkinsa sisään ja palaa takaisin mökilleen yhtä varovaisesti kuin tulikin.
Kotona hänen huonetoverinsa ovat jo odottamassa. He ovat peittäneet ikkunat huovilla ja sytyttäneet pienen kynttilän.
Bae avaa Raamatun ja alkaa lukea äänellä, joka ei ole juuri kuiskausta kuuluvampi. Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. On jälleen koittanut uusi päivä pohjoiskorealaisessa seurakunnassa.
Valtion viholliset Raamatun tähden
Bae ei ole aina asunut tässä kylässä. Hänet lähetettiin kylään sen jälkeen, kun hän jäi miehensä kanssa kiinni Raamatun hallussapidosta. Kun Pohjois-Korean viranomaisille paljastui, että kyseessä oli kristitty pariskunta, Baen ja hänen miehensä elämä – sellaisena kuin se oli ollut siihen asti – oli ohitse.
Pohjois-Koreassa usko Jeesukseen voi tarkoittaa kuolemantuomiota. Open Doorsin arvioiden mukaan maassa elää noin 400 000 kristittyä. Kaikki he ovat salaisia uskovia. Viranomaisten paljastama kristitty on onnekas, mikäli saa pitää henkensä.
Bae ja hänen miehensä ovat olleet onnekkaita. He ovat yhä elossa mutta tuomittuina elinikäiseen pakkotyöhön. Heidät on Pohjois-Koreassa määritelty ”valtiolle vihamieliseen yhteiskuntaluokkaan”, mikä tarkoittaa sitä, että he ovat aina jonon hännillä saamassa raha-avustusta, työtehtäviä tai mitä tahansa yhteiskunnan apua. Pariskunta siirrettiin syrjäiseen kylään ja määrättiin raskaisiin maatöihin. He tietävät asuvansa siellä elämänsä loppuun asti.
”Se, mistä olen kaikkein kiitollisin”, Bae sanoo, ”on se, että saan olla Jumalan palvelijana. Haluni on, että elämäni voisi tuoda Hänelle kunniaa kuolemaani asti.”
Pakomatka uskovien yhteyteen
Pakkosijoittaminen syrjäseudun kylään voi aluksi vaikuttaa kevyeltä rangaistukselta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Maatilan sijaan olosuhteet ovat lähempänä vankilaa. Baen kaltaisia ihmisiä tarkkaillaan, ja kyliin kulkevat tiet ovat tarkan valvonnan ja vartioinnin alla. Jo paon suunnitteleminen on hyvin vaarallista. Päivittäinen elämä rajautuu pienelle alueelle kylän ympärillä.
Baen on onnistunut kerran paeta. Hän pääsi rajan yli Kiinaan ja sai siellä yhteyden Open Doorsin yhteistyökumppaneiden ylläpitämään turvataloon. Siellä ollessaan hän tapasi muita kristittyjä ja sai kokea sellaista uskovien yhteyttä, joka Pohjois-Koreassa ei ole mahdollista.
Turvatalon työntekijät antoivat Baelle ruokaa, lääkkeitä ja Raamatun. Hän lauloi, rukoili ja luki Raamattua uusien ystäviensä kanssa. Ensimmäistä kertaa hän sai tehdä kaiken tämän ääneen.
”Hän tietää kärsimyksemme ja kuulee rukouksemme. Olemme kiitollisia Isällemme, joka on tehnyt mitä ihmeellisimpiä tekoja ja antanut meille elämän.”
Kiinassa ollessaan Baelle tarjoutui mahdollisuus jäädä ja elää vapaampaa elämää ilman Pohjois-Koreassa vallitsevaa tiukkaa kontrollointia, mutta hän kieltäytyi. Bae palasi kotiin mukanaan ruokaa, lääkkeitä ja Raamattu. Hän jakoi kaiken salaiselle uskovien joukolleen. Nämä lahjat auttavat ylläpitämään näiden kristittyjen uskoa vuosien ajan.
Open Doorsin tavoitteena on aina ollut ”vahvistaa sitä, mikä vielä on jäljellä, mikä jo oli kuolemaisillaan” (Ilm. 3:2). Tätä jaetta voidaan soveltaa erityisesti Pohjois-Korean uskovien tilanteeseen. Ilman tukea Bae ja monet hänen kaltaisensa kristityt nääntyisivät.
Open Doors on pystynyt antamaan hätäapua, kuten ruokaa, lääkkeitä ja vaatteita. Kiinan puolella on pystytty ylläpitämään turvataloja. Myös koulutusta ja kristillistä materiaalia on voitu tarjota Kiinaan paenneille pohjoiskorealaisille kristityille. Jotkut heistä, kuten Bae, tekevät rohkean päätöksen palata takaisin Pohjois-Koreaan siskojensa ja veljiensä luo.
* Nimi on muutettu turvallisuussyistä, kuvat ovat kuvituskuvaa. Bae on todellinen pohjoiskorealainen henkilö, mutta kertomusta on muutettu hänen turvallisuutensa suojelemiseksi.
Katso video
Tutustu lisää Pohjois-Korean tilanteeseen.
