Kirjoittanut
– Televisiodraamassa ja -viihteessä kirkon työntekijät kuvataan hyvin kliseisesti, myös paljon konservatiivisemmin, mitä todellisuus onkaan, ihmettelee Veli-Pekka Hänninen, joka on kirjoittanut itse esim. Kotikatu-sarjaa.
Mustavalkoiset paimenet oli osuva otsikko, kun käsikirjoittaja, pastori Veli-Pekka Hänninen puhui Kirkon tutkimuskeskuksen järjestämässä Osallistuva luterilaisuus –seminaarissa.
Hänestä suomalaisten draamojen kirjoittajat sortuvat viljelemään kulttuurisia stereotypioita erityisesti kirkon työntekijöistä. Kanttori on roolissaan yleensä salajuoppo. Vettä väkevämpi maistuu papillekin, joka seksuaalisuuden alueella elää eri tavoin kuin opettaa.
Hännistä asian tilan hämmentää:
– Käsikirjoittajat eivät ole tehneet kotiläksyjään eli havainnoineet aidosti ympäristöään. Kirjoittajan, jolla ei ole suhdetta kuvattaviinsa, on helpompaa heittää klisee kuin ottaa selvää, tutkia asioita ja olla valpas.
– Kliseiden runsaus ei edes ole omiaan herättämään mielenkiintoa. Se syntyy vain uutuuden ja tunnistettavuuden kautta.
Hännisen mielestä jokainen kirkon työntekijä on aivan omanlaisensa. Kahta samanlaista ei ole.
Hän itse oli käsikirjoittajana suositussa suomalaisessa Kotikatu –tv-draamassa.
– Osallistuin projektiin muutaman vuoden ajan. Hyppäsin kyytiin palaksi matkaa. Kun liityin tiimiin, Kotikadulla oli neljä pappia, joka oli kyllä ihan huikea määrä kuvattaessa Helsingissä Kallion kaupunginosaa. Sehän on Suomen maallistuneinta paikkaa, toteaa Hänninen naurahtaen.
– Niinpä tiimissä edistin sitä, että papeista ”tapettiin” puolet!
Hännisen mielestä käsikirjoittajien ei pitäisi tyypitellä ihmisiä ammatin kautta eikä sortua arvelemaan sitä, mitä katsojat haluavat.
– Britit osaavat suomalaisia paremmin tehdä kirkon väestä tv-katsojien edessä inhimillisiä.
Mielenkiintoista on se, ettei rooleissa juuri tuoda esiin diakoneja tai nuorisotyönohjaajia.
