Kirjoittanut
Radio Dein toimitusjohtaja Sami Jalonen listaa medialähetystyön trendejä ja analysoi niiden vaikutuksia. Medialähetystyössä tarvitaan yhä enemmän osaamista, silti perustehtävä on sama: evankeliumia on vietävä eteenpäin.
Elokuussa 2022 Radio Dein toimitusjohtajana aloittanut Sami Jalonen on ollut reilu kolme vuotta Medialähetys Sanansaattajien eli Sansan hallituksessa, ensin jäsenenä, sitten kaksi vuotta puheenjohtajana ja nyt jälleen omasta tahdostaan jäsenenä. Jalosella on mittava ura kaupallisen radion ja yrittäjyyden maailmassa.
Ennen Dein pestiä hän kehitti organisaatioita yrityksessä, jonka osaomistaja hän edelleen on. Hän kertoo olevansa ensisijaisesti kehittäjä.
Miltä kehittäjän näkökulmasta medialähetystyö näyttää tänään ja tulevaisuudessa?
Jalosen mukaan medialähetys on kahden transformaation eli murroksen keskellä, joista toinen koskee mediateknologiaa ja toinen hengellistä ilmastoa.
– Nämä kaksi transformaatiota kuuluvat toisiinsa ja ruokkivat toisiaan.
Jalonen näkee, että käynnissä olevat murrokset synnyttävät paljon pieniä ryhmiä, joissa kukin uskoo omalla tavallaan, kuka mihinkin.
– Olemme palaamassa tilanteeseen, jossa ihmiset on ripoteltu ympäri maailmaa ja heidän tavoittamisensa on työlästä, kun pitää ensin perehtyä, mihin missäkin ryhmässä uskotaan, Jalonen pohtii.
Median piti olla yhteinen ja tehokas tapa tavoittaa ihmiset, mutta se toimiikin toisin. Se hajotti ja sirpaloitti lähetyskentän, kun ihmiset ovat omissa mediakyläkuplissa.
– Lyhytaaltoradio oli tehokas kanava, jolla tavoitettiin isoja joukkoja. Nyt monissa maissa radiota pidetään mediana, joka edustaa eilistä. Esimerkiksi Intiassa radio on perinteisesti ollut vahva, mutta nyt se rooli medialähetystyössä alkaa olla ohi.
Yksilöiden tavoittaminen vaikeutunut
Sami Jalonen näkee teknologian murroksen ongelmallisena. Vaikka valtaosalla ihmisistä on älypuhelimet, heillä on niissä eri sovellukset. Myös käyttötottumukset vaihtelevat suuresti.
– Miten voit saavuttaa isoja massoja tänään? Se alkaa olla kohta mahdotonta, Jalonen täräyttää.
Kuvio ei tietenkään ole niin yksinkertainen, sillä kehitys on eri alueilla eri vaiheissa. Toisaalla se on vasta aluillaan, ja toisaalla taas niin pitkällä, ettei mitään ole tehtävissä.
Kolmas medialähetykseen vaikuttava murros on polarisaatio eli yhteiskuntien ja yhteisöjen jakautuminen.
– Nämä aiheuttavat meille päänvaivaa, sillä emme voi suunnata resursseja enää parhaalla mahdollisella tavalla, tai ehkä voimme, mutta silloin emme tavoita tehokkaasti. Voi olla, että jokin palvelu on suunnattu aika pienelle kohderyhmälle.
”Olemme rajalla, jossa aletaan menettää ymmärrys siitä, mikä on totta ja mikä ei.”
Vain harvat median käyttöön liittyvät asiat ovat nykyään valtavirtaa. Poikkeuksiakin on. Jalonen mainitsee satelliitti-TV:n massamediana, joka edelleen tavoittaa ihmisiä maissa, joissa suora lähetystyö on mahdotonta.
Satelliitti-TV:n yksi etu on, että sitä voi katsoa salassa ja turvallisemmin, sillä sen katsomisesta ei jää jälkeä toisin kuin henkilökohtaisia päätelaitteita käytettäessä.
– Kun mennään mobilisoituneeseen mediakulttuuriin, missä käytetään henkilökohtaisia päätelaitteita, niihin jää myös jälki. Ääritilanteessa henkilö, jonka olemme tavoittaneet, voi menettää henkensä, jos tunnistetaan, että hän on ollut tekemisissä vääräuskoisten kanssa.
Totuuden rajamailla
Tekoälyä Jalonen ei vielä lue meneillään oleviin medialähetykseen vaikuttaviin trendeihin. Kehitys on kuitenkin valtavan nopeaa.
– Kauhun sekaisin tuntein ajattelen tekoälyn yleistymistä, sillä meidän kontekstissamme rajapinnat tekoälyyn ovat suuret.
Jalonen näkee tekoälyn mahdollisuudet tarjota ihmisten jumalakaipuuseen täsmällistä ja räätälöityä apua, jolloin tarve ikään kuin tyydyttyy.
– Silloin on oikeasti iso vaara, että paha pukeutuu valkeisiin vaatteisiin. Suhtautumiseni tekoälyyn on varsin varovainen.
– Olemme rajalla, jossa aletaan menettää ymmärrys siitä, mikä on totta ja mikä ei. Ja kristinuskon näkökulmasta totuus on yksi keskeisimmistä kysymyksistä.
Ratkaisevaa on vaikuttavuus
Jalosen mukaan medialähetystyössä on mietittävä hybridiratkaisuja. Muutostrendit merkitsevät myös osaamisvaateen kasvamista.
– Jos tähän asti on ollut niin, että Sansan tehtävä on rahoittaa radio-ohjelmia, nyt ollaan tilanteessa, jossa Sansan tuen yksi edellytys on työn vaikuttavuus. On valittava yhteistyötahot, joiden työ on vaikuttavaa.
Jalonen muistuttaa, että kaikki menossa olevat murrokset edellyttävät osaamista ja ymmärrystä. Viime kädessä kyse on ihmisten kohtaamisesta, jossa media on mukana.
– Tulevaisuudessa medialähetys ei ole enää niin selkeää kuin se on ollut. Moniulotteisuus lisääntyy. Puhutaan hybridiratkaisuista, joissa yhdistetään sekä uutta että perinteistä mediaa. Vaikuttavuus haetaan siitä, että osataan käyttää mediaa oikea-aikaisesti ja oikeallatavalla.
Kaikkein tärkeintä lähetystyön tulevaisuuden kannalta on, onko edelleen lähtijöitä ja lähettäjiä.
– Kyse on lopulta yksinkertaisesta asiasta: Näemmekö, että evankeliumia pitää kertoa. Tehtävämme ei ole rakentaa mukavaa nykyisyyttä, vaan evankeliumin kertominen.
Kirjoitus on julkaistu Sansa-lehdessä 2/2023.
