Kirjoittanut
Espoon piispaehdokas Sammeli Juntunen murehtii pappina sitä, onko hänen työllään merkitystä vai onko hän pelkkä satusetä. – Voiko Jumalasta puhua, onko se totta? Juntunen kysyy.
Savonlinnassa syntynyt Sammeli Juntunen ehti asua 27 vuotta pääkaupunkiseudulla, mutta palasi kotikonnuille, kun hänet valittiin vuonna 2007 Savonlinnan seurakunnan kirkkoherraksi. Samalla hän palasi hengelliseen kotiinsa, sillä rippikoulussa hän oli aikoinaan kokenut hengellisen herätyksen. Siitä asti hän on hoitanut omaa hengellistä elämäänsä päivittäisellä Raamatun lukemisella ja aamurukouksella.
Savonlinnan nuorisotyö oli Sammeli Juntusen nuoruudessa viidesläistä, mutta hän ei koskaan ole varsinaisesti ollut mukana minkään järjestön toiminnassa. Silti hänet mielletään nyt erityisesti Espoon hiippakunnan piispanvaalissa herätysliikkeitten ja konservatiivisten seurakuntalaisten ehdokkaaksi.
Teologian tohtori Juntunen mieltää itsensä ennen kaikkea teologiksi ja vastustaa kirkollista lokerointia ”liberaalin” ja ”konservatiivin” välillä, koska se ”johtaa hengen velttouteen ja ajattelun laiskuuteen”.
– Teologin pitää olla sellainen, joka osaa ottaa kaikista suuntauksista niiden parhaat puolet ja jättää huonot puolet vähemmälle. Semmoista olen yrittänyt tehdä. Arvostan kyllä ortodoksisuutta ja katolisuuttakin hyvin paljon.
”Helposti tulee mieleen, että mikä merkitys minun työlläni on, olenko joku satusetä tai satutäti.”
Sammeli Juntunen tunnetaan kirkkokriitikkona. Hän myöntää itsekin yllättyneensä tehtyään vaalisivulleen julkaisuluetteloa, joka paljasti hänen kirjoittaneen neljä kirjaa ja lukuisia artikkeleita siitä, millaisia haasteita nykyaika asettaa kirkolle. Niissä kaikissa on jollain tavalla kysymys siitä, voiko Jumalasta puhua – onko se totta. Tämä on aihe, jonka Juntunen haluaa nostaa vaalissa keskiöön.
– Pappina itsestäni tuntuu – ja luulen, että aika monesta muustakin papista tuntuu – aika masentavalta olla tämän sekularismin ympäröimänä. Helposti tulee mieleen, että mikä merkitys minun työlläni on, olenko joku satusetä tai satutäti. Onko minun sanomalla ja puheella annettavana jotain muuta kuin mitä psykologinen terapia tai Punainen Risti voi antaa.
Sammeli Juntusen mielestä kokonaiskirkon tasolla pitäisi enemmän puhua siitä, mikä on kirkon varsinainen oma tehtävä. Sitä hän pyrkii tekemään kirkolliskokouksessa, jossa hän on nyt toisella kaudella edelleen perustevaliokunnassa, jossa mietitään kirkolliskokoukselle tehtyihin aloitteisiin liittyviä teologisia kysymyksiä.
Piispa vaalii kirkon ykseyttä sanoman ykseyden kautta
Juntusen teologinen arvostus näkyy siinäkin, että hänen tukijoinaan Espoon piispan vaalissa on myös Helsingin yliopiston professoreita.
Valmistuttuaan teologisesta tiedekunnasta maisteriksi vuonna 1989, hän siirtyi suoraan tekemään kuudeksi vuodeksi väitöskirjaa Lutherin teologiasta professori Tuomo Mannermaan johtamassa tutkimusprojektissa. Sen jälkeen hän on ollut Helsingin yliopistolla ekumeniikan assistenttina ja ekumeniikan yliopiston lehtorina systemaattisen teologian laitoksella.
Teologian tohtori Sammeli Juntunen jatkoi Luther-tutkimusta, mutta hänen varsinaisena intohimonaan oli postliberaali teologia sekä kirkollinen raamattuteologia systemaattisen teologian kannalta; lähinnä kysymys siitä, mikä Raamatun merkitys nykyisten tekstien tulkintateorioiden mukaan on.
Kutsuun lähteä mukaan Espoon piispanvaaliin Juntunen vastasi myöntävästi juuri siksi, että hän kokee omaavansa annettavaa kirkolle nimenomaan teologisella osaamisellaan.
– Kun olen jo vuodesta 2002 asti kirjoittanut kantaa ottavia kirjoja, niin koen, että melkein velvollisuuteni on nyt itse lähteä kokeilemaan, että toimiiko se käytännössä ja mitä hyötyä siitä voisi ihmisille olla.
Sammeli Juntunen mielestä kirkko tarvitsee piispan virkaa juuri sen takia, että piispat vastaavat kirkon julkisesta identiteetistä ja kirkon opista. Juntunen haluaisi Espoon piispana tukea työntekijöiden identiteettiä nimenomaan kirkon työntekijöinä.
– Pitäisi kokonaiskirkon tasolla pitää esillä sitä, miten kirkon sanoma liittyy muihin nykyajan totuuksiin. Esimerkiksi sitä, mitä samaa kirkon antamassa avussa on verrattuna johonkin terapeuttisen psykologian apuun ja mitä erilaista siinä on. Diakonia, rakkauden palvelu, on hirmun tärkeää, mutta mikä siitä tekee kirkollista.
Juntusen mielestä piispa vaalii kirkon ykseyttä parhaiten sanoman ykseyden kautta. Juntusen mukaan ei riitä, että ”piispa on hyvä tyyppi, osaa hymyillä ja on lempeä”.
– Piispa kokoaa koko seurakunnan yhteen apostolisen sanoman kautta, niin että se sanoma on olennaisilta osiltaan yksi, koska se on Jeesukselta ja hänen apostoleiltaan peräisin. Sitten hän auttaa sen soveltamisessa nykyajan kysymyksiin.
Juntunen käyttäisi piispana vanhaa ekumeenista periaatetta In necessariis unitas, in dubiis libertas, in omnibus caritas – ”Keskeisissä asioissa ykseys, muussa vapaus, kaikessa rakkaus”.
Papit eivät ole omantuntonsa edustajia, vaan kirkon edustajia ja viime kädessä Jumalan edustajia
Miten Juntunen sitten soveltaisi ykseyttä Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vellovaan riitelyyn samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä?
– Olisi kaikkein olennaisinta lopettaa tämmöinen kirkon sisäinen riitely tästä asiasta jo sen takia, että tämä kiista on saanut aikaan sen, että kirkon sanoma on Suomessa jäänyt aika pahasti jalkoihin.
Koska kirkolliskokous on päättänyt, että avioliittokäsitystä ei kirkossa laajenneta, niin Juntusen mielestä kaikkien pappien pitäisi toimia yhteisten virallisten pelisääntöjen mukaan.
– Ei sitä pitäisi ruveta haastamaan tällä tavalla, että yksittäiset papit tekevät toisin omantuntonsa perusteella. Eiväthän he ole omantuntonsa edustajia vaan kirkon edustajia ja viime kädessä Jumalan edustajia, kun he toimivat Jumalan nimissä.
”Ei se teologisesti kristinuskossa ole niin, että enemmistö päättää, mitä Jumala on mieltä.”
Juntunen myöntää, että kiistassa päästään eteenpäin vain kunnioittavalla keskustelulla. Mutta jos muutosta halutaan, sille täytyy ensin löytyä painavat perusteet.
– Muutenhan tästä tulee anarkiaa, jos se ei käy näin.
Yhteisiin pelisääntöihin liittyy Juntusen mukaan se, että määräysten vastaisesta toiminnasta täytyy tapauskohtaisesti antaa sanktioita. Teologian tohtorina hän haluaa korostaa kristillisen avioliiton olevan yhden miehen ja yhden naisen välinen eliniäksi solmittu liitto, eikä hän ole Raamatusta löytänyt perusteluja sille, että se voisi olla muuta. Vaikka kirkolliskokous päättäisi tulevaisuudessa toisin, se ei riittäisi Juntuselle.
– Se riippuu siitä, millä perusteella siihen päätökseen on päädytty. Minun mielestä kirkossa kuuluu kaikissa asioissa etsiä Jumalan tahtoa. Jos löydetään sellaiset perustelut, että tämä on Jumalan tahto, niin sittenhän siihen täytyy taipua, mutta kyllä kirkossa voidaan tehdä päätöksiä, jotka johtuvat jostain muustakin.
Hallinnollisesti kirkolliskokouksen kanta avioliittoon muuttuisi, jos kaksikolmasosaa edustajista asettuisi äänestyksessä sen taakse, että kirkollinen vihkiminen laajennettaisiin koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja.
– Niinhän se varmaan hallinnollisesti on, mutta ei se teologisesti kristinuskossa ole niin, että enemmistö päättää, mitä Jumala on mieltä.
Avioliiton laajentamisesta eivät aina kaikki piispatkaan ole samaa mieltä, mutta Sammeli Juntusen mielestä piispojen pitää silti löytää kollegiaalinen ratkaisu ja pysyä yhteisessä ruodussa, koska ”kyse on kirkon opista ja siitä pitäisi vallita yksimielisyys”.
Jos Sammeli Juntunen olisi Espoon hiippakunnan piispa, niin…
Espoon hiippakunnassa on kiistelty siitä, annetaanko hiippakunnan lähetysmäärärahoja lähetysjärjestöille, jotka kotimaan työssään vastustavat naispappeutta. Eri mieltä on oltu siitäkin, voidaanko niille antaa käyttöön edes kirkon tiloja. Esimerkiksi piispa Mikko Heikka vaikutti siihen, ettei Espoonlahdessa annettu kappelia kirkon virallisen lähetysjärjestön SLEY:n käyttöön.
Sammeli Juntusen henkilökohtainen näkemys on, että tilojen antaminen pitäisi sallia, mutta naispapittomille jumalanpalveluksille ei voi työaikajärjestelyissä tehdä myönnytyksiä.
– Niissä kuitenkin julistetaan Kristusta, jaetaan sakramentteja ihmisille, jotka siellä tykkäävät käydä. Minusta olisi outoa, jos tilojakaan ei saisi antaa.
Jos lähetysjärjestöt noudattavat allekirjoittamaansa kirkon perussopimusta, niin se riittäisi Sammeli Juntuselle Espoon hippakunnan piispana.
– Olen vakuuttunut, että esimerkiksi SLEY:n lähetyskentillä tekemä julistustyö ja muukin työ on laadukasta ja hyvää. Minusta olisi tosi outoa, jos se lempattaisiin ulos virallisten lähetysjärjestöjen joukosta.
Erityisesti pääkaupunkiseudulla on ongelmana kirkosta eroaminen ja ihmisten tavoittaminen. Siihen kirkkoherra Sammeli Juntunen näkee ratkaisuksi hyvän perustyön. Savonlinnan seurakunnassa kaivettiin kirkkohallituksen tekemästä ”Kohtaamisen kirkko” -strategiasta esiin kaksi kohtaa: kohtaamme ihmisen ja nostamme sanoman esiin.
”Kristinuskon ei todellakaan tarvitse hävetä itseään.”
– Näillä voitaisiin edetä. Kirkko on ja näyttäytyy ihmisille niin rakastavana ja yhteisöllisyyttä vaalivana paikkana ja porukkana, että ihmiset haluavat tulla sinne. Ja miksi he haluavat tulla sinne – koska he kokevat, että se rakentaa heidän hengellisyyttä.
Sammeli Juntunen palaa mieliaiheeseensa eli siihen, miten puhumme rohkeasti Jumalasta. Sanoma pitää esittää järkevällä tavalla, niin että aikuinen, koulutettu, järkevä ihminenkin voi ajatella, että tämä on totta – sen takia se koskee minua ja kirkolla on minulle asiaa.
– Ihmiset eivät enää halua kuulua kirkkoon pelkästään sen vuoksi, että se on tapa. He kysyvät, onko tämä totta ja miten se suhtautuu muihin nykyajan totuuksiin. Ei haluta olla sellaisessa porukassa, joka vaan puhuu lohduttavia satuja ihmisille, jotka ovat niin heikkoja, että he eivät kestä todellisuutta sellaisena kuin se on. Minun mielestä kristinuskon ei todellakaan tarvitse hävetä itseään.
Ihmisten älyllinen haastaminen ei kuitenkaan riitä, vaan nuorille aikuisille pitää tarjota seurakunnan toimintaa, jonka kautta hengellinen elämä pääsee kasvamaan, Juntunen korostaa. Pitäisi löytyä yhteisö, jossa uskon asioista voisi puhua vapaasti ja vapautuneesti.
Yksitoista vuotta Savonlinnan kirkkoherrana ovat antaneet Sammeli Juntuselle mittavien seurakuntaliitosten takia kokemuksen muutosjohtajuudesta. Jos Sammeli Juntunen olisi Espoon hiippakunnan piispa, hän ainakin tietäisi, millaista työ kirkkoherroilla seurakunnissa on.
– Kirkkoherrojen johtamistyössä on tavattoman monta eri osa-aluetta. Joskus tuntuu, että se on sellaista venymistä. Vähän niin kuin voinapilla, joka levitetään liian isolle näkkileivälle.
Savonlinnan kirkkoherra Sammeli Juntusen raamatunselitysohjelmaa ”Alusta alkaen” voi kuunnella suurimmassa osassa Suomea Radio Dein taajuuksilla maanantaisin klo 18.00 -18.30.
Sammeli Juntusen vierailu Radio Dein vaalitentissä kuullaan uusintana lauantaina 29.9. kello 13.35. Tentti on kuunneltavissa myös Radio Dein piispanvaalisivuilla. Radio Dei seuraa Espoon piispanvaalin tuloslaskentaa Espoon piispanvaalin ensimmäisen kierroksen vaalipäivänä maanantaina 8. lokakuuta kello 14 alkaen Toivon Päivä -iltapäivälähetyksessä.
