Kirjoittanut
Laulajaevankelista ja koulutyöntekijä Samuli Siren, 80, haluaa elämänkokemuksensa perusteella ajatella siunausta uudesta näkökulmasta.
Samuli Siren on miettinyt paljon, mitä Jumalan siunaus tarkoittaa. Hänen lapsuutensa oli täynnä niukkuutta ja kuolemaa. Omakin elämä oli hiuskarvan varassa räjähdysonnettomuudessa.
Samuli Sirenin isä oli uskovainen, rautatien palveluksessa oleva mies. Elämä oli niukkaa. Koska pelkällä asemamiehen palkalla ei kuusihenkinen perhe tullut toimeen, Samulin isällä oli omassa navetassaan lehmä, sika ja muutamia kanoja. Omaa peltoa ei ollut, joten heinät lehmälle piti niittää radan ja ojien varsilta. Kaikki luonnonantimet pihlajamarjoista lähtien kerättiin perheelle elannoksi. Asunto oli niin kylmä, että vesi jäätyi yöllä ämpäriin. Elämä oli pelkkää raatamista aamusta iltaan.
Samuli Siren on monesti jälkeenpäin pohtinut, miten hänen vanhempansa säilyttivät kaiken keskellä myönteisen elämänasenteensa.
Vaikka niukkuuden lisäksi perhettä koettelivat useat tapaturmaiset kuolemat, Samuli ei muista koskaan nähneensä isäänsä katkerana Jumalalle.
”Ei vain hyviä asioita”
Oliko Samuli Sirenin isän elämässä mitään sellaista, jota voidaan ajatella Jumalan siunaukseksi?
– Usko, jonka isäni säilytti Jumalan avulla, on rohkaissut tuhansia ihmisiä, jotka ovat lukeneet kirjoittamani Pilvien takana taivas -kirjan, Samuli Siren vastaa kysymykseen.
– Sellaisen henkilön, joka uskoo Jumalan siunauksen tarkoittavan vain hyviä ja myönteisiä asioita, on vaikea, ehkä mahdotonkin ajatella, että minun isäni elämä uskovaisena miehenä oli sittenkin Jumalan johdatuksen ja hänen siunauksensa alla kulkemista.
Kovat kokemukset myös tuovat toivoa muille.
Hyvän vastaanottamista vai toisille jakamista?
Samuli Siren sanoo elämänsä varrella alkaneensa vähin erin ymmärtää, että Jumalan siunaus on käsite, jota olisi syytä tarkastella uudesta näkökulmasta.
– Jotenkin Jumalan sanasta olen alkanut oivaltaa, että Vanha ja Uusi testamentti kertoessaan Jumalan siunauksesta monesti kuvaavat erilaisia tilanteita ja erilaisten henkilöiden kokemuksia, Siren taustoittaa.
– Vanhassa testamentissa Jumalan siunaus ilmeni useasti ajallisen hyvinvoinnin runsautena. Esimerkiksi Aabraham, Iisak ja Jaakob olivat henkilöitä, jotka kokivat Jumalan siunauksen tarkoittavan useita palvelijoita, suurilukuista karjalaumaa ja monenlaista muutakin ajallista rikkautta.
Evankeliumeissa ja esimerkiksi Apostolien teoissa kuva siunauksesta täydentyy.
– Uuden testamentin sanoma on puhutellut minua toisenlaisilla tunnusmerkeillä, jotka ovat tyypillisiä Jumalan siunauksen ilmenemismuotoja. Esimerkkihenkilöinä nousevat Uudesta Testamentista mieleen esimerkiksi opetuslapset, ensimmäinen marttyyri Stefanus ja tärkeimpänä itse Jeesus, Siren sanoo.
– Kukaan ei voi väittää, etteivätkö kyseiset henkilöt kulkeneet Jumalan johdatuksessa ja olleet Jumalan valtavan siunauksen kohteena. Mutta kaikki tämä tapahtui samanaikaisesti ajallisten vastoinkäymisten, ahdistusten, puutteen, köyhyyden, pilkan, häväistysten ja lopulta väkivaltaisen kuoleman kohteeksi joutumisen kanssa.
Siunaus on kanavana olemista
Mikä sitten teki Uuden testamentin esimerkkihenkilöistä erityisesti sellaisia, että heidän voidaan todeta olleen Jumalan siunaamia?
– Mielestäni henkilö, joka elää ja toimii siten, että Pyhä Henki voi johdattaa hänen elämänsä siunaukseksi lähimmäisilleen, on juuri sellainen henkilö, jonka voidaan todeta itse kokeneen Jumalan siunausta omassa elämässään.
Samuli Siren on vakuuttunut siitä, että Jumala haluaisi käyttää omiaan ajallisen, henkisen ja ennen kaikkea hengellisen hyvinvoinnin välittäjinä.
– Jumala kanavoisi mielellään meidän kauttamme hyvyyttään niille, joilta puuttuu kyseisiä elämän hyödykkeitä, hän sanoo.
– Vanha testamentti kertoo siis henkilöistä, jotka saivat ottaa vastaan Jumalan hyvyyttä esimerkkinä Jumalan siunauksesta, ja Uusi testamentti painottaa, että suurinta siunausta on saada välittää Jumalan tarkoittamaa erilaista ”hyvinvointia” lähimmäisillemme.
Teksti: Juhani Happonen
Lue Seurakuntalaisen aiempi juttu Samuli Sirenistä täältä.
