Poikaystävän perheen helluntailaisuus oli aluksi järkytys. Tukea omalle ateistisuudelle etsittiin verkkoyhteisöistä – samalla usko kiinnosti jatkuvasti.
Hollolasta kotoisin oleva 25-vuotias Sanni Kinnunen tutustui porilaiseen poikaystäväänsä Severi Aaltoseen keväällä 2015 netin välityksellä. Välimatkaa oli parisataa kilometriä, joten nuoret tapasivat viikonloppuisin.
Poikaystävän käydessä Sannin luona Hollolassa ensimmäisiä kertoja heillä oli autossa merkityksellinen keskustelu. Sen synnytti edessä ajavaan autoon kiinnitetty kalanmuotoinen tarra.
– Tiesin sen olevan merkki uskovaisuudesta, ja kommentoin asiaa jotenkin. Severi totesi, että meidän pitää jutella, ja kertoi sitten olevansa helluntailainen samoin kuin koko perhe.
Sanni oli järkyttynyt.
– Se oli pommi ja shokki! Ajattelin, että nehän on niitä kamalimpia uskovaisia, ja mietin jo koko suhteen päättämistä. Äitini sai minut kuitenkin antamaan sille mahdollisuuden ja jatkamaan seurustelua.
”Pelkäsin, että joudun luopumaan opiskelijabileistä.”
Sannin lapsuuskodissa hengelliset asiat eivät juurikaan olleet esillä. Usko kuitenkin kiinnosti häntä lapsesta lähtien.
– Uskonnon tunnit olivat tosi mielenkiintoisia. Luin koulusta saamaani punaista Raamattua, ja rukoilin Lähi-idän rauhan puolesta.
Ennakkoluulot helluntailaisia kohtaan osoittautuivat turhiksi.
– Severin sukulaiset olivat todella mukavia. Menin hänen veljensä valmistujaisjuhlaan, ja veljen vaimo Saara toivotti minut halaten tervetulleeksi. Hänen seurassaan koin ensi hetkistä lähtien oloni hyväksi, Sanni muistelee.
– Harmittelin, että meistä ei voi tulla hyviä ystäviä, koska Saara on pilattu uskonnolla. Samaan aikaan ihailin häntä. Kaipasin sitä iloa ja rauhaa, mitä hänessä aistin.
Vaikka ennakkoluulot helluntailaisia kohtaan olivat karisseet, uskon Jeesukseen Sanni kyseenalaisti.
– Liityin joihinkin ateistisiin Facebook-ryhmiin. Esitin kuitenkin Severille toivomuksen, että menisimme nuorille järjestettyihin Life-iltoihin Porin helluntaiseurakuntaan, hän kuvailee ristiriitaista elämänjaksoaan.
Sanni oli muuttanut restonomiopintojen vuoksi Poriin, joten poikaystävälle tutussa seurakunnassa käyminen oli luontevaa. Life-illoissa soitettu musiikki puhutteli Sannia. Erityisesti Saara ja Rodrigo Camposin laulu Suuri Herra kosketti syvästi.
– Kuuntelin sitä myös vapaa-ajalla Spotifysta.
Koska Sanni kaipasi sisäistä rauhaa, hän päätti yrittää olla uskovainen. Hän luki Raamattua, mutta ei ymmärtänyt siitä mitään.
– Viikon se kesti, ja sitten koin, että en jaksa sääntöjä ja rajoituksia, Sanni kertoo suoritukseen perustuneesta yrityksestään.
– Pelkäsin, että joudun luopumaan opiskelijabileistä ja menetän kaverit, joten en ollut valmis tulemaan uskoon.
Kaipuu hengellisiin asioihin ei hävinnyt, vaan etsintä kohdistui muualle. Sanni liittyi enkeliopin sähköpostituslistalle ja aloitti joogan.
– Enkeliopin mukaan höyhenen löytäminen kertoo, että enkeli on lähellä. Niitä sitten etsiskelin kaduilla. Jonkun untuvatakista irronneen höyhenen taisin löytääkin, Sanni naurahtaa.
Nuoren naisen etsintä kuitenkin jatkui.
”Tunsin, että oli tapahtunut jotakin erilaista kuin aikaisemmin. ”
Vuoden 2017 talvella Sanni laittoi jo aiemmin häntä puhutelleen Suuri Herra -laulun soimaan. Hän kuunteli sanoja, ja vaikka laulu oli tuttu, sen viesti meni perille eri tavalla kuin ennen.
– Aloin itkeä. Yllättäen Jumalan todellisuus vain kolahti. Ymmärsin, että hän tuntee minut ja elämäni, Sanni kuvailee uskon syntymisen hetkeä.
Siinä mieleen tuli myös arkisen mutta eläinrakkaalle naiselle tärkeän asian mutkaton järjestyminen.
– Poriin muuttaessani olin toivonut, että saisin hoitokoiran ja tulisin hyvin toimeen sen omistajan kanssa. Tajusin, että juuri niin oli käynyt, vaikka en ollut asiasta kenellekään maininnut enkä nähnyt vaivaa asian eteen.
– En ajattele, että Jumala on kuin lampun henki, joka täyttää jokaisen toiveemme, mutta tuossa hetkessä tajusin Jumalan olemassaolon ja hänen hyvät ajatuksensa minua kohtaan.
Aiempi, epäonnistunut yritys olla uskovainen sai Sannin suhtautumaan kokemukseensa varautuneesti.
– Mietin, miten kauan uskovaisuusvaihe tällä kertaa mahtaa kestää. Ajattelin, että katsotaan tilanne viikon tai kuukauden jälkeen. Samalla kuitenkin sydämessäni tiesin ja tunsin, että oli tapahtunut jotakin erilaista kuin aikaisemmin, Sanni toteaa.
Sannin usko ei perustunut enää omaan suoritukseen vaan suhteeseen rakastavan Jumalan kanssa, joten se on kestänyt.
– Minun ei tarvitsekaan ansaita Jumalan hyväksyntää, vaan saan luottaa armoon eli siihen, että Jeesus kärsi rangaistuksen minun puolestani. Sen tajuaminen toi elämääni kiitollisuuden ja ilon.
Sanni on ymmärtänyt, että todellinen muutos ihmisen elämässä tapahtuu olemalla rehellinen itselleen ja Jumalalle.
– Jeesus tekee minussa muuttavaa työtään. Esimerkiksi se aikaisemmin tärkeä baarielämä jäi aivan itsestään pois, koska en enää viihtynyt siellä. Olin saanut elämääni jotain parempaa ja aidompaa.
Porin helluntaiseurakuntaan Sanni liittyi otettuaan kasteen helmikuussa 2018.
– Ei turhaan sanota, että uskoon tulleen kannattaa hakeutua seurakuntaan. Minullakin oli aluksi paljon kysymyksiä, joista oli helppo jutella kotiseurakunnan pastoreiden kanssa.
Raamattu on Sannille tärkeä kirja, ja hän pyrkii lukemaan sitä säännöllisesti.
– Minulla on ollut erilaisia lukutapoja elämäntilanteesta riippuen. Jossain vaiheessa kirjoitin vihkoon pohdintaani luetusta tekstistä, ja joskus luen vain puhelimeeni päivittäin tulevan raamatunlauseen.
Elämän haastavissa hetkissä Sannin mieleen nousee usein jokin rohkaiseva kohta Raamatusta.
– Esimerkiksi Psalmissa 91 on lohduttavia sanoja, joihin on ollut hyvä turvata nyt korona-aikana.
Usko Jeesukseen on luonut yhteistä pohjaa myös seurustelusuhteelle.
– Autoajeluilla käydään Severin kanssa edelleen niitä syvällisimpiä keskusteluja uskosta ja elämästä yleensä, Sanni kertoo hymyillen.
Juttu on julkaistu Hyvä Sanoma -lehdessä 4/2021.
