Kirjoittanut
Kirkkovaelluksen voi tehdä Sastamalassa itsenäisesti ja maksutta. Matkaan lähdetään Maiju ja Urpo Vuorenojan kodista, Wanhalta Harsulta.
Tällä hetkellä Sastamalan kirkkovaelluksen pituus on 20 kilometriä. Matkan voi taittaa kävellen, pyörällä, autolla tai vaikka kirkkoveneellä.
Reitti vie neljään kirkkoon: Karkun kirkkoon, Sastamalan Pyhän Marian kirkkoon, Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon ja Tyrvään paritorniseen pääkirkkoon.
Tunnelmassa voi eläytyä aikamatkaan, joka alkaa 1300-luvulta: Pyhän Marian kirkossa on maalattia ja sen aikaisen katolisen kulttuurin pyhät esineet. Vuoden 1510 paikkeilla rakennettu Pyhän Olavin kirkko tuli koko kansalle tutuksi 1997 tapahtuneen tuhopolton myötä.
Kirkkovaellus alkaa Maiju ja Urpo Vuorenojan omistamalta Wanhalta Harsulta, Karkun kylästä. Matkaan kannattaa lähteä heidän pihassaan olevasta rakennuksesta, Hyvän Paimenen majatalosta, joka on aina auki.
Sieltä löytyy Vuorenojien tekemä, maksuton opaskirja vaeltajalle.
Hiljentymiseen löytyy paikka majatalon alttarilta.
Reissua suunnitellessa on hyvä tarkistaa netistä, milloin kirkot ovat avoinna.
Vuorenojat ovat luvanneet, että isommille ryhmille he voivat esitellä kirkkoja niiden kiinni ollessakin.
Pariskunta ideoi kirkkovaelluksen reilut kymmenen vuotta sitten, kun Vammalan seurakunnassa mietittiin ohjelmaa Lähetyspäiville.
– Niihin aikoihin Suomessa innostuttiin pyhiinvaelluksista. Monet lähtivät reissuun ulkomaille. Esimerkiksi Santiago de Compostela tuli suosituksi. Ajattelimme, että vastaavaa voi kokea kotimaassakin. Ei pidä unohtaa omia kirkkoja, Maiju Vuorenoja sanoo.
Nyt Sastamalan kirkkovaelluksen reittiä laajennetaan Keikyän kirkkoon saakka. Mukana ovat Sastamalan seurakunta ja Sastamalan matkailu. Hankkeeseen sisältyvät myös kirkkovaelluksen esitteen uusiminen ja reittimerkkien sijoittaminen tien varteen.
Joutsenten reitti ry myönsi hankkeelle rahoitusta alkuvuodesta.
Wanhasta Harsusta, kirkkovaelluksen lähtöpaikasta, tuli Vuorenojien koti reilut 20 vuotta sitten.
Vanha talo avasi vähitellen menneisyyttään uusille omistajilleen. Kun pakarirakennuksesta romahti välikatto, tuli sieltä samalla alas paljon vanhoja asiakirjoja. Löytyneet oikeudenpöytäkirjat, tilikirjat, kauppakirjat olivat kuuluneet Wanhan Harsun isännälle, vuonna 1827 syntyneelle Juho Soleniukselle, joka oli tunnettu maakauppias ja harras kristitty.
Tampereen Uutiset luonnehti Soleniusta vuonna 1894 näin: ”Suomea ja ruotsia hän puhui, kreikkaa ja latinaa hän ymmärsi ja taisi kummastakin kielestä kääntää Uuden Testamentin.”
Erikoisin löytö oli Soleniuksen itsensä kirjoittama Harsun vanha virsikirja, joka oli ilmeisesti kopio jostain ruotsalaisesta virsikirjasta. Hän lienee käyttänyt virsikirjaa toimiessaan seurakunnan edeltäveisaajana.
Urpo Vuorenoja esittelee vaeltajille mielellään vanhojen Raamattujen kokoelmaansa sekä koostamaansa näyttelyä kotimaisen hengellisen musiikin historiasta. Siinä kotoisella virsikirja-aarteella on tärkeä osa.
– Wanha Harsu on ihmeellisesti rikastuttanut elämäämme. Tahdomme jatkaa sen hengellistä perintöä. Meillä on aina avoimet ovet!
