Vanhan testamentin Joosefin kertomus osoittaa, että vaikka ihminen ei ymmärtäisi käsittämättömiä vastoinkäymisiään, hän on kaiken aikaa Jumalan huolenpidon kohteena.
Joosefin ja hänen perheensä vaiheisiin Ensimmäisen Mooseksen kirjan loppuosassa on käytetty peräti neljätoista lukua.1 Se viestittää, että kertomus sisältää jotain ajatonta ja aivan erityisen tärkeää.
Kertomusta Joosefista voidaan katsella ainakin kolmesta näkökulmasta. Ensiksi sitä voidaan tarkastella kertomuksena hyvin erikoisia vaiheita läpikäyneestä henkilöstä, jonka elämä opettaa meille tärkeitä seikkoja Jumalan johdatuksesta, huolenpidosta ja kärsimyksien synnyttämistä vaikutuksista. Raamattu, joka on suhdekirja, keskittyy paljolti kertomaan ihmissuhteista ja ihmisten jumalasuhteista. Tässä Joosefin elämä on erityisen opettavainen.
Toiseksi Joosefin läpikäymät tapahtumat ovat esikuvallisia. Koska Joosefin vaiheista löytyy suuri määrä Kristusta ja hänen elämäänsä heijastavia aineksia, voidaan häntä syystä pitää typologian (esikuvaoppi) kannalta yhtenä Vanhan testamentin keskeisimmistä henkilöistä.
Kolmanneksi Joosefin elämänvaiheet voidaan nähdä kertomuksena Israelin kansan syntyvaiheista, joihin on sisällytetty myös jonkin verran juutalaisten tulevaisuuteen liittyviä eskatologisia (oppi lopun ajoista) aineksia.
Epäreilu kasvualusta
Joosef syntyi perheeseen, joka oli monella mittarilla mitattuna ristiriitainen ja täynnä haasteita. Perheenpää Jaakob oli kotinsa jätettyään päätynyt Harraniin ja rakastunut siellä silmittömästi kauniiseen serkkuunsa Raakeliin. Saadakseen Raakelin vaimokseen hän oli valmis palvelemaan enoansa Laabania palkatta seitsemän vuoden ajan. Tehtyään työtä sovitun ajan, hän tuli kuitenkin enonsa Laabanin pettämäksi häikäilemättömällä tavalla. Aamun koitteessa telttaan tulvinut auringonvalo paljasti, että hänen vieressään ei maannutkaan Raakel vaan hunnusta riisuttu vanhempi sisar Leea. Sitouduttuaan työskentelemään enolleen toiset seitsemän vuotta Jaakob sai vaimokseen myös Raakelin, jota hän niin suuresti rakasti.
Elämä kahden huomiota ja rakkautta kaipaavan vaimon kanssa osoittautui haasteelliseksi. Koska Raakel ja Leea kamppailivat miehensä suosiosta lasten määrällä, molemmat antoivat myös orjattarensa Jaakobille sivuvaimoiksi. Lopulta Leea synnytti miehelleen kuusi poikaa ja yhden tyttären. Hänen orjattarensa Silpa synnytti kaksi poikaa.
Jumalan vastattua pitkän odotuksen jälkeen rukouksiin tuli suosikkivaimo Raakelkin vihdoin raskaaksi. Hän nimesi esikoisensa Joosefiksi. Nimi tulee hepreankielisestä sanasta jasaf, joka merkitsee ’Jumala lisää’ tai ’Jumala antaa lisää’. Tämän jälkeen Raakel synnytti vielä perheen kuopuksen Benjaminin, josta tuli Jaakobin kahdestoista poika. Hänen orjattarensa Bilha sai myös kaksi poikaa.
On selvää, että epäreilu kasvualusta suureksi laajentuneessa perheessä synnytti kateutta ja vihaa Joosefin veljissä. Isän hyväksyntää kaipaaviin sieluihin oli istutettu aikapommi, joka oli alkanut tikittää ja odotti vain otollista aikaa purkaukselle.
Kutsumaton käänne
Karut taustat ja perheessä koetut epäoikeudenmukaisuudet eivät kuitenkaan oikeuttaneet sitä, mitä veljet tekivät Joosefille. Valloille päästetty viha ilmeni niin, että he heittivät Joosefin tyhjään kaivoon ja myivät orjuuteen.
Isänsä rakastama ja etuoikeutettua asemaa nauttinut nuori mies joutui yllättäen tilanteeseen, johon hän ei ollut osannut mitenkään varautua. Eilen suosikkipoikana kohti kirkasta tulevaisuutta, tänään hyljättynä ja haavoitettuna kohti orjamarkkinoita.
Jokaisen uskovan elämän suurimpia haasteita on kohdata käsittämättömiä kärsimyksiä ilman tietoa Jumalan suunnitelmista. Joosef ei ollut tässä poikkeus. Kun tuska raastoi hänen sieluaan, alkoi korkeakoulu, jonka tärkeimpänä aineena oli oppia luottamaan Jumalaan silloinkin, kun olosuhteissa ei näyttänyt olevan mitään järkeä.
Joosefin elämä muuttui Egyptissä aivan toisenlaiseksi kuin se oli siihen asti ollut. Suosikin roolissa kasvanut nuori mies oli nyt orjana vieraalla maalla, jossa kaikki elämään liittyvä, kuten asema, kulttuuri, kieli ja ruoka, oli erilaista. Jatkon kannalta ratkaisevaa oli, että katkeruus veljiä tai Jumalaa kohtaan ei päässyt myrkyttämään Joosefin sisintä. Jotkut sallivat toisten tekemien väärien tekojen heitä itseään kohtaan johdattaa oman sielunsa vankeuteen. Veljien alhainen teko vei kyllä Joosefin ulkoiseen orjuuteen ja vankilaan, mutta sisintään hän ei antanut olosuhteiden kahlittavaksi.
Vaikka Joosef ei ymmärtänytkään, miksi hänen piti kohdata koko elämäänsä järkyttäneet tapahtumat, hän säilytti kuitenkin mielensä hallinnan. Hän päätti kohdata tulevaisuuden Jumalaan luottaen.
Keskellä tilanteita, joiden olisi pitänyt merkitä hänen kertomuksensa loppua, löytyy tärkeä lause: Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa.2 Siunauksen lähde ei Joosefin kohdalla ollut oma kyvykkyys vaan Jumalan läsnäolo.
Valitse puhtaus
Se miten ihminen toimii kohdatessaan mahdottomalta näyttävän tilanteen, paljastaa parhaiten hänen luonteensa laadun. Todellinen luonne ja toimintaa ohjaava asenne tulee näkyväksi jokapäiväisessä elämässä ja siellä tapahtuvissa valinnoissa. Jumalan sallima kärsimys hioi Joosefia tehokkaasti ja valmisti häntä tulevia koitoksia varten.
Kehittymättömät hallinnolliset ja organisoimiskykyyn liittyvät lahjat puhkesivat toimimaan Joosefissa, kun hän joutui pois isänsä suosikkipojan asemasta ja päätyi seisomaan omilla jaloillaan. Nämä olivat juuri niitä lahjoja, joita hän tarvitsi voidakseen pelastaa oman sukunsa ja egyptiläiset tulevalta nälänhädältä. Joosef johdatettiin olosuhteisiin, joissa hän sai kerättyä itselleen tarvittavaa pääomaa Jumalan suunnittelemia tehtäviä varten.
Joosef paneutui uusiin haasteisiin ja alkoi palvelustyön Potifarin talossa. Uudet koettelemukset odottivat kuitenkin jo kulman takana. Talon emäntä iski silmänsä kaunisvartaloiseen ja hyvännäköiseen luotto-orjaan. Halunsa sokaisemana hän ehdotti päivästä toiseen, että Joosef tulisi makaamaan hänen kanssaan. Joosef ajautui suureen vaaraan, koska hän joutui kohtaamaan houkuttelevan seksuaalisen kiusauksen, ei vain kerran, vaan useita kertoja.
Vaikka Joosef eli petettynä orjana vieraalla maalla eikä ketään hänen tuttuaan ollut lähimaillakaan, hän päätti säilyttää puhtautensa. Tällä hän tuli todistaneeksi, että hän ei palvellut Jumalaa vain silloin, kun sai elää etuoikeutettua elämää. Joosef osoitti palvelevansa Jumalaa kaikissa olosuhteissa Jumalan itsensä tähden. Herran pelko on elämän lähde kuoleman ansojen välttämiseksi.3
Torjutun naisen kertoessa valheellista versiotaan tapahtumista Joosef heitettiin vankilaan. Ulkoisesti katsoen Joosefin kokema kohtalo muuttui nyt entistäkin oudommaksi. On katkeraa joutua vankilaan syyttömänä, mutta on vielä paljon katkerampaa joutua vankilaan silloin, kun on toiminut täysin oikein.
Avaimena palveleminen
Välittömästi Joosefin vankilaan joutumisen jälkeen Raamatussa mainitaan kaksi kertaa, että Herra oli Joosefin kanssa. Sen seurauksena hän saavutti vankilan päällikön suosion ja menestyi kaikissa tekemisissään. Pian luottamus Joosefia kohtaan oli niin vankkumaton, että kaikki vangit ja vankilassa tehdyt toimet luovutettiin hänen haltuunsa.
Seuraavaksi vankilan luottovangin ja tyrmään joutuneiden faraon hoviherrojen kohtaaminen on jälleen osoitus Jumalan suvereenista ja pikkutarkasta johdatuksesta.
Herra näytti sekä kuninkaan juomanlaskijalle että leipojalle erikoiset enneunet. Jumala antoi Joosefille yliluonnollisen kyvyn ja rohkeuden selittää ne. Raskaat kokemukset ja vankilavuodet eivät olleet katkeroittaneet Joosefia. Itsesäälin ja syyttelyn sijasta hän keskittyi palvelemaan lähimmäisiään, ja juuri siitä muodostui ratkaisevan tärkeä avain hänen korotukselleen.
Joosef vetosi juomanlaskijaan, että tämä muistaisi häntä ja puhuisi hänen puolestaan faraolle, kun asiat etenisivät niin kuin hän oli ennustanut ja juomanlaskija vapautuisi vankilasta. Orastava toivo vaihtui kuitenkin jälleen karvaaseen pettymykseen.
Jumalan varassa
Mutta ylimmäinen juomanlaskija ei muistanut Joosefia, vaan unohti hänet.4 Ihmisten maailmassa tapahtuu usein näin. Silti Jumala valvoo asioita, eikä hän unohda omiaan. Se että mitään ei näytä tapahtuvan, ei tarkoita, että Jumala ei toimisi.
Näissä vaiheissa veljiensä hylkäämä nuorukainen eli uskon opinahjonsa viimeisiä jaksoja, jotka olivat ehkä kaikista eteen tulleista haastavimpia. Toivon pikkuhiljaa sammuessa Joosefilla ei enää ollut ketään ihmistä, johon nojautua. Hän oli yksin ja unohdettuna. Jäljelle jäi vain Jumala – mutta hänkin tuntui piiloutuneen.
Irrottautuminen ihmisistä ja juurtuminen pelkästään Jumalaan näyttävät olleen kahden turhalta ja sietämättömän pitkältä tuntuneen vankilavuoden tarkoitus. Käydessään niitä läpi Joosef ei edelleenkään voinut käsittää, mihin kaikkeen häntä valmistettiin.
Vaikka Jumala ei kertonut Joosefille salattuja suunnitelmiaan, tämän luottamus Kaikkivaltiaaseen ei kuitenkaan horjunut. On mahdollista, että kotona kerrotut tarinat isän isoisän Abrahamin koetuksista ja Jumalan vastauksista tarjosivat Joosefille työvälineitä omiin koettelemuksiin. Kertomus Abrahamin järkkymättömästä luottamuksesta Moorian vuoren tapahtumissa valoi varmaan Joosefiin uskoa hänen omien käsittämättömiltä tuntuvien tilanteittensa keskelle.5
Juomanlaskijan kiittämättömyys ja muistamattomuus eivät siis ratkaisseet Joosefin kohtaloa. Sen ratkaisi Jumalan suvereeni suunnitelma ja se, että Herra oli pimeinäkin päivinä Joosefin kanssa.
Korotuksen aika
Kun Joosef saavutti kolmenkymmenen vuoden iän, hän oli viettänyt jo kolmetoista vuotta orjuudessa ja vankeudessa vieraalla maalla. Hän oli läpäissyt Jumalan korkeakoulun ja oli nyt valmis kutsumuksensa seuraavaan vaiheeseen.
Joosefin elämä kertoo erityisestä johdatuksesta, jossa Jumala käytti luonnollisia tapahtumia ja yliluonnollisia lahjoja niin, että niiden kautta mahdollistui hänen suunnitelmansa toteutuminen. Raamattu osoittaa, että Jumala on halki historian käyttänyt sekä luonnollisia että yliluonnollisia elementtejä ohjatessaan omiaan. Usein Jumalan kädenjälki havaitaan vasta jälkeenpäin.
Joosefissa vaikuttanut lahja alkoi toimia niin, että hän kykeni selittämään faraon unien sisällön. On usein helpompaa osoittaa sormella ongelmia kuin ratkaista niitä. Joosefille Jumala ei antanut ainoastaan kykyä paljastaa tulevia haasteita vaan myös viisautta esittää niihin ratkaisua.
Aina, kun nöyryydellä ja yliluonnollisilla lahjoilla varustetut Herran palvelijat ovat astuneet esiin eri aikoina ja eri tilanteissa, Jumalan todellisuus on päässyt koskettamaan tietämättömyydessä ja pimeydessä eläviä. Eläessämme tänäänkin monien mittavien haasteiden keskellä tarvitsisimme kipeästi Joosefissa vaikuttaneiden yliluonnollisten lahjojen toimintaa. Usein juuri niiden avulla Jumalan olemassaolo tulee näkyväksi. Siksi on tärkeää ottaa todesta Paavalin korinttilaisille kirjoittama kehotus myös meidän aikanamme: ”Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää innokkaasti saamaan hengellisiä lahjoja.”6
Teksti on toimitettu ja löytyy kokonaisuudessaan kirjoittajan uutuuskirjasta Joosef – oikeassa paikassa oikeaan aikaan (Aikamedia 2023).
7 oivallusta Joosefin kokemuksista
- Se, että mitään ei näytä tapahtuvan, ei tarkoita, etteikö Jumala toimisi.
- Jumala hyväksyy kysymyksemme. Jeesuskin kysyi tuskaisena: ”Jumalani, miksi hylkäsit minut?”
- Ankkurin kiinnittäminen menneisyyteen estää etenemisen.
- On käytettävä oikeita mittareita, kun arvioidaan Jumalan siunauksia. Vaikeudet eivät tarkoita, että Jumala olisi jättänyt.
- Ihmiset voivat hankaloittaa toisten elämää, mutta he eivät voi estää heitä olemasta siunauksena lähimmäisille.
- Jumala voi uudistaa ikääntyneen palvelijansa uuteen kukoistukseen.
- Salatun syyllisyyden kanssa on raskasta elää.
(NN)
Viitteet (RK 2012): 1) 1. Moos. 37–50. 2) 1. Moos. 39:2. 3) San. 14:27. 4) 1. Moos. 40:23. 5) 1. Moos. 22:1–18. 6) 1. Kor. 14:1.
