Kirjoittanut
Urheilun hyväntekijänä palkittu Tuulikki Kangasluoma iloitsee salibandyseuransa kristillisistä juurista ja näkee vapaaehtoistyössä sählykentällä ja seurakunnassa paljon samaa: molemmat ovat joukkuelajeja ja molemmissa tarvitaan tekijöitä.
Torstaina 14. tammikuuta Tuulikki Kangasluoma asteli lavalle vastaanottamaan Uno-palkintoa. Hopeoitu pysti myönnettiin hänelle urheilun hyväntekijänä aktiivisesta vapaaehtoistyöstä Seinäjoen Peliveljien ja Salibandyliiton hyväksi.
– Kun sanottiin, että arviolta puoli miljoonaa ihmistä tekee vapaaehtoistyötä urheilun parissa, niin olihan tämä minulle iso kunnia.
Omat pelit päättyivät, mutta suhde sählyyn säilyi
Tuulikki Kangasluoman urheilupolku alkoi omasta salibandyharrastuksesta, joka päättyi seitsemän vuoden jälkeen ennenaikaisesti polvivammojen takia.
– Kaverit jatkoivat pelaamista ja niin siinä kävi, että jäin roikkumaan mukaan eri tehtäviin.
Kangasluoma on toiminut seurassa monissa eri tehtävissä, viimeisimpänä rahastonhoitajana. Seurasta pelikenttä laajeni ensin Salibandyliiton valtuustoon ja liiton hallitukseen asti. Nyt vuodenvaihteessa kolmen kauden eli kahdeksan vuoden jälkeen hallitustehtävät jäivät, mutta muut roolit liitossa jatkuvat kevääseen saakka.
Ja jotteivät tehtävät aivan loppuisi, Kangasluoma aloitti juuri Pohjanmaan alueellisen liikuntajärjestö PLU:n hallituksessa.
Naisurheilu ansaitsisi enemmän arvostusta
Tuulikki Kangasluoma luonnehtii itseään käytännön ihmiseksi, joka mielellään tarttuu kehityskohteisiin. Hänen intohimonsa on ollut erityisesti tyttö- ja naissalibandyn puolella. Kangasluomalle tärkeä etappi oli osallistua salibandyn naisten MM-kisojen järjestämiseen Tampereella vuonna 2015.
– Tämä, kuten moni muukin urheilulaji, nähdään ensisijaisesti poikien ja miesten lajina.
Miesurheilu saa enemmän näkyvyyttä ja sponsoreja, mitkä taas ruokkivat toisiaan, joten naisurheilun nostaminen samalle tasolle on vaikea tehtävä, Kangasluoma toteaa. Hän toivoo, että naisurheilijat saisivat ansaitsemansa arvostuksen — sen sijaan, että heidän vartalonsa päätyvät arvostelun kohteiksi, mikä on käynyt ilmi esimerkiksi Ylen viimeaikaisessa uutisoinnissa naisurheilijoiden kehonkuvasta.
Yhdenvertaisuuteen etenkin harrastuspuolella liittyy sukupuolen lisäksi taloudellinen tilanne ja maantieteellinen sijainti. Kukkaro ja kotipaikka eivät saisi säädellä sitä, voiko lapsi harrastaa.
– Pidän tärkeänä sitä, että saadaan lapset liikkumaan ja terve harrastus tytöille, Tuulikki Kangasluoma tiivistää.
Vapaaehtoinen sählykentällä ja seurakunnassa
Salibandyn lisäksi Tuulikki Kangasluoma näkyy vapaaehtoistyössä myös seurakunnassa. Vapaaseurakunnan aktiivi on toiminut lapsi- ja varhaisnuorisotyössä, on nyt toista kertaa Global Leadership Summit -johtajuuskonferenssin tuottajana Seinäjoella ja on vanhimmiston jäsen.
Vapaaehtoisvastuissa sekä sählyssä että seurakunnassa on myös jotain samaa: molemmat ovat joukkuelajeja yksilösuoritusten sijaan, kummatkin palkitsevat tekijäänsä, ja molemmissa vapaaehtoisten pula on saanut Kangasluoman tarttumaan tehtäviin.
– Molemmissa myös oman jaksamisen tunnistaminen on tärkeää, koska aikaa voi helposti käyttää miten paljon vain. Täytyy opetella sanomaan välillä ”ei” ja kuuntelemaan, missä paikkani milloinkin on.
Usko ja urheilu limittyvät Tuulikki Kangasluoman elämässä yhteen vielä eräällä tavalla: hänen seuransa Seinäjoen Peliveljet sai alkunsa helluntaiseurakunnan nuorten porukasta vuonna 1994. Veljeydellä viitattiinkin alun perin ensisijaisesti kristilliseen yhteyteen, Kangasluoma valottaa.
– Vaikka seura on kasvanut noista ajoista paljon ja saavuttanut menestystä, edelleen seuran arvot ovat sellaiset, etteivät ne riitele omien arvojeni kanssa. Ja edelleen seuran aktiiveissa on paljon tunnustavia kristittyjä. Tämä on luonnollisesti ollut tärkeä syy omaan sitoutumiseeni ja siihen, että voin ylpeästi olla tämän seuran jäsen ja antaa sille aikaani.
