Kirjoittanut
Nykypäivänä on yleistä ajatella, että seksuaalisuuden toteuttaminen ja mielihyvä määrittelevät ihmisen. Raamatun näkemys on toisenlainen.
OPKO:n (Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys ry) apologi Aleksi Markkasen mukaan muutos identiteetin määrittelyssä juontuu Jean-Jacques Rousseaun ja Sigmund Freudin ajatuksista sekä marxilaisesta yhteiskuntakritiikistä.
– Nykyihminen määrittää itsensä ennen muuta sisäisen hyvän olon ja onnellisuuden kokemuksen kautta, jotka liittyvät seksuaaliseen mielihyvään ja onnellisuuteen. Identiteetin keskeinen rakennuspalikka tai ehkä jopa perusta on se, että ihminen saa vapaasti toteuttaa seksuaalisuuttaan ja saa siitä mielihyvää, Markkanen sanoo.
Seksuaali-identiteettikysymys ei ole vain yksilön asia, vaan se on voimakkaasti politisoitunut.
– Uusvasemmistossa nähtiin, että seksuaalimoraaliset säännöt ovat aina vallitsevan luokan ideologiaa, ja jos halutaan vasemmistolainen vallankumous, on purettava myös seksuaaliset säännöt. Ei ole sattumaa, että 1960-luvulla länsimaissa oli yhtä aikaa radikaali vasemmistolainen opiskelijaliikehdintä ja seksuaalivallankumous löi läpi, sanoo Uusi Tie -lehden päätoimittaja Santeri Marjokorpi.
Identiteetti Kristuksessa
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaa ajava LGBTQ+-liike on saanut 2000-luvulla vahvaa jalansijaa länsimaissa. Seksuaali-identiteettipolitiikalla on ollut vaikutusta myös kristillisten seurakuntien arvoihin. Aiemmin syntinä pidetty seksuaalinen käyttäytyminen on alettu nähdä identiteettikysymyksenä.
– Raamattu ei välitä siitä, miten me identifioimme itsemme, vaan kysymys on ainoastaan teoista. Raamatussa määritellään, mitkä seksuaaliset teot ovat Jumalan tarkoittamia ja mitkä eivät ole, Marjokorpi toteaa.
Markkasen mukaan Raamattu kutsuu ihmistä löytämään identiteettinsä ja perustamaan sen oikeaan paikkaan.
– Raamatun aikaan ihmiskäsitys oli dyadinen eli ihmiset määrittivät identiteettinsä sen verkon solmuina, joihin he kuuluivat: tietyn kansan edustajina, tietyn Jumalan palvelijoina ja tietyn ammattikunnan, killan ja suvun jäseninä. Kun henkilö vaihtoi ammattia tai siirtyi toiselle paikkakunnalle, hänen identiteettinsä muuttui.
– Meitä kutsutaan löytämään identiteettimme Kristuksesta käsin sen uudistetun ihmiskunnan jäseninä, joita kuningas Jeesus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan meistä tehnyt ja edelleen tekee. Oma olemuksensa ja identiteettinsä kannattaa ankkuroida siihen kaikkinaisten tunteiden ja sekavien mielihalujen sijasta.
Taistelua luomistyötä vastaan
Ihmisen olemuksellista luontoa vastaan taisteleminen johtaa Aleksi Markkasen mukaan ristiriitaan ja tuhoon. Jumala on luonut ihmisen seksuaaliseksi olennoksi, mutta kehollisuus on olennainen osa sitä. Ihminen voi kuitenkin suhtautua kielteisesti kehoonsa ja haluta muuttaa sitä.
– Keho kertoo jotain tärkeää identiteetistä, siitä, kuka on. Keho on tarkoituksenmukainen, vaikka mieliteot ja tuntemukset ailahtelevat, Markkanen sanoo.
Santeri Marjokorpi pitää pyrkimystä päästä irti omasta kehosta taisteluna sitä vastaan, millaiseksi Jumala on luonut ihmisen.
– Tässä voidaan nähdä kaikuja gnostilaisuudesta, jonka mukaan hyvä elämä on sitä, että ihminen on kokonaan hengen maailmassa ja luotu todellisuus, ruumis, on paha. Kristinusko ei opeta näin. Sekä luominen, lunastus että pyhitys ovat kaikki Jumalan hyvää tekoa. Meidän ei tule pyrkiä eroon siitä, minkä Jumala on luonut.
Ohjelma on katsottavissa veloituksetta myös Permanto-suoratoistopalvelusta.
Elina Uusikylä
