Kirjoittanut
Musiikin tohtoriksi vastikään valmistunut Haustein konsertoi Helsingin Musiikkitalolla 5.10. Vivamosta vahvan hengellisen ja taiteellisen kasvualustan saanut nainen näkee musiikin improvisoimisessa myös paljon hengellisiä ulottuvuuksia.
Pauliina Haustein on ehkä monille takavuosilta tuttu, aktiivisesti Suomen hengellisissä opiskelijaporukoissa liikkunut nuori nainen, joka on tullut tunnetuksi kristillisellä taitelijakentällä erityisesti Crescendo-järjestön kautta. Suomen Turun, Los Angelesin ja Lontoon kautta Haustein on päätynyt Sveitsiin, josta käsin hän parhaillaan työskentelee klassisen improvisaation parissa.
Vuodesta 2016 lähtien Haustein on opiskellut klassista soolo- ja kamarimusiikki improvisaatiota maailman johtavien klassisten improvisoijien opissa Lontoon Guildhall School of Music & Drama -huippuyliopistossa.
– Unelmani on rakentaa Jumalan valtakuntaa erityisesti luovuuden kautta, sekä nähdä konserttikulttuurin muutos, jossa improvisaatio tuodaan takaisin konserttisaleihin. Minulla oli etuoikeus opiskella tohtorintutkintoni maailman johtavien asiantuntijoiden kanssa, itse asiassa niiden ainoiden, jotka ylipäätään opettavat laaja-alaista klassista improvisaatiota. Uskon luovuuden vapauttamiseen, joka omassa työssäni klassisen koulutuksen saaneena sellistinä tapahtuu nimenomaan musiikin kautta, Haustein toteaa.
Klassisessa improvisaatiossa on kyse siitä, että nuottien lisäksi soittamisessa annetaan tilaa musiikin spontaanille luonteelle, esiintyjien omalle luovuudelle sekä kaikkien läsnäolijoiden hetkessä olemiselle.
– Konsertissa paikalla olevat kokevat yhdessä jotain, mitä ei ole kuultu ikinä aikaisemmin, eikä tulla kuulemaan tuon käsillä olevan hetken jälkeen, Haustein sanoo.
Vielä 1800-luvulla klassinen improvisaatio oli itsestään selvä osa konserttikulttuuria. Konserteissa näkyi ja kuului muusikoiden oma luovuus ja ääni. I maailmansota muutti tilanteen lopullisesti, kun vähäisenkin jäljellä olevan tietotaidon välittäminen katkesi. Lisäksi erityisesti valistuksen aika toi mukanaan eetoksen, jossa säveltäminen, esiintyminen ja improvisointi haluttiin erottaa toisistaan, ja improvisaatio jäi kahden ensiksi mainitun jalkoihin.
Beethoven ja Bach olivat aikanaan tunnettuja juuri improvisaatiokonserteistaan.
– Monille on ehkä yllätys, että esimerkiksi Beethoven ja Bach olivat aikanaan tunnettuja juuri improvisaatiokonserteistaan. Ensimmäinen puoliaika konsertista esitettiin sävellettyä musiikkia, jälkimmäisellä kuultiin pelkästään improvisointia, ja konsertit tuppasivat olemaan täydempiä jälkimmäisellä puoliajalla, Haustein toteaa.
Laulakaa Herralle uusi laulu – klassisen improvisaation hyödyt
Hausteinin mukaan klassisessa improvisaatiossa on paljon hengellisiä elementtejä.
– Muusikkona itseäni puhuttelevat erityisesti psalmit. Esimerkiksi psalmi 98 alkaa kehotuksella laulaa Herralle uusi laulu. Koen, että musiikkini kautta, ja erityisesti improvisoinnin kautta, pääsen toteuttamaan juuri tuota psalmien kohtaa, Haustein sanoo.
Omassa väitöskirjassaan Haustein on tutkinut erityisesti sitä, millä tavoin improvisoitu musiikki vaikuttaa kuulijoidensa emotionaaliseen kokemusmaailmaan.
– Omat tutkimustulokseni ovat yhteneväisiä edellisten tutkimusten kanssa, jotka osoittavat, että yleisö arvioi improvisoidut esitykset luonteeltaan innovatiivisemmiksi, emotionaalisesti mukaansatempaavimmiksi, musiikillisesti vakuuttavimmiksi ja riskinottokykyisemmiksi kuin valmistetut osat esityksestä. Näitä yleisön kokemusmaailmassa tapahtuvia muutoksia on mitattu muun muassa kyselylomakkeiden ja synkronoitujen, vertailevien EEG-analyysien avulla, Haustein kertoo.
Hänen mukaansa erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee se, että yleisö osasi myös merkitä tietyt, ilmapiirissä tapahtuneet muutoksen hetket jälkikäteen.
– Toisin sanoen sekä esiintyjät että yleisö reagoivat ilmapiirin muutokseen, kun nuottien soittamisesta siirrytään improvisaatioon, Haustein toteaa.
Tähän huomioon liittyy myös Hauseinin unelma.
Improvisaatio liittyy nimenomaan läsnäoloon, merkityksen löytämiseen.
– Toivon, että kaikki muusikot voisivat löytää oman äänensä ja luovuutensa, sekä niihin heittäytymisen taidon juuri käsillä olevassa hetkessä. Improvisaatio liittyy nimenomaan läsnäoloon, merkityksen löytämiseen, sekä niihin ihmisiin, jotka jakavat tuon hetken kanssasi. Ajattelen, että tässä on myös jotain syvästi hengellistä: Jeesuksen antama esimerkki kohdata toinen toisemme nimenomaan tässä hetkessä, jopa tietynlaisessa flow-tilassa, Haustein miettii.
Hausteinin mukaan klassisessa improvisaatiossa on kyse myös oman egon häviämisestä.
– On aika ihmeellistä, että pelkkien vaistojen varassa ryhmä muusikoita voi soittaa siten, kuin esitettävä kappale olisi ennalta sävelletty ja harjoiteltu! Tällaisen tilan keskellä ego häviää, ja empatiakyky nousee. Samalla positiivinen ja emotionaalisesti merkityksellisempi yhteys muihin ihmisiin lisääntyy niin esiintyjillä kuin myös yleisöllä. Kyse on samanaikaisesti tapahtuvista neurobiologisista, psyykkisistä ja sosiaalisista vaikutuksista, joita soitettavalla musiikilla on kuulijoihinsa. Tämä on myös oman tutkimukseni yksi päätuloksista, Haustein summaa.
Hausteinin mukaan samat vaikutukset näkyvät myös harjoituksissa.
– Improvisaatioharjoituksia ei voi viedä läpi, jos soittajien välillä on riitoja tai konflikteja. Kun käytössä ei ole nuotteja, soittaminen perustuu sovittuihin rakennemuotoihin, keskinäiseen kanssakäymiseen ja katsekontaktiin. On lähdettävä liikkeelle niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Toisaalta taas yhdessä improvisointi nostaa empatiaa ja synnyttää positiivisen, itseään ruokkivan kehän myös harjoituksissa.
Myös hengellisessä elämässä improvisaatiolla on Hausteinin mukaan paljon annettavaa.
– Itselleni yksi tärkeimmistä asioista on improvisoitu meditatiivinen rukousmusiikki, tai rukousten soittaminen ilman sanoja. Rukous voi kummuta sisältäni, voin olla hiljaisuudessa Jumalan edessä, kuunnella tuota hiljaisuutta, kunnes musiikki alkaa virrata sisältäni. Asiassa on jotain hyvin samankaltaista, kuin esimerkiksi kuuntelevassa rukouksessa, Haustein sanoo.
Toivon, että improvisaatio tulisi osaksi konserttielämää
Musiikkitalon tuleva konsertti on Hausteinille merkityksellinen monella tapaa.
– Soitin aikoinaan samassa rakennuksessa Sibelius-Akatemian diplomikonserttini, ja nyt pääsen esittelemään näitä ’musiikkimaailman uusia tuulia’ vastavalmistuneena musiikin tohtorina. Vielä suurempi merkitys on kuitenkin sillä, että tuleva konserttimme on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Vastaavanlaista, kamarimusiikin ja sooloimprovisaation yhdistelmää ei olla Suomessa ikinä aikaisemmin esitetty!
Hausteinin mukaan improvisaatiotaitojen harjoittamisessa yhdistyy luontevalla tavalla esiintyminen ja opettaminen. Hänen erikoisalakseen onkin muodostumassa kamarimusiikillinen improvisaatio, jonka opettaminen tapahtuu yhdessä soittamisen ja esiintymisen kautta.
– Suomeen tuleva esiintyjäkaarti on sama, jonka kanssa konsertoin Lontoossa maaliskuussa. Tarvittavat taidot omaavia soittajia on vähän, mutta tämän ”dream team” -yhtyeen kanssa pystymme tekemään tosi mahtavia juttuja, Haustein hymyilee.
Tarkoituksena on myös kiertää vierailevana opettajana eri musiikkioppilaitoksissa ympäri maailmaa, sekä kouluttaa yhtyeitä ja orkestereja asian tiimoilta.
– Suurin toiveeni on, että improvisaatio voisi tulla takaisin osaksi normaalia konserttielämää kaikkialla maailmassa, Haustein sanoo.
Konsertti ”Rakkautta ensi kuulemalla – improvisaation paluu klassiseen musiikkiin” Musiikkitalon Camerata-salissa keskiviikkona 5.10. klo 19. Pauliina Haustein, sello, Stefanie Tuurna, piano, Simone Strohmeier, viulu ja Adaya Peled, sopraano.
