Kirjoittanut
Rationaalisuus ja yksilön vastuunkanto auttoivat sotien jälkeen suomalaisia ponnistamaan niukkuudesta runsauteen. Nyt tarvitaan uudet lääkkeet.
– Suomi on Euroopan pysyvyysorientoitunein kansa, sanoo Ilkka Halava.
Tulevaisuustutkija Ilkka Halava vaikuttaa aavistuksen väsyneeltä. Hän kertoo nukkuneensa huonosti. Siitä huolimatta ajatus kulkee ja puhe soljuu tottuneesti. Keskustelemme Suomen ja kirkon tulevaisuudesta. Kummallakaan ei mene erityisen hyvin. Halava kertoo ongelmien taustoista.
Samankaltaisuutta suosiva kulttuuri rohkaisee mieluummin pysymään paikallaan kuin kokeilemaan uutta. Halavan mukaan suomalaisten sosiokulttuurinen profiili on syntynyt pitkän ajan kuluessa. Vieraan vallan allakin suomalaiset pyrkivät hallitsemaan oman alueensa itsenäisesti oman identiteetin säilyttäen. Suomalaisia on ohjannut ja ohjaa edelleen voimakas itsellisyys ja itsenäisyys.
Halava vertaa pientä pohjoisen kansaa Aasian mahtiin Kiinaan, jossa keskusjohdon päätöksellä saadaan aikaan mittavia muutoksia.
– Jos Kiinan johto päättää tehdä ekokaupunkeja ja ripotella ne eri puolille maata, niin vuoden päästä ne ovat jo pystyssä. Meidän viiden miljoonan asukkaan maassa taas saadaan aikaan 18 itsehallintoaluetta ja junnataan sote-keskustelua 15 vuotta, Ilkka Halava kärjistää.
– Minusta me olemme hämmästyttävän jäykkiä ja kyvyttömiä pienen homogeenisen kansakunnan etujen hyödyntämiseen.
Toimintaa järki kädessä
Halavan mukaan suomalaisten ajattelua ja toimintaa ohjaavat järkiperäisyys ja toiminnallisuus. Suomalaiset rakentavat järjestelmiä, jotka toimivat. Valitettavasti valmiiden järjestelmien maailmassa toiminnallisuudella ei ole enää samaa merkitystä kuin ennen.
Sotien jälkeen näillä arvoilla oli kysyntää, silloin ei tarvittu kuvittelutaitoa. Jos ei ollut tarpeeksi koteja, niitä piti rakentaa. Niukkuuden kaudella rationaalisuus ja yksilön vastuunkanto veivät kansakuntaa eteenpäin. Nyt pitäisi mukautua ja pystyä kuvittelemaan seuraava vaihe. Se on vähän niin kuin siirtyisi junaraiteilta maastopyöräilyyn. Halava ottaa esimerkiksi liikennejärjestelmän, jossa ollaan menossa kohti robotisaatiota.
– Vaikka nykyinen liikennejärjestelmä on kuolleisuusnäkökulmasta kohtalokas ja ympäristöä kuormittava, siitä huolimatta meidän on vaikea nähdä seuraavaa vaihetta. Järkevyysperusteisen ajattelun lähtökohta on ”uskon, kun näen”.
– Näin ajatteleva yhteiskunta on aina auttamattomasti myöhässä.
Geeniperimässä selviytyminen
Sitten Halava yllättää. Hän sanoo kaikesta huolimatta uskovansa Suomen tulevaisuuteen ja suomalaisten parempaan huomiseen.
– En epäile sitä, ettemmekö löytäisi tapoja selvitä, mutta selviämme vasta sen jälkeen, kun ensin on mennyt huonosti.
Tulevaisuuden uskoaan Ilkka Halava perustelee sillä, että suomalaiset ovat kansakuntana tottuneet selviytymään paremmin kuin esimerkiksi Etelä-Euroopan kansat. Suomalaisten geeniperimään on koodattuna selviäminen, härkää sarvista –asenne.
– Elämme maassa, jossa täytyy selvitä kylmimmistäkin ajanjaksoista. Laskentatavasta riippuen Suomen bruttokansantuotteesta neljännes tai jopa kolmannes liittyy kylmän torjuntaan.
Kansakunnan korkea koulutustaso on hyvä lähtökohta ponnistaa eteenpäin.
Suomi on myös teknologiaorientoitunut maa, jolle vienti on tärkeää. Suomalaiset tuottavat paljon tuotteita, joilla on jokin teknologiakytkentä. Lisäksi tuotteiden tuotantoon liittyy usein myös vipuvarsivaikutus, joka tuo paljon lisähyvää kuin vain välittömät tuotot.
Suomen nousuun saamiseksi Halava toivoisi, että yhteiskunnallisia resursseja suunnattaisiin enemmän siten, että ne rohkaisisivat ihmisiä toimeliaisuuteen.
– Julkisen sektorin tapa ohjata yhteiskuntaa sääntelyllä, rajoituksilla ja sanktioilla on ehkä ohi. Nyt sen pitäisi sen sijaan tukea, ohjata, rohkaista ja konsultoida.
Halava on huolissaan toimeliaisuuden hiipumisesta.
– Kansanomaisesti voisi sanoa, että meillä on tosi paljon niitä, jotka haluavat tulla valmiiseen pöytään juhlimaan ja tosi vähän niitä jotka järjestävät juhlia. Juhlien järjestäminen on se säädelty juttu, Ilkka Halava toteaa.
Työ ja minäkuva
Suomalaiset määrittävät minäkuvansa työn kautta enemmän kuin mikään muu kansa Euroopassa. Tulevaisuudessa työtä on vähemmän, sillä robotit korvaavat ihmisen tekemän työn määrää. Suomalaisten minäkuvan pitäisikin Halavan mielestä tulevaisuudessa rakentua työn sijaan joidenkin hyveiden tavoitteluun. Minäkuvan tulisi vahvistua siitä, kun kasvetaan ihmisinä, osataan rakastaa perhettä ja lähimpiä ja opitaan tekemään hyvää.
Halava ihmettelee suomalaisten intoa tehdä hullun lailla töitä. Vähempikin riittäisi. Tärkeintä on tarkoituksenmukaisuus ja kohtuullinen elämä. Se mitä tehdään, tehdään kunnolla. Tulevaisuudessa työt ovat yhä enemmän projektimaisia. Työtä on tehtävä silloin kun sitä on. Yksilön työura koostuu todennäköisesti erilaisista työtehtävistä ja vaiheista.
– Siitä seuraa rikas ja värikäs elämä, jota tuskin kukaan katuu vanhana. Sen sijaan, että olisi ollut esimerkiksi jonkin väylän lossivahtina koko ikänsä.
Ratkaisuksi toimeentulokysymykseen Halava ehdottaa perustuloa.
– Perustulokokeilut ovat toimineet maailmalla tosi hyvin. Perustulon idea on, että työn vaihtaminen tehtävästä toiseen on helppoa, eikä se vähennä halukkuutta työntekoon.
Lisääntynyt kansalaisvaikuttaminen
Politiikassa meillä oli pitkään ajanjakso, jolloin poliittiset puolueet edustivat vain osaa suomalaisista.
– Perussuomalaisten nousu poliittisten puolueiden joukkoon voi olla jonkin eliitin mielestä ikävä juttu, mutta tutkijana sanoisin, että yhteiskunnan kannalta perussuomalaisten tulo kartalle tarkoittaa sitä, että tietty kansanosa löysi itselleen demokraattisessa järjestelmässä toimivan edustuksen.
Toinen muutos poliittisessa vaikuttamisessa on reaaliaikaisuus. Siinä missä aikaisemmin kansa osallistui politiikkaan vain vaalien yhteydessä, nyt se voi olla yhteydessä poliitikkoihin sosiaalisen median välityksellä milloin vain.
Demokratian arkipäiväistyminen näkyy lisääntyneenä kansalaisvaikuttamisena. Adresseja laaditaan ahkerammin, erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia järjestetään enemmän kuin ennen. Tulevaisuustutkija pitää hyvänä, että äänestyskoppidemokratia on muuttunut elinvoimaiseksi demokratiaksi.
Kohderyhmäajattelun päivitys
Kirkkoon kuuluminen ei ole enää pitkään aikaan kuulunut hyvään kansalaisuuteen. Halavan mukaan käännekohta on ollut näkyvissä jo pitkään. 1990-luvulla alkanut elämäntyylien pirstaloituminen on johtanut siihen, että yhtenäiskirkko on perinteisten toimintatapojensa kanssa vaikeuksissa.
– Kerroin vuonna 2001 kirkon päättäjille, että nyt kirkolle koittaa vaikeat ajat. Alkuun kukaan ei halunnut kuulla viestiä, Ilkka Halava kertoo.
Kirkon perinteinen kohderyhmäajattelu ei enää toimi. Tarvitaan uudenlaisia segmentointikriteerejä. Esimerkiksi vaarasta ja vauhdista viehättyvät eri-ikäiset moottoripyöräilijät voivat olla asenteiltaan lähempänä toisiaan kuin kaksi samanikäistä ihmistä.
– Ne seurakunnat, jotka ottivat segmentointiajattelun tosissaan, onnistuivat kasvattamaan kävijämääriä. Esimerkiksi Tampereen seurakuntayhtymä alkoi tinkimättömästi sijoittaa samoja sisältöjä uusiin tämän ajan ihmisille luonteviin formaatteihin. Syntyi eri kohderyhmille suunnattuja messuja.
– Paavalikin meni uuteen kaupunkiin tullessaan areiopageille kuuntelemaan, kuinka kansalaiset puhuvat ja alkoi sitten puhua heidän kieltään heidän kanssaan.
Ei enää tapettia
Maahanmuutolla on Halavan mukaan ollut myönteinen vaikutus uskontokeskusteluun. Kristinusko ei ole enää tapettia, vaan varteenotettava vaihtoehto. Vaihtoehtojen kasvaessa kristinusko alkaa näyttäytyä valintana.
– Vähitellen ymmärrämme, että uskonnollinen tyhjiö täyttyy aina. Jos haluamme, että naisten oikeudet säilyvät, silloin varmaan kannattaa alkaa puolustaa kristillistä arvopohjaa.
– En usko, että enää käydään lapsellista suvivirsikeskustelua. Ajatus siitä, että kun joku tulee toisesta uskontokunnasta, niin meidän pitää luopua omista tavoistamme, on aivan käsittämätön.
Herätysliikkeiden ja suomalaisen kristillisyyden ongelmana on Halavan mielestä sekavuus.
– Jumalaa etsivän ihmisen on täysin mahdotonta ymmärtää, mikä on esimerkiksi Paavalin synodin ja Pelastusarmeijan ero, mikä erottaa Raamattuopiston ja Kansan Raamattuseuran, mikä on adventistien ja baptistien välinen ero.
Kirkonmäki verkossa
Heinäkuussa 2009 sähköposteista tuli historiaa. Silloin viestintä sosiaalisen median kautta ylitti sähköpostien määrän ensimmäistä kertaa.
– Siitä huolimatta viimeinen seurakunta Suomessa otti käyttöön sähköpostin uutena mediana vuonna 2014, ihmettelee Ilkka Halava.
Kiitostakin kirkko saa. Halavan mukaan kirkko on viime aikoina löytänyt siellä täällä toimintatapoja ja läsnäolon muotoja, jotka sopivat tähän aikaan. Kirkonmäki on löytänyt oman paikkansa verkkokeskustelussa. Ja hyvä niin, ennenkin kirkko rakennettiin jokaiseen kylään.
Seurakunnat ovat alkaneet keskustella luontevasti hengellisistä kysymyksistä sosiaalisessa mediassa, eikä läsnäoloa juuri siinä mediassa tarvitse erikseen perustella.
– Sosiaalinen media on keskustelun maisemana nimenomaan demokraattista. Se tarkoittaa sitä, että nyt voidaan keskustella suoraan ja kokea yhteyttä. Samalla ehkäistään syrjäytymistä.
Halava muistuttaa, ettei välineissä pidä nähdä mitään uskonnonvastaisuutta. Toki digitaalisuuteen liittyy läpinäkyvyys, jolla on omat lieveilmiönsä. Se mikä oli ennen yksityistä pimeyttä, on nyt julkista pimeyttä. Ennen pienessä piirissä pidättyväisesti käydyt keskustelut ovat nyt kaikille avoimia.
Juttu julkaistu Elämä-lehdessä 5/2016
Aiheeseen liittyvää
