Kirjoittanut
Karismaattisuutta vai ”karismaanisuutta”, kysyttiin Tampereella.
Olen ollut useissa saattohoitotilanteissa, enkä ole koskaan nähnyt siellä näitä terveyden lupaajia. Ehkä heillä on ollut kiire lupailemaan uusille ihmisille, eivätkä he ole sinne lähtevän vierelle ehtineet, Thorleif Johansson kuvaili ironisesti Karismaattisuuden haaste -seminaarissa Tampereella viime keskiviikkona.
Johansson avasi aihealuetta Uskontojen uhrien tuki ry:n näkökulmasta. Hän kuvaili alustuksessaan tilanteita, joissa on luvattu parantumista tai sairauden jatkumista on pidetty osoituksena uskon puutteesta.
Johansson esitteli myös muutamia Suomessa toimivia uusia yhteisöjä, joista monet ovat osa kansainvälistä järjestöä tai joilla on ulkomainen johtaja, jolla on innokkaita suomalaisia seuraajia.
Parisataa osallistujaa koonneen seminaarin järjestivät yhteistyössä Suomen Ekumeeninen Neuvosto, Uskontojen uhrien tuki ry ja vapaakirkollinen Suomen teologinen opisto.
Nyt eletään ehkä hiljaisempia aikoja.
Vapaakirkon hiljattain eläkkeelle jäänyt kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen nosti puheenvuorossaan esiin termin ”karismaanisuus”, joka kuvaa vinoutunutta karismaattisuutta.
Vuorinen painotti, että todellinen karismaattisuus on kristillisen uskon todeksi elämistä.
– Karismaattisuus edustaa näkemystä Jumalasta, joka toimii maailmassa. Kun me uskontunnustuksessa sanomme, että minä uskon Pyhään Henkeen, se tarkoittaa sitä, että me uskomme hänen toimintaansa ja vaikutukseensa.
– Yritän sanoa, että terve karismaattisuus on uskontunnustuksen mukaista kristillisyyttä. Se ei ole erityissektori, jota poikkeuksellisen hengelliset ihmiset käyttävät, käyttäen samalla valtaa, Vuorinen sanoi.
Hengen uudistus kirkossamme ry:n kehitysjohtaja Timo Pöyhönen kertasi karismaattisen herätyksen viime vuosikymmeniä.
– 1990-luku oli tietynlaista karismaattisuuden kultakautta. Myös meidän Sanan ja rukouksen ilta -toimintamme laajeni. Jossain vaiheessa 50 prosentissa Suomen luterilaisista seurakunnista oli tällaisia iltoja.
– On erilaisia aikoja, ja nyt karismaattisuuden suhteen eletään ehkä hiljaisempia aikoja. Uskon, että pinnan alla kuplii, mutta vielä se ei näy voimakkaasti.
Pöyhönen kuvasi karismaattisuuden laskuun johtaviksi tekijöiksi muun muassa ”stara-karismaattisuuden”, vääränlaisen kontrollin, uudistumiskyvyttömyyden ja epäselvän mission.
Pöyhönen kertoi näkevänsä kuihtumisen keskellä myös toivoa herättäviä signaaleja, kuten sen, että suomalaiset ovat yhä kiinnostuneempia henkisyydestä.
Karismaattisuus ei ole erityissektori, jossa joku käyttää valtaa.
Myös alustajana toiminut Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen kuvaili seminaarin tunnelmaa raikkaaksi.
– Oli uutta kuunnella muiden kirkkojen tapaa sanoittaa karismaattisuutta. Sama yhteinen kokemus oli hieno.
– Tietysti on jonkin verran jo aiemmin ollut yhteisiä kokemuksia, mutta tapa puhua siitä oli hämmästyttävän tuttu itsellekin.
Matikainen ei klassisen helluntailaisuuden edustajana kokenut olevansa puun ja kuoren välissä.
– Tehtiin selvä ero klassisten helluntailaisten ja karismaatikkojen kanssa. Tuli selvä viesti, että ongelmatapaukset löytyvät yleensä meidän liikkeemme ulkopuolelta.
Katolisen kirkon pappi Martti Savijoki kertoi, kuinka karismaattinen herätys sai 1960-luvulla muodon katolisessa kirkossa.
– Jopa 120–150 miljoonaa katolilaista on kokenut Pyhän Hengen kasteen. Tietysti on hyvä kysymys, miten tämä luku on saatu.
Suomessa ensimmäinen katolinen karismaattinen rukouspiiri perustettiin vuonna 2006. Savijoen mukaan nykyinen paavi Franciscus on ”karismaatikkojen paavi”.
– Kyse ei ole vain siitä, että haluttaisiin, etteivät katoliset lähtisi helluntaikirkkoihin.
Voimakkainta katolilaisten karismaattinen uudistuminen on Latinalaisessa Amerikassa, Filippiineillä ja Nigeriassa, läntisessä maailmassa lähinnä Yhdysvalloissa.
Loppupaneelissa pastori Hannakaisa Shehu Tampereen helluntaiseurakunnasta esitti haasteena sen, että karismaattisuuden ilmeneminen on erilaista eri kirkkokunnissa ja liikkeissä.
– Itselleni esimerkiksi lipunheiluttajat ovat jotain käsittämätöntä. Voin kuitenkin kysyä ja kuunnella, enkä arvioi heitä heti, Martti Savijoki sanoi.
– Mystiikka ja hiljaisuus ovat samaa traditiota karismaattisuuden kanssa. Kaikkia yhdistää sydämen kokemuksen hakeminen Jumalasta, Timo Pöyhönen kuvaili.
Hannu Vuorinen puhui pitkän ajan yhteyden puolesta.
– Siinä päästään tutustumaan ja opitaan ymmärtämään toisen kokemusta, joka voi olla erilainen kuin itsellä.
– Ollakseen terve karismaatikko täytyy ylipäätään olla karismaatikko, Esko Matikainen kiteytti.
Tallenne seminaarista katsottavissa YouTube-palvelussa Suomen Ekumeenisen Neuvoston kanavalta.
UUT on muuttanut tilastointiaan
Hallituksen jäsenen Thorleif Johansson kertoo Uskontojen uhrien tuki ry:n muuttaneen tilastointiaan toimintaan osallistuvien taustayhteisöjen suhteen. Helluntailaiset ja muut -ryhmä on muutettu Karismaatikot-ryhmäksi.
– Tämä kuvaa paremmin nykytilannetta osallistujien suhteen. On myös näyttöä siitä, että tilanne on korjaantunut helluntaiherätyksen seurakunnissa, Johansson sanoo.
– Yhdistyksellä on nykyisin myös hyvä keskusteluyhteys Helluntaikirkon kanssa.
(AT)
