Kirjoittanut
Uskonnonvapaus on puristuksissa niin länsi- kuin kehitysmaissakin. Siitä mitä uskonnovapaus on, vallitsee myös eriäviä näkemyksiä.
Uskonnonvapaus oli Suomen ulkopolitiikassa tuntematon käsite vielä muutama vuosi sitten, Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Heikki Huttunen arvioi keskiviikkona ”Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka – suosituksia Suomelle” -kirjelmän julkistamistilaisuudessa Helsingissä.
Julkaisun ovat kirjoittaneet koordinaattori Anna Hyvärinen SEN:sta ja erityisasiantuntija Katri Leino-Nzau Suomen Lähetysseurasta.
Selvityksen tarkoituksena on haastaa ulkopolitiikan toimijat aktiiviseen ihmisoikeustyöhön uskonnonvapauden vahvistamiseksi. Selvityksessä esitetään, miten uskonnonvapauden periaatteita voidaan huomioida paremmin.
SEN:in järjestämän tilaisuuden ydinsanoma usean puhujan suulla oli toive ihmisen ja yhteisöjen uskonnollisen viitekehyksen syvemmäksi hyväksyminen osaksi ulkopoliittisia hankkeita ja linjauksia.
Ihmisoikeudet vastaan uskonnonvapaus?
Tilaisuuden arvovieras, YK:n uskonnon- ja vakaumuksenvapauden raportoija, professori Heiner Bielefeldt käsitteli puheessaan uskonnonvapauskysymysten asemaa länsimaissa sekä niiden harjoittamassa ulkopolitiikassa.
– Kotimaassani Saksassa käytiin pari vuotta sitten kärjistynyttä keskustelua, jossa esitettiin kysymys, kumpi on tärkeämpää; uskonnonvapaus vai ihmisoikeudet.
Kysymyksenasettelu kertoo professorin mielestä ilmapiiristä länsimaissa.
– Uskonnonvapaushan on yksi perusihmisoikeuksista, myös meidän vuosisadallamme, Bielefeldt huudahti.
Professori arvioi, että usein ajatellaan että ihmisoikeudet ovat humanismin kenttään kuuluvia asioita, joihin eivät liity kysymykset jotka sivuavat Jumalaa tai näkymätöntä todellisuutta.
– Uskonnonvapauden pelätään usein tarkoittavan sitä, että kaikki maallinen vallankäyttö alistetaan uskonnolle. Tästä ei ole kuitenkaan kysymys.
Bielefeldt otti esimerkiksi onnistuneesta uskonnonvapauden määritelmäsä Ranskan vallankumouksen aikaisen linjauksen, jossa uskonnonvapaus katsottiin osaksi mielipiteenvapautta.
– Vapaudessa on kyse siitä, että ihmisillä on vapaus etsiä vastauksia. He eivät kuitenkaan päädy ehkä samoihin lopputuloksiin.
– Vapauteen kuuluu myös vapaus kutsua muita samaan tunnustukseen, Bielefeldt puolusti lähetystyötä.
Intressit usein vastakkaisia
SEN:n projektikoordinaattori Anna Hyvärinen ja Suomen Lähetysseuran ihmisoikeuksien erityisasiantuntija Katri Leino-Nzau esittelivät itse julistuksen sisältöä.
– Uskonnonvapaus on jäänyt lapsipuolen asemaan ulkopolitiikassa. Se on koettu hankalana asiana, Leino-Nzau arvioi.
Muina uskonnonvapauden edistämistä hankaloittavina asioina mainittiin todistepohjaisen tiedon vähäisyys, kansainvälisen yhteisön ja eri maiden eriävät näkemyksen uskonnonvapauden sisällöstä sekä siihen, että uskonnonvapausloukkauksia pidetään usein maiden sisäisinä asioina, eikä niihin haluta puuttua.
– Uskonnolliset ryhmät saattavat myös ajaa vain omien ongelmiensa poistamista. Tai sitten ne ajavat itselleen oikeuksia muiden kustannuksella, Katri Leino-Nzau kuvaili kentän ongelmallisuutta.
Anna Hyvärinen mainitsi Suomen Ekumeenisen Neuvoston toivovan, että Suomeen saataisiin ulkopoliittinen uskonnonvapausstrategia. Strategiaan kuuluisivat tiedon ja asiantuntemuksen lisääminen, samanmielisten yhteistyökumppanien etsiminen, ja valtavirtaistaminen osaksi koko ulkopolitiikkaa. Tärkeää SEN:n mukaan on myös uskonnonvapausprosessien tukeminen.
– Suomi tosin on jo mukana monissa verkostoissa ja rakenteissa, Hyvärinen kiitteli.
Uskonnonvapausongelmien ratkaisu vaatii myös jatkuvasti uusien menetelmien kehittämistä.
– Mikään yksittäinen menetelmä ei ole riittävä.
SEN:n suosituksissa on myös ulkopoliittisissa hankkeissa toimivien henkilöiden lisäkouluttaminen.
– Suosittelemme, että Suomi yhdistäisi uskonnonvapauden ja kriisinhallinan, ja esimerkiksi rauhanturvaajia koulutettaisiin nykyistä paremmin kohtaamaan eri uskontoja.
Ulkoministeriö kiitteli esitystä
Suomen ihmisoikeussuurlähettiläs Tauno Merisaari kiitteli ulkoministeriön edustajana SEN:a ohjeistuksesta.
– Ulkoministeriön kannalta suositus tulee hyvään aikaan. Ulkopoliittinen strategia on valmistumassa, ja suositus pääsee mukaan valmisteluun.
– Toivommekin uudenlaista sykettä ja poljentoa politiikkaan. Siksi on hyvä, että impulsseja tulee järjestöiltä, Merisaari sanoi.
Lähettilään mukaan muutoksia ihmisoikeustilanteeseen eri yhteistyömaissa on saavutettavissa vain sitkeällä työllä.
– Selvityksen suurin merkitys on kokonaiskuvan piirtäminen, miten uskontokysymykset liittyvät ulkopolitiikkaan. Siksi uskon, että selvitys kiinnostaa, ja siitä on myös tullut jo kyselyjä ministeriön eri toimijoilta.
Tutkimus tullaan julkaisemaan ministeriön internetsivuilla.
Tauno Merisaari muistutti, että käytännön työ uskonnonvapausasioissa on hankalaa.
– Saamme kyllä paljon tietoa syrjityiltä ja väkivallan kohteeksi joutuneilta. Tietojen tarkastaminen on kuitenkin vaikeaa. Ihmisoikeustoiminta on herkkää, se ei kestä toimintatapoja, jotka eivät ole perusteltuja.
– Uskonnonvapauden toteutuminen edellyttäisi myös vahvaa valvontajärjestelmää. Suomi tukee YK:n erityisraportoijien vahvaa itsenäistä mandaattia, Merisaari sanoi.
