Kirjoittanut
Sensuroitu Raamattu -kirjan mukaan kirjurit sensuroivat Raamatusta kiusallisia ajatuksia. Toisaalta kirja itse antaa varsin ”sensuroidun” version siitä, missä tutkimus menee.
Raamatun historia opettaa, ettei ole mitään aitoa ja alkuperäistä pyhää kirjaa. Tällaisella otsikolla Yle tervehti suomalaisia pääsiäisviikolla. Otsikon alta paljastuva juttu käsitteli teologian tohtori Ville Mäkipellon ja tutkija Paavo Huotarin uutuuskirjaa Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava 2023).
Hätkähdyttävä otsikko ei tällä kertaa osoittautunut median liioitteluksi. Itse kirja esittää yhtä radikaaleja väitteitä: ”Mitään muuttumatonta pyhää tekstiä ei ole koskaan ollut olemassakaan.” ”Ei ole mitään alkuperäistä, pysyvää ja klassista kristinuskon muotoa, jonka voisi jäljittää.” ”Raamatun tekstit itsessään ovat niin moniäänisiä ja rosoisen inhimillisiä, että pelkästään niiden varassa elämää on mahdotonta normittaa.”
Tämä kaikki esitetään nykytutkimukseen perustavana tietona.
Suomen teologisen instituutin ja Kansanlähetyksen teologinen asiantuntija, teologian tohtori Vesa Ollilainen on lukenut kirjan ja pitää sen antamaa kuvaa tutkimuksesta yksipuolisena ja kapeana.
Jos tietämys siitä, mitä tutkimus on ja miten sitä tehdään, jää tämän kirjan varaan, silloin saa hyvin sensuroidun käsityksen tutkimuksesta.
– Jos tietämys siitä, mitä tutkimus on ja miten sitä tehdään, jää tämän kirjan varaan, silloin saa hyvin sensuroidun käsityksen tutkimuksesta, Ollilainen sanoo.
Hänen mukaansa kirjoittajien selkeä tarkoitus on pyrkiä romuttamaan klassinen kristillinen usko.
– Kirjan mukaan ei ole mitään alkuperäistä kristinuskoa vaan oli vain kaikenlaisia hajanaisia tulkintoja. Yhteen uomaan laittaminen tapahtui vasta myöhemmässä vaiheessa Uuden testamentin jälkeen kirkolliskokousten aikana. Kirjoittajien näkemyksen voisi sanottaa niin, että naisvihamielinen paha puhdasoppisuus tuli pilaamaan kaiken autuaallisen moninaisuuden ja sekamelskan, jossa kaikki näkemykset saivat elää rinta rinnan.
Tekstikritiikki selvittää alkuperäistekstiä
Sensuroitu-kirja pyrkii avaamaan laajemmalle lukijakunnalle, mistä Raamatun tekstikritiikissä on kyse. Tekstikritiikki voi tavallisesta raamatunlukijasta kuulostaa pahalta sanalta, mutta sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti alkuperäisen tekstimuodon jäljittämistä.
Raamatusta, kuten muistakaan antiikin teoksista, ei ole säilynyt alkuperäisiä tekstejä. Sen sijaan on olemassa alkuperäisten kirjoitusten kopioiden kopioita. Nämä poikkeavat toisistaan, ja tekstikritiikin tehtävänä on selvittää, mikä kirjoitusmuoto on alkuperäinen ja mikä puolestaan on kirjurin eli kopioitsijan tekemä virhe tai tahallinen muutos.
– On arvokasta, että meillä on tekstikritiikkiä, jonka avulla voidaan kysyä, mitä alun perin on kirjoitettu. Sillä on merkitystä meille, koska Jumalan ilmoitus on ennen kaikkea siinä, mitä Raamatun kirjoittajat kirjoittivat. Ei jossain tuhat vuotta myöhemmässä kopiossa, johon on lisätty kaikenlaista, Vesa Ollilainen avaa.
99 prosenttia käsikirjoitusten eroista selittyy kielellisillä tai muilla täysin merkityksettömillä muutoksilla.
Tekstikritiikkiä ei perinteisesti ole nähty kristillisen uskon uhkana. Se on pikemminkin osoittanut, että käsikirjoituksia vertailtaessa pääsemme erittäin lähelle alkuperäistä tekstimuotoa. Uuden testamentin osalta on todettu, että 99 prosenttia käsikirjoitusten eroista selittyy kielellisillä tai muilla täysin merkityksettömillä muutoksilla. Kopioitsija on voinut muuttaa sanajärjestystä, käyttää synonyymiä tai korjata kielioppia.
– Jäljelle jää muutamia kohtia, joilla voi olla teologista merkitystä. Silti ne ovat sellaisia, että mikään kristillinen oppi ei sellaisen varaan rakennu tai sellaiseen kaadu.
***
Ovatko evankeliumit silminnäkijäkertomuksia? Voiko muistinvaraiseen tietoon luottaa? Mitä pitäisi ajatella siitä, että esimerkiksi kertomus aviorikoksesta tavatusta naisesta on myöhempi lisäys?
Lue Vesa Ollilaisen koko haastattelu Uuden Tien verkkolehdessä.
