Kirjoittanut
Teologian tohtori Ville Mäkipellon ja väitöskirjatutkija Paavo Huotarin tuore tietokirja Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava) on herättänyt vilkasta keskustelua. Kirja oli maaliskuun viidenneksi ostetuin painettu kirja.
Pääsiäispyhien alla Yleisradiossa ilmestyi pitkä nettiartikkeli siitä, että alkuperäistä Raamattua ei ole edes olemassa. Samaan aikaan Yleisradion Kirkon viestinnän omassa Horisontti–ohjelmassa Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta käsiteltiin pelkästään kriittisestä näkökulmasta kahden studiovieraan osalta. Toinen vieraista oli emerituspiispa, toinen Uuden testamentin eksegetiikan dosentti. Kummatkin Yleisradiosta tulleet kristinuskoon vahvasti liittyvät ulostulot herättivät närää. Osa jäi pohtimaan, oliko niiden tarkoitus vesittää kristillistä uskoa?
Mäkipellon ja Huotarin kirjan monet huomiot aina Goljatin väitetystä kolmen metrin pituudesta sittenkin ”vain” kahteen metriin tai Jeesuksen äidin neitsyeenä synnyttäminen sittenkin nuorena naisena synnyttämiseen ovat Raamatun tekstien tutkijoille kuitenkin jo vanhastaan tuttua debatointitannerta.
Raamattu – Antiikin kirjoista kattavin ja tutkituin
Raamattua on kirjoitettu yli tuhannen vuoden aikana. Jos huomioidaan vielä koko käsikirjoitushistoria myöhäiskeskiajalle ja moderniin aikaan, niin tuolloin puhutaan yli kahdestatuhannesta vuodesta, Mäkipelto huomauttaa.
Raamatun Vanhan testamentin kolme eri tekstilähdettä:
- Masoreettinen teksti. Sillä viitataan juutalaisten oppineiden eli masoreettien keskiajalla kopioimaan heprealaiseen Raamattuun, jota on kirjoitettu 800– ja 1000–luvuilla ajanlaskun jälkeen. Masoreetit lisäsivät lukemisen helpottamiseksi heprealaiseen konsonanttitekstiin vokaalimerkit. Käyttämämme Vanhan testamentin käännös perustuu masoreettiseen tekstiin.
- ”Kuolleenmeren kääröt” eli Qumranin kääröt. Vuosina 1947–1956 löydettiin Qumranin lähistöllä sijaitsevasta luolasta niin sanotut Kuolleenmeren kääröt. Ne ovat noin 850 kirjoituksen joukko Vanhan testamentin tekstejä ja muita juutalaisia kirjoituksia. Suurin osa Kuolleenmeren kirjoituksista sijoittuu 200eKr.–100 jKr. välille. Qumranin kääröistä löytyneissä raamatunteksteissä on paljastunut jonkin verran eroja masoreettisiin teksteihin. Eroavaisuudet ovat kuitenkin lähinnä oikeinkirjoituksessa, eivät sisällössä.
- Maailman ensimmäinen raamatunkäännös eli kreikankielinen Septuaginta, jota on alettu laatimaan 200 eKr.
Uuden testamentin kirjat kirjoitettiin vuosina 50–150 jKr. Ensimmäisinä kaanonin aseman saavuttivat Paavalin kirjeet ja neljä evankeliumia. Lopullisesti kaanon oli valmis neljänteen tai viidenteen vuosisataan mennessä. Uuden testamentin nykyisen kaanonin luetteli ensimmäisenä Athanasios Aleksandrialainen vuonna 367.
Ville Mäkipellon mukaan heidän kirjansa tarkoitus on popularisoida maallikoille Raamatun monivaiheista historiaa, joissa ”Raamattu on oikeastikin muovautunut jatkuvasti kirjurien käsissä. He tekivät virheitä, muokkasivat tekstejä tarkoitusperiensä mukaan. Ja lisäksi Raamattu muuttuu aina, kun sitä käännetään uusille kielille”.
Tutkijallakin on lähtökohtansa ja eri koulukuntia valittavaksi
Mäkipelto on nykyään luterilaisen kirkon jäsen, mutta kasvualusta oli ”Raamattu-vyöhykkeellä” monen polven helluntailaisena. Sen sijaan vanhemman polven Jeesus-tutkija, teologian tohtori Matti Kankaanniemi on ajatellut kuolla myös helluntailaisena. Etevänä lukkopainijana tiedetty Kankaanniemi on käynyt omaa jaakobinpainiaan Åbo Akademin ja helluntaiseurakunnan välillä. Todellisuudessa hän ei ole kokenut näiden kahden maaperän aiheuttaneen suurempia ristiriitaisuuksia.
Vaikka tutkijatkin voivat lukea Isoa kirjaa ”kuin piru raamattua”, Mäkipellon ja Kankaanniemen mukaan Raamattua nimenomaan voi lukea hengellisenä teoksena, vaikka molemmat toki huomioivat Raamatussa kontekstin ja inhimillisen puolen. Tähän jälkimmäiseen etenkin liittyy Kankaanniemen seuraava huomio. Hän muistuttaa, että kirjoittamisen ajankohdan lisäksi huomionarvoista on erityisesti tuon ajan suullinen kulttuuri.
– [Raamatun syntymiseen liittyy] valtavan pitkä aika. Ollaan myös suullisessa kulttuurissa. Esimerkiksi patriarkkakertomukset pyörivät monen sukupolven ajan suussa. Näin ne täytyy ajoittaa 1500-2000 eKr. vaiheille. Sitten ne on kuitenkin kirjoitettu paljon myöhemmin, Kankaanniemi toteaa.
Ilman suullista perimätietoa näitä kertomuksia ei olisi säilynyt. Kankaanniemen mukaan pointti ei ole siis kirjaimellisuudessa vaan itse sisällön siirtymisestä sukupolvesta toiseen.
– Esimerkiksi eri evankeliumeisssa eri naisjoukko menee Jeesuksen haudalle ja löytää sen tyhjänä. Jokaisessa evankeliumissa on erilainen se naiskokoonpano. Yhteistä siellä on se, että Maria Magdaleena on kärkihahmona. Tämän tyyppinen tapahtuma, joka on shokeeraava, lähtee leviämään, koska ihmiset puhuvat siitä, Kankaanniemi huomauttaa ja lisää, että eri kirjoittajat ovat voineet olettaa Magdalan Marian tyypillisen seuran tekstiinsä.
Pitäisin tätä muuttumattomuutta eri asiana kuin sitä, onko Raamattu Jumalan Sanaa.
Onko Raamattu Jumalan pyhää ja muuttumatonta sanaa vai kirjurien ja kääntäjien ”parhain päin” viestimää sanaa? Vai voisiko totuus löytyä sittenkin joltain siltä väliltä tai olla kumpaakin samaan aikaan?
– Ymmärrän hyvin tämän puolustusreaktion. Jos me sanomme, että Raamattu on Jumalan sanaa, niin se on uskonnollinen toteamus, mutta [eri asia on] sitten tämä ”muuttumattomuus”. Raamattuhan on hyvin rosoinen kokonaisuus ja valtavan laaja. Siinä on iso määrä kirjoja, jotka ovat kirjoitetu eri aikaan. On epäselvää tarkasta tekstimuodosta, joten pitäisin tätä muuttumattomuutta eri asiana kuin sitä, onko Raamattu Jumalan Sanaa. Koska Jumala on väistämättä paljon suurempi kuin mikään meidän määritelmämme, Kankaanniemi toteaa.
Kankaanniemi päätyy joissakin Sensuroitu -kirjan teemoissa erilaisiin tulkintoihin kuin Mäkipelto. Hän olisi toivoinut, että kirjassa olisi tuotu esille erilaisia vaihtoehtoja tulkinnoista, joihin teologit ja tutkijat ovat päätyneet. Nyt kirjassa on valittu jokin selkeä vaihtoehto toteamalla: ”Tutkimuksessa on todettu”. Näin annetaan kuva, että joko muita vaihtoehtoja tulkinnalle ei ollut tai että kirjassa esitetty tulkinta olisi se varteenotettavin kaikista.
—
Syntyikö Jeesus neitseestä tai pitääkö naisen sittenkään vaieta seurakunnassa? Entä oliko Vanhan testamentin aikana monoteismin eli yksijumalaisuuden sijaan sittenkin monijumalaisuutta? Miten Mäkipelto selitti näitä kohtia? Kuuntele Viikon debatti kokonaisuudessaan Dei Plus -palvelusta.
