Suomessa arvostetaan koulutusta, mikä näkyy myös kirkon työssä.
– Seurakunnat lähettävät heikentyneen taloustilanteen vuoksi työntekijöitään jonkin verran aiempaa vähemmän koulutukseen, mutta lasku ei ole jyrkkää, Eeva Salo-Kopperi Kirkon koulutuskeskuksesta kertoo.
Käynnissä olevat rakennemuutokset heijastuvat työntekijöiden toimenkuviin, joita sorvataan tarvittaessa uuteen uskoon, mikä lisää koulutuksen tarvetta. Seurakunnissa laaditaan vuosittain kolmivuotinen henkilöstön kehittämissuunnitelma, jonka yhteydessä esimiehet kartoittavat koulutustarpeen.
– Seurakunnilta saadun palautteen mukaan keskeisimmät painopistealueet ovat johtaminen, henkilöstön yhteistyötaitojen ja organisaatiokulttuurin kehittäminen. Myös vapaaehtoistoiminnan ja jumalanpalveluselämän kehittäminen koetaan tärkeiksi, Eeva Salo-Kopperi kertoo.
Koulutus on näennäisen helppo säästämisen kohde seurakunnissa. Sen tietää Jyväskylän kirkkoherra, lääninrovasti Simo Lampela.
– Pitkällä tähtäimellä tällaiset säästöt ovat lyhytnäköisiä, sillä koulutus motivoi ja innostaa. Osaavan henkilön koulutus maksaa vaivan ja vaikuttaa parhaimmillaan työnäyn säilymiseen.
Lampela sanoo, että koulutuksesta säästäminen on jatkuva puheenaihe ja kursseja saatetaan jättää väliin osallistujien puutteessa. Kustannuksia lisäävät myös suuret matkakulut.
– Meillä kuitenkin satsataan yhä koulutukseen, koska pidän sitä merkittävänä.
Osaamisen päivitystä tarvitaan
Myös seurakuntien työssä näkyy, onko työntekijöiden osaaminen ajan tasalla.
– Esimerkiksi lasten parissa työskentelevillä on jatkuva tarve saada uutta ja ajantasaista tietoa. Erilaiset kehityshäiriödiagnoosit ovat lisääntyneet ja perheiden vaikeudet heijastuvat lapsiin. Samalla seurakuntien perhetyön merkitys kasvaa, Lampela muistuttaa.
Koulutuksen maksaa yleensä työnantaja, mutta korvauksissa on vaihtelua tapauskohtaisesti.
Nuoret papit kommentoivat usein nettien keskustelupalstoilla sitä, kuinka seurakunnat korvaavat hyvinkin eri tavoin pastoraalikoulutuksen kuluja.
Myös työntekijän jaksamisen kannalta koulutus on tarpeen. Muuramen seurakunnassa työskentelevä suntio Susanna Liikola on opiskellut Jyväskylän kristillisessä opistossa, jossa suoritettu tutkinto antoi kokonaisvaltaisen kuvan työstä.
– Saamani täydennyskoulutus on ollut hyvä lisä, koska työni vaatii monen alan osaamista. Koulutus ja uuden oppiminen antavat myös voimaa. Opiskellessa on mahdollista nähdä asioita ikään kuin ulkoa päin, Liikola kuvailee.
Hän on työnantajansa aloitteesta kouluttautunut työn ohella myös puutarhuriksi. Toistaiseksi uutta ammattitaitoa ei ole juuri päässyt hyödyntämään.
– Olen nykyään itse opiskelijaohjaaja työpaikalla. Opistoista tulevat harjoittelijat lisäävät työmäärää, mutta toisaalta se on virkistävää. Usein opiskelijat kyselevät ja kyseenalaistavat työtavat ja tuovat mukanaan uusia ajatuksia.
