Monille maahanmuuttajille seurakunta merkitsee kotia ja turvasatamaa. Samasta maasta ja samalta kielialueelta tulevat hakeutuvat usein toistensa yhteyteen. Uudessa elämäntilanteessa myös uskonto nousee yhä tärkeämmäksi.
Etenkin pääkaupunkiseudulla toimii lukuisia maahanmuuttajakristittyjen perustamia ryhmiä. Osa niistä on hyvin pieniä ja rajattuja. Näiden lisäksi on kansainvälisiä ryhmiä, joihin osallistuu myös suomalaisia.
– Jotkut maahanmuuttajista löytävät paikkansa luterilaisessa seurakunnassa ja heidän määränsä on jatkuvasti kasvanut. Liittyminen tulee usein ajankohtaiseksi lapsen kastamisen yhteydessä, kertoo asiantuntija Marja-Liisa Laihia Kirkon keskushallinnosta.
Seurakuntayhteyden muodostumisessa on suuri merkitys sillä, miten muualta tulleet otetaan vastaan. Valtaväestön kannalta maahanmuuttajien osallistuminen voi tuoda uutta hengellisyyttä ja raikasta käsitystä siitä, mitä usko ja siitä nouseva ilo arjessa merkitsevät.
Laihian mukaan seurakunnan rooli maahan muuttaville on joko siltaa rakentava tai voimakkaasti siihen sitova.
– Seurakunta on ankkuripaikka, jossa voi olla myös omiensa parissa. Isona kirkkona meillä on vastuu yhteyden rakentamisessa. Luterilainen kirkko onkin jo pitkään antanut tiloja kristittyjen ryhmien käyttöön. Se on vieraanvaraisuutta ja tärkeää näille yhteisöille, joista monet ovat vähävaraisia.
Jumalan sanaa äidinkielellä
Vantaalla asuu pysyvästi lähes 24 000 syntyperältään ulkomaalaista, joita on tullut yli sadasta maasta. Kaupungin seitsemän luterilaisen seurakunnan toimintaan osallistuu jonkin verran maahanmuuttajia, mutta monet suuntaavat tilaisuuksiin Helsingissä, jonne toiminta painottuu.
– Ihmisillä on tarve kuulla Jumalan sanaa äidinkielellään. Pääkaupunkiseudun seurakunnat tarjoavat venäjän-, viron-, englannin-, kiinan- ja arabiankielistä toimintaa ja esimerkiksi Vantaankosken tiloissa kokoontuu angolalainen ja kiinalainen ryhmä, kansainvälisen työn sihteeri Sari Koistinen Vantaan seurakuntayhtymästä kertoo.
Kansainvälisiin messuihin osallistumiseen on matalampi kynnys. Kyse voi olla kielestä ja tunnelmasta. Maailmalla käytetään selkoenglantia juuri maahanmuuttajien tarpeita ajatellen. Suomalaisilta puuttuu taito puhua yksinkertaistettua suomea, mikä auttaisi kommunikoinnissa.
– Myös kulttuurierot vaikuttavat siihen, tuntevatko maahanmuuttajakristityt olonsa kotoisaksi seurakunnissa. Luterilaisessa kirkossa tunnelma on usein pidättyvä. Meillä olisi paljon parannettavaa siinä, kuinka uudet ihmiset otetaan vastaan, Koistinen huomauttaa.
Seurakuntien maahanmuuttajatyön yhtenä tavoitteena on auttaa kotoutumisessa ja oman yhteisön löytämisessä. Siksi esimerkiksi Tampereen seurakunnissa annetaan myös työharjoittelupaikkoja maahanmuuttajille.
Oulussa maahanmuuttajakristittyjä on yliopistopastori Ari Savuojan arvion mukaan noin tuhat. Suuri osa heistä on tullut Ouluun yliopiston kautta. Monet heistä ovat katolisia ja osallistuvat näin ollen Oulun katolisen seurakunnan toimintaan.
– Pidän kerran kuussa kansainvälisen, luterilaisen messun, jossa käy muun muassa kanadalaisia, kiinalaisia, intialaisia ja nigerialaisia. Muina sunnuntaina järjestetään seurat yliopiston viereisessä kappelissa ja osa käy suomenkielisissä messuissa. Kaikilla on tarve korostaa yhtenäisyyttä kristittyinä ja erilaisuus otetaan pikemminkin rikkautena, Savuoja korostaa.
