Kirjoittanut
Kirkolla on oma viestintänsä ja suurilla seurakunnilla omat lehtensä, mutta tv ja radio eivät ole varsinaisesti ´kirkollisissa näpeissä´ arvioi Henki & elämä. Jyväskylän seurakuntien lehti arvioi tuoreessa numerossaan Radio Dein ja TV7:n ohjelmapolitiikan eroja.
”Viime vuosina suurinta kritiikkiä kristillisistä medioista on kerännyt TV7”, kirjoittaa toimittaja Janne Könönen Henki & elämä -seurakuntalehdessä.
Lehti lainaa Ristin Voitto -lehden päätoimittaja Leevi Launosta, jonka kirjoitti helluntailaisen lehden pääkirjoituksessa, kuinka ”TV7-kanava on yksi opillisen sekavuuden lähde. Vaikka kanava itsessään on Jumalan siunaus, sen johdon kyvyttömyys teologiseen arviointiin ja vastuullisen ohjelmatarjonnan valintaan kiusaa monia kasvaneita kristittyjä”.
Henki & Elämä -lehti arvioi jutussaan kahden lähes valtakunnallisen peiton omaavan sähköisen kristillisen median toimitus- ja ohjelmapolitiikan eroja. Lehti huomauttaa kahdella medialla olevan hyvin erilainen suhtautuminen siihen, mitä pelisääntöjä ne vaativat kanaville ohjelmaa tuottavien yhteistyökumppaniensa noudattavan. Myös kanavien omien toimitusten journalistisessa otteessa Henki & Elämä löytää merkittäviä eroja:
”Alkuvuosien jälkeen arvostelu sen [Radio Dein] ohjelmatarjonnan laadusta on vähitellen hiipunut ja kanavan rooli elämänkatsomuksellisia asioita viestivänä mediana kasvanut. Pääsääntöisesti Radio Dein pulmat ovat aiheutuneet siitä, että se joutuu kanavaa rahoittaakseen myymään ohjelma-aikaa ´alihankkijoille´, siis seurakunnille ja ihmisille, joiden ohjelman teknisestä ja sisällöllisestä laadusta ei voi aina mennä takuuseen.”
Henki & elämä -lehti näkee Radio Dein ja TV7:n ohjelmapolitiikan eroavan merkittävästi erityisesti kahdessa kohdassa. Radio Dei asettaa kanavalle ohjelmia tuottaville tekijöille ohjelmanteon pelisäännöt ja asettaa ohjelmatuotannolle standardeja, jotka estävät esimerkiksi ilman tunnustettuja taustayhteisöjä tai luterilaisten seurakuntien tukea omaavilta yksittäisiltä mediasaarnaajilta mahdollisuuden käyttää kanavaa välineenään. TV7 ei arvioi samalla tavoin ohjelmasisältöjen teologiaa ja sallii myös yksittäisten tv-saarnaajien esiintymiset.
”Kanava [TV7] on perustettu niin, että sen perustus on Raamattu ja ankkurina Jeesus Kristus. Se miten tässä tavoitteessa olemme onnistuneet, sen tietää vain kaikkivaltias Jumala. On aina muistettava, ettei teologinen oppi pelasta, vaan Jeesus Kristus. Henkilökohtainen suhde Häneen on ratkaiseva”, perustelee TV7:n toimitusjohtaja Matti Ojares Henki & elämä -lehden haastattelussa.
Radio Dein ohjelmajohtaja Kai Kortelainen vastaa pelisääntöjä koskevaan kysymykseen käytännönläheisemmin.
”Emme ole suostuneet myymään ohjelma-aikaa kaikille kanavalle haluaville, mikäli jo etukäteen on ollut ennakoitavissa, että ohjelmatuotannon sisällössä on selkeitä teologisia ylilyöntejä. Olemme ottaneet kustannettujen kristillisten ohjelmien kohdalla käyttöön periaatteen, jonka mukaan ohjelmantekijä taustalla tulee olla yksittäistä henkilöä laajempi taho, joka vastaa ohjelmasta”, vastaa Kortelainen Henki & elämä -lehdelle.
Seurakuntamaailmassa tällaisen rakenteen muodostavat esimerkiksi luterilaisten seurakuntaneuvosto, vapaakirollisella puolella niin sanottu vanhimmisto.
”Tämä sulkee pois yksittäisten mediasaarnaajien tulon kanavalle, ellei kyseisellä henkilöllä ole taustallaan laajempaa yhteisöä, joka sitoutuu ohjelmaperiaatteisiimme. Tai ellei hän ole evankelis-luterilaisen kirkon piirissä sellaisessa asemassa, että seurakunnat laajalle hyväksyvät henkilön tapahtumiinsa puhujaksi”, toteaa Kortelainen Henki & elämä -lehden haastattelussa.
Henki & elämä -lehti (16.1.2014, sivut 6-7)
